Ulkoministeriön oikeuspäällikkö Kaija Suvanto selvittää Demokraatille, minkälainen on historiallisen päätöksen oikeusperusta ja miten päätös, joka vielä menee eduskunnan ja tasavallan presidentin päätettäväksi, syntyi.

Päätös joukon lähettämisestä päätettiin tehdä kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain mukaisesti. Tämä on ensimmäinen kerta, kun lakia sovelletaan.

Tätä ennen ulko- ja puolustusministeriössä pohdittiin kuitenkin myös muita mahdollisia operaation oikeusperustoja ja haettiin erilaisia vaihtoehtoja. Valmistelu tehtiin nopeasti. Käytännössä vuorokaudessa.

Suvannon mukaan selvittelyn sysäsi liikkeelle se, että nähtiin tarve lähettää Suomen joukkoja ulkoministeriön tiimin avuksi Afganistaniin evakuointioperaation turvalliseksi ja onnistuneeksi toteuttamiseksi. 

– Selvitettiin, mistä tällainen oikeusperusta löytyisi. Tämä on poikkeuksellinen tapaus, ei aivan yksinkertainen.

Ensin virkamiesvalmistelussa tutkittiin Puolustusvoimista annettua lakia.

Suvanto toteaa, että laki puolustusvoimista mahdollistaa vain virka-avun toisella Suomen viranomaiselle sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole sotilaallista voimankäyttöä ja edellyttää lisäksi erityislainsäädäntöä virka-avusta.

– Puolustusvoimat pystyisi antamaan esimerkiksi poliisille ja Rajavartiolaitokselle virka-apua. Näistä on oma erityislsainsäädäntönsä. Nyt kun tuetaan ulkoministeriön avustustiimiä sotilailla, tällaiseen tapaukseen ei ole soveltuvaa lakia. 

– Niinpä totesimme, että ei onnistu Puolustusvoimista annetulla lailla.

Seuraavaksi tutkittiin sotilaallista kriisinhallintalakia. Laki ei kuitenkaan soveltamisalansa mukaan selkeästi sovellu tämän tyyppiseen avunantoon, jossa tuetaan toista Suomen viranomaista kansainvälisessä toimintaympäristössä. Kyse ei ole esimerkiksi kansainvälisestä kriisinhallintaoperaatiosta.

Yksi syy kansainvälisen apulain säätämiseen oli aikanaan paikata kriisinhallintalain jättämiä aukkoja. Afganistanissa ei myöskään tällä hetkellä ole enää Suomen kriisinhallintajoukkoja. 

– Kriisinhallintaehtävä on operaatiossa päättynyt ja kaikki Suomen sotilaat ovat tulleet Suomeen.

Lopulta päädyttiin soveltamaan joustavasti ja ensimmäistä kertaa kansainvälistä apulakia eli Lakia kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta. Laki on vuodelta 2017.

– Kun on kyse avun antamisesta kansainvälisessä toimintaympäristöstä, paras oikeusperusta löytyy tästä kansainvälisestä apulaista. Sen perusteluisssa mainitaan myös esimerkkinä monikansallinen evakuointioperaatio, Suvanto kertoo.

Hän selvittää kansainvälisen apulain lähtevän siitä, että Suomelle tulee pyyntö valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä. Tällä kertaa on kuitenkin tarkalleen ottaen kyse siitä, että toinen Suomen viranomainen pyytää apua toiselta Suomen viranomaiselta eli ulkoministeriö on pyytämässä tukea Puolustusvoimilta. 

– Tähän lähdettiin hakemaan ratkaisua. Lakia tulkittiin sillä tavalta joustavasti, ettei voi muodostua esteeksi, että sen  1 §:ssä puhutaan avunpyynnöstä kansainväliseltä järjestöltä tai valtiolta, kun kyse on kansallisesta tuesta. Tulkittiin siis joustavasti, että lain 1 §:n sanamuoto ei muodostu esteeksi lain soveltamiselle tähän tilanteeseen. Näin ollen kun kyse on kansallisesta viranomaisten tukemisesta kansainvälisessä toimintaympäristössä, sille ei voi asettaa tiukempia kriteerejä kuin jos apua pyydetään ulkomailta. Eli on kysymys kansainvälisestä toiminnasta, vaikka siinä ovatkin Suomen viranomaiset, ulkoministeriö ja Puolustusvoimat, toiminnassa. 

Suvanto huomauttaa myös, että lisäksi päätöksen taustalla olivat EU:n ja Naton pyynnöt Suomelta evakuoida heidän edustustojensa paikalta palkkaamia henkilöitä. Suomessa näistä henkilöistä on jo tehty aiemmat valtioneuvoston päätöksen maahanottamisesta humanitaarisella perusteella. 

EU:n ja Naton pyyntöjä valtioneuvoston eilinen ja tänään eduskunnalle tehty selontekoehdotus kuvaa näin:

”Kv. apulain 1 §:n perusteella kansainvälistä apua voidaan antaa toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle. Lain 1 § ei sinänsä tunnista mahdollisuutta Suomen viranomaisen avun pyyntöön lain 1 §:ssä säädetyissä tapauksissa toiselta Suomen viranomaiselta. Kyseessä olevassa tapauksessa kyse on myös Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon ja Naton pyynnöistä Suomelle avustaa Kabulin edustustojensa ja ECHO:n paikalta palkattuja, jolloin kyseessä on lain sanamuodon mukainen pyyntö EU:lta ja kansainväliseltä järjestöltä”.

ECHO on Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosasto.

– Kiireellinen tarve saada Kabulin kentälle suomalainen joukko tukemaan avustustiimiämme edesauttoi oikeusperustan joustavassa tulkinnassa. Tulkintaa tehdä päätös kansainvälisen apulain nojalla tuettiin laajasti valtioneuvoston ja myös tasavallan presidentin taholta. Samoin oikeuskansleri ei nähnyt estettä edetä asiassa lain pohjalta, Suvanto summaa.