EU-maiden on määrä ottaa pian kantaa tähän 500 miljardin elpymisrahastoon, kun komissio antaa asiaan liittyvän esityksen.

SDP:n europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd.) on käynyt omassa uutiskirjeessään läpi, mitä neliosaiseen ehdotukseen kuuluu.

Kyse on terveyssektorin vahvistamisesta yhteisellä lääketarvikkeiden varastolla ja rokoteohjelmalla.

Lisäksi ehdotukseen kuuluu tavoitteet Euroopan talouden modernisoinnista painottaen ympäristö- ja digitalisointitavoitteita.

– Merkel ja Macron vaativat myös Eurooppaa olemaan omavaraisempi. Erityisesti taloudellista riippuvuutta muista maista pitäisi vähentää. Kiireellisenä tavoitteena on sisämarkkinoiden avaaminen niin tavaroille kuin ihmisillekin. Macronin puheissa väläyteltiin myös vahvempaa integraatiota esimerkiksi energiatuotannon ja pääomamarkkinoiden osalta. Suomen ja muiden pienten maiden kannalta ongelmallisin kohtiin kuuluu ajatukset eurooppalaisten mestariyritysten luomisesta, mikä herkästi tarkoittaa luopumista valtiontukirajoituksista ja kilpailurajoituksista. Tässä kärsijöinä voi olla pienempi yrityskenttä ja kuluttajat.

Heinäluoma toteaa, että rahasto on noussut näistä neljästi pilarista isoimmaksi uutiseksi. Hän käsittelee asiaa europarlamentaarikon uutiskirjeessään otsikolla “Merkelin pommi”.

– Merkelin pommiksi asiaa voi rahaston ehtojen osalta sanoa, sillä siinä Saksa tuli huomattavasti vastaan Ranskan ja eteläisten jäsenmaiden toiveita. Saksan ja Ranskan yhteinen EU-valmistelu on viime vuosina tullut varsin normaaliksi asiaksi ja etukäteen valmistelusta oli myös tietoa, joten yllätys yhteisesiintyminen ei sinällään ollut.

Saksan mielenmuutoksen taustalla on Heinäluoman mukaan useampi syy.

– Saksan teollisuus tarvitsee Italiaa ja Espanjaa alihankkijoina omille tuotteilleen ja etelän talouden sortuminen toisi suoranaista tuskaa myös Saksalle. Saksan pankeilla on taas oma osuutensa Italian valtion papereista, joten intressi välttää kaaos Italiassa on ilmeinen. Ja tämän lisäksi tulevat yleiset eurooppalaisen yhteistyön tarpeet.

Heinäluoman mukaan Saksan ja Ranskan esitys poikkeaa monin tavoin tätä ennen käydyistä keskustelusta.

– Tämä varmaan on myös vaikuttanut siihen, että julkisuudessa ehdotusta on tulkittu monin virheellisin tavoin.

Heinäluoma käy omien tietoy läpi omien tietojensa pohjalta Saksan ja Ranskan ehdotuksen avainkohdat ja perustelut.

Hän huomauttaa, että rahaston koko olisi merkittävä 500 miljardia. Se on yli kolme kertaa EU:n nykyisen budjetin ja lähes kymmenen kertaa Suomen budjetin kokoinen. Rahasto tulisi EU:n budjetin sisään ja koskisi niin rahojen käytössä kuin varojen keräämisessä koko unionia eikä vain euroaluetta.

– Nyt ehdotettu 500 miljardia on paljon pienempi luku kuin parlamentin viikko sitten esittämä 2 000 miljardia. Parlamentin kannanottoon taisi kuitenkin olla leivottuna aika paljon enemmän toiveita kuin realismia. Suurempia summia ovat tavoitelleet myös Etelä-Euroopan maat, jotka ovat puhuneet vähintään 1,5 biljoonan panostuksista.

Heinäluoma toteaa, että rahaston kokoa arvioitaessa täytyy muistaa, että nykyisen ehdotuksen lisäksi koronakriisiin ja sen jälkihoitoon varoja käytettäisiin Euroopan Vakausmekanismin lainoina 240 miljardia, Euroopan Investointipankin lainoina 200 miljardia ja uuden työttömyysinstrumentin kautta lainoina jäsenmaille 100 miljardia. Tämän lisäksi EU:n tulevan seitsemän vuoden rahoituskehyksen varojen käyttöä tehtäisiin etupainotteisesti.

Kokonaispakettiin kuuluu myös Euroopan Keskuspankin velkakirjojen osto-ohjelma (yrityksille ja valtioille), pankkien rahoitusaseman helpotukset sekä valtioille mahdollisuus velkaantua ilman vakaus- ja kasvusopimuksen rajoja ja hallitusten mahdollisuus tukea yrityksiä ilman normaaleja valtiontukiehtoja.

Kaikkiaan syntymässä olisi vähintäänkin 1,8 biljoonan eli 1 800 miljardin euron kokonaisuus jälleenrakennukseen. Koko EU:n BKT oli vuonna 2019 noin 17,5 biljoonaa euroa, joten koronakriisin hoitoon on tarkoitus laittaa noin kymmenesosa siitä. Kaikki on suhteellista. Toisaalta 1,7 biljoonan paketti on samaa luokkaa kuin maailman kahden suurimman yhtiön Applen ja Microsoftin yhteenlaskettu markkina-arvo.

Heinäluoma tähdentää, että Saksa ja Ranska ehdottavat, että rahasto antaisi avustuksia eikä lainoja. Näin jälleenrakennuksen kustannukset eivät lisäisi jäsenmaiden virallista velkataakkaa. Avustuksia annettaisiin alueille ja aloille, jotka ovat eniten kärsineet koronakriisistä. Miten täsmälleen, kukaan ei tässä vaiheessa tiedä.

– Jäsenmaille tuleva rahoitustarve on merkittävä, joskin riskit yhteisvastuisia lainoja pienemmät ja tiedossa.

Jälleenrakennusrahasto hankkisi rahansa lainoina markkinoilta. Heinäluoman mukaan menettely avaisi tien EU:n mahdollisuudelle pysyvämmin ottaa velkaa toimintansa rahoittamiseen.

– Muutos on merkittävä jatkoa ajatellen. Tähän saakka unionin vuotuisessa toiminnassa on pidetty tärkeänä menojen ja tulojen tasapainoa.

Takaisinmaksu tapahtuisi EU:n budjetin maksuosuuksien mukaisesti. Jäsenmaksujen lisäksi takaisinmaksussa voitaisiin käyttää niin sanottuja EU:n omia varoja (nykyisin muun muasa tullitulot, osuus arvonlisäverosta ja uudelle 7-vuotiskaudelle on ehdotettu monia muita uusia tuloja kuten esimerkiksi muoviveroa). Laina saattaisi olla 30 vuoden mittainen, joten jäsenmaksuosuudet olisivat pitkään koholla.

– Suomen maksuosuus olisi näillä tiedoilla 8-10 miljardia euroa eli samaa suuruusluokka kuin nyt puheena oleva hävittäjäkauppa (ilman käyttökustannuksia). Kuinka paljon Suomi voisi rahastosta saada varoja omaan jälleenrakennukseen on täysin avoin kysymys, koska yksityiskohtaisia tietoja ei ole ennen kuin komissio julkaisee esityksensä ensi viikolla. EU:n budjettimaksuista Suomeen on palautunut noin 90 prosenttia, mutta lienee ilmeistä, että jälleenrakennusrahaston kohdalla näin korkeisiin prosentteihin ei millään päästä, Heinäluoma arvioi uutiskirjeessään.

Heinäluoma toteaa, että rahaston kohdalla on puhuttu paljon yhteisvastuusta ja hänen mielestään uuden Merkel-Macron esityksen osalta pitkälle virheellisesti.

– Rahaston tulo osaksi EU-budjettia on pikemminkin EU:n varojen käytön lisäämistä kuin jäsenmaiden velanhoidon yhteisvastuullisuutta. Aiemmin esitetty jäsenmaiden lainanoton muuttaminen yhteisvastuullisiksi eurobondeiksi olisi taas sellaista yhteisvastuuta, jossa Suomelle tulevien riskien määrää olisi vaikea arvioida ja jossa kuitenkin vastuiden osalta puhuttaisiin herkästi kymmenistä miljardeista euroista.

Heinäluoma toteaa, että Suomen kannalta asiassa on monta puolta.

– Suomenkin etu on, että koko Eurooppa toipuu koronakriisistä ilman uusia valtioiden rahoituskriisejä. Jälleenrakennusrahaston rasitus Suomen valtiontaloudelle on kuitenkin huomattava. Eduskunta joutuu arvioimaan tätä rahoitustarvetta ja sen mahdollisesti sisällään pitämiä riskejä suhteessa vaihtoehtoisiin toimintatapoihin ja rahoituksen perustuslainmukaisuuteen. Erittäin kauaskantoisia ja merkittäviä ratkaisuja on luvassa.

Heinäluoma kiiinnittää kirjeessään huomiota myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön tämän päivän kommentteihin.

– Presidentti Niinistö on tänään esittänyt, että euromaiden tulisi palata ns. no bailout -sääntöön. Niinistön peruslogiikan kanssa täytyy olla samaa mieltä. Jokaisen jäsenmaan tulee vastata omasta taloudestaan ja luotonantajia täytyy ottaa luototuksessaan riskit asianmukaisesti huomioon. Poikkeusoloissakin täytyy katsoa sen perään, että paluu normaaliin on mahdollista ilman, että kaikki vastuut ovat kaikkialla sekaisin, Heinäluoma sanoo.

Komission esitystä rahastosta odotetaan ensi viikolla. Tiedossa on, että Hollanti, Itävalta, Tanska ja Ruotsi ovat lainajärjestelmän kannalla.

– Mahdollisena voi pitää, että lopputuloksena osa rahaston varojen käytöstä voi vielä muuttua lainoiksi ja loppusumma elää.

– Kannanmäärittely asiaan tapahtuu ensisijassa kussakin jäsenmaassa. Ja sitä varten tarvitaan lisätietona vähintäänkin komission ehdotus asiassa, Heinäluoma päättää.