Moni britti hengähtikin helpotuksesta kun Rishi Sunakista tuli pääministeri toissa syksynä. Sitä ennen britit olivat kokeneet kovia kahden populistisen pääministerin Boris Johnsonin ja Liz Trussin kourissa, jotka Britannian historia tulee epäilemättä tuomitsemaan maan historian huonoimmiksi pääministereiksi.

Britannian demokratia selviää kyllä varmasti hengissä näistä populistisista hallituksista, mutta Boris Johnsonin epäpätevä covidin hoito aiheutti kymmenien tuhansien ihmisten turhan kuoleman ennen kuin rokotus keksittiin.

Ja taloudellisesti Britannia on kärsinyt paljon enemmän kuin muut populistien käsiin joutuneet maat. Brexit on osoittautunut tuhoisaksi taloudelle, ja Boris Johnsonin seuraaja Liz Truss aiheutti markkinoiden paniikin veronalennuspolitiikallaan.

Britit saivat vihdoin vuosien jatkuvan kuohunnan jälkeen helpottuneina jonkinlaisen rauhan kauden täysjärkisen ja pätevän pääministerin johdolla, vaikka he maksavatkin kahden edellisen pääministerin teoista vielä monta vuotta.

Rishi Sunak ei etsi riitaa liittolaisten kanssa, ja Irlannin kysymyksen ratkaisun jälkeen EU:ssakin suhtaudutaan ”Rishiin” myönteisesti. EU päästi Britannian takaisin EU:n tiedeohjelma Horisonttiin Britannian tiedepiirien suureksi riemuksi.

SUNAKIN kaudella työväenpuolueen kannatuksen etumatka putosi gallupeissa 30 prosentista pariinkymmeneen prosenttiin.

Mutta nyt on levottomuus taas alkanut jäytää konservatiivista puoluetta. Vaalit on pidettävä viimeistään ensi vuoden alussa, ja Rishi Sunak on jo ilmoittanut, että ne ovat todennäköisesti syksyllä.

Työväenpuolueen etumatka on juuttunut pariinkymmeneen prosenttiin eikä näytä supistuvan siitä. Konservatiivisessa puolueessa mutistaan, ja yksi kansanedustaja sanoi sen jo suoraan, että tällä menolla työväenpuolue saa maanvyörymävoiton. Se ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta harva enää uskoo, että konservatiivit voittaisivat ensi vaalit. Mikä siis on mennyt pieleen?

DEMOKRATIASSA puolueet ovat vielä tärkeämpiä kuin niiden johtajat. Mutta Rishi Sunak on pikemmin teknokraatti kuin poliitikko, ja toisin kuin opposition johtaja työväenpuolueen Keir Starmer, hän ei ole onnistunut uudistamaan populistien valtaan joutunutta puoluettaan.

Starmerilla ei ole karismaa, mutta ei sitä niin ihmeesti ole Sunakillakaan, sikäli kun täällä nyt kukaan enää sitä kaipaakaan karismaattisen, mutta epäpätevän Boris Johnsonin jälkeen.

Rishi Sunakilla ei ole valtaa ilman konservatiiveja, ja vaikka hän ei edeltäjiensä tavoin varmaankaan tee emätyhmyyksiä, hän on puoluettaan miellyttääkseen joutunut sen kahden pakkomielteen eli maahanmuuton vähentämisen ja veron­alennusten verkkoihin.

YKSI brexitin tavoite oli maahanmuuton rajoittaminen. Mutta brexitin jälkeen se on vain kasvanut. Maahanmuuttajat eivät kyllä enää ole itäeurooppalaisia vaan enemmän intialaisia ja kiinalaisia opiskelijoita. Tätä laillista maahanmuuttoa Sunakin hallitus yrittää nyt hillitä rajoittamalla maahanmuuttajien omaisten pääsyä tänne ja tekemällä työlupien saannin entistä vaikeammaksi.

Mutta samanaikaisesti elinkeinoelämä huutaa työvoimapulaansa ja rukoilee hallitusta helpottamaan ulkomaalaisten pääsyä Britanniaan.

Todellinen piikki konservatiivien lihassa ovat laittomat venepakolaiset, joita tulee entistä enemmän yli kanaalin. Ne ovat vain pisara maahanmuuttajien virrassa mutta paljastavat sen nöyryyttävän tosiasian, että brexit ei ole onnistunut takaamaan briteille edes heidän omien rajojensa valvontaa.

Rishi Sunak on takertunut tuohon Boris Johnsonin omituiseen suunnitelmaan, jonka mukaan venepakolaisilta evätään pääsy Britanniaan ja heidät lähetetään Ruandaan.

Ihmisoikeussopimusten mukaan briteillä ei ole oikeutta lähettää pakolaisia Ruandaan, jos se ei ole turvallinen maa. Hallitus väittää, että se on sitä, mutta ihmisoikeuspiirit kuuluttavat toista.

Sunak yrittää siis toimia kansainvälisen oikeuden mukaan, mutta hänen puo­lueensa populistinen ydin ei usko, että hän onnistuu siinä. Se vaatii, että jos ei muu auta, Britannian on lähdettävä Euroo­pan ihmisoikeussopimuksesta, jonka perustajajäseniä se on ollut.

JA NOITA veronalennuksia parempiosaisille ja mieluummin muillekin on tietenkin taas saatava ennen ensi vaaleja, meni syteen tai saveen, vaaditaan puolueesta.

Nyt niitä on sitten luvassakin maaliskuun budjetissa. Ilmeisesti ne tällä kertaa hoidetaan niin, että ne eivät aiheuta markkinoiden paniikkia. Mutta mitään todisteita ei liioin Yhdysvalloista tai Britanniasta ole siitä, että ne aiheuttaisivat sijoituksia ja innovaatioita, ja sitä kautta taloudellista kasvua, niin kuin uusliberaali teoria väittää.

Kansainvälinen valuuttarahasto on jo varoittanut Britannian hallitusta veron­alennuksista ja kehottanut hallitusta sijoittamaan mielummin infrastruktuuriin ja huolehtimaan valtion lainasta.

Maailman valiolehtiin kuuluvan päivälehden Financial Timesin sivuilta tihkuu jo epätoivo. Sen päätalouskommentaattori, kansainvälisestikin arvostettu Martin Wolff totesi äskettäin, että britit eivät ikinä saa talouttaan kuntoon, jos he eivät vähitellen usko, että uusliberalismi – ja siis thatcherismi – ei ole tuonut tälle maalle vaurautta ja sijoituksia. Esimerkiksi Ranska ja Saksa sijoittavat enemmän sekä yksityiselle että julkiselle sektorille. Se tapahtui jo ennen brexitiä, joka sitten vei briteiltä paljon ulkomaalaisia sijoituksia.

Kirjoittaja on Lontoossa asuva toimittaja.