– Liikenneverkkoyhtiö olisi luonnollinen monopoli mahdollisesti iäisyyteen saakka tai ainakin hyvin kauan, Ristola sanoo.

Lupaukset eivät ole vakuuttaneet oppositiota tai edes Bernerin oman puolueen keskustan kaikkia edustajia. Yhtiöittäminen nähdään herkästi polkuna, jonka toisessa päässä on väylien yksityistäminen. Ristolan mukaan yhtiöittämiskeskustelussa sekoitetaan jatkuvasti käsitteitä.

– Hankkeen lähtökohtana on yksinomaan liikennevirastossa olevien tase-erien siirtäminen osaksi valtionyhtiötä samaan tapaan kuin Finavian tapauksessa, jossa yhtiöitettiin lentokentät. Yksityistämisessä koko osakekanta tai osa siitä luovutettaisiin yksityiseen omistukseen. Siitä tässä ei ole kyse.

Väyläomaisuuden arvoa selvittänyt tutkija, VTT Sakari Uimonen tarkastelee yksityistämistä eri tavoin. Hän ei puhu siitä omistuksen vaan palvelujen näkökulmasta.

Hänen mukaansa esimerkiksi rataverkon kunnossapito ja kehittäminen ei tästä johtuen olisi yhtiössä riittävällä tasolla.

Bernerin suunnittelemaa kokonaisvaltaista väyläverkon yhtiöittämistä ei tiettävästi ole tehty missään muualla maailmassa. Kun kansainvälisiä vertailukohtia ei ole, ministeriössä on Ristolan mukaan perehdytty aiempiin valtionomaisuuden yhtiöittämishankkeisiin.

– Kovin montaa pyörää ei tarvitse uudestaan keksiä. Tiedämme miten Finavia toimii ja millä hinnalla se saa vieraan pääoman rahoitusta, Ristola sanoo.

Finavian tapauksessa yhtiöittäminen on johtanut muun muassa siihen, että yhtiö on luopunut Lappeenrannan lentokentästä kannattamattomana.

Yksi merkittävä syy hallituksen yhtiöittämisinnon taustalla on raha. Ristolan mukaan väylien kehityshankkeisiin tarkoitetut budjettivarat ovat laskeneet Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäisestä hallituksesta saakka, eikä isoihin hankkeisiin ole jatkossa rahaa.

Ilman yhtiöittämistä kaikki suuremmat investoinnit vaativat myös poliittisia päätöksiä, mikä saattaa VTT:n tutkijan Juha Honkatukian mukaan tehdä väyläomaisuuden kehittämisestä hitaampaa ja vaikeammin ennakoitavaa. Poliittinen säänhaistelu on Honkatukian mukaan koettu tienpidon kannalta ongelmaksi.

Kansallisomaisuuden yhtiöittämistä ja yksityistämistä ovat Suomessa harjoittaneet kaiken väriset hallitukset. Väylähankkeessa on poikkeuksellista mittakaava ja se, että hanketta puuhaa oikeistohallitus, jonka yhtiöittämislinjaa pidetään oppositiossa läpeensä ideologisena.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman on vaatinut yhtiöittämishankkeesta hallituksen tiedonantoa. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan aihetta tiedonantoon ei ole, koska käynnissä on vasta selvitys.

Honkatukia ymmärtää luonnollisen väylämonopolin herättämiä pelkoja ja viittaa pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen Caruna-kauppaan.

– Sähköverkkojen osalta on huomattu, että sen jälkeen meillä on yksityinen monopoli. Voi kysyä kumpi on parempi.

Juhapekka Ristolan mukaan valtio hyötyisi taloudellisesti, jos se myisi väyläomaisuutensa omistamalleen yhtiölle eli itselleen.

– Valtio saisi yhtiöittämisestä myyntituloa. Kun väyläverkoston arvo määritellään, myyntitulo saattaisi olla hyvinkin suuri, Ristola sanoo.

Ristolan mukaan väyläomaisuus on arvioitu kirjanpitoarvoltaan 20 miljardiin euroon, reaaliarvo olisi mahdollisesti paljon suurempi. Uimonen on saanut Palkansaajien tutkimuslaitoksen selvityksessä väyläomaisuuden arvoksi 56 miljardia euroa. PT:n luku ei sisällä kirjanpitoarvoltaan 300 miljoonaan arvoisiksi määriteltyjä meriväyliä.

Kansalaisille, jotka muuttuisivat tienkäyttäjistä asiakkaiksi, väyläyhtiö räätälöisi erilaisia käyttömaksuja, joiden tavoitteena on ministeriön mukaan kustannustason laskeminen tai sen pitäminen ennallaan. Ajoneuvo-, polttoaine- ja autoveron sijaan autoilevat suomalaiset maksaisivat käyttömaksuja autoilutarpeidensa mukaan.

– Tienkäyttäminen ei saa tulla ihmisille nykyistä kalliimmaksi. Ministeriö selvittää yhdessä valtionvaraniministeriön kanssa mitä verotukselle pitäisi tehdä, että tähän päästäisiin, Ristola sanoo.

Uimonen ei usko kustannusten laskuun tai yhtiöittämisen kilpailuetuihin.

– Kun markkinoille ei mahdu luonnollisessa monopolissa kuin yksi yritys, mitään kilpailuetua ei saavutettaisi. Palveluiden tuottamisen kustannukset tuskin myöskään laskisivat nykyisestä varsinkaan, jos pääomalle pitäisi laskea normaali tuottovaatimus, Uimonen sanoo.