Kolumnit
27.9.2019 17:00 ・ Päivitetty: 28.9.2019 13:32
Eero Heinäluoma: Kriittistä herkkähipiäisyyttä
Suomessa käydään omintakeista ulkopoliittista keskustelua. On vaikea löytää niin pientä ulkomailta tulevaa Suomen arvostelua, ettei se nousisi Suomessa otsikoihin.
Viimeksi näin tapahtui, kun Ruotsin ulkoministerinä toimineen Carl Bildtin entisen avustajan kritiikki ulkoministeri Pekka Haavistoa kohtaan uutisoitiin Suomessa. Haavisto oli kannattanut EU:n ja Venäjän välien parantamista. Hän totesi, että vaihdos Ukrainan johdossa avaa uusia mahdollisuuksia Venäjän ja Ukrainan konfliktin ratkaisemiseen. Tämä toi Ruotsin kokoomukseen kuuluvalle avustajalle pahoja vatsanpuruja.
Haavisto lausui tosin vain saman minkä Ranskan presidentti Emmanuel Macron oli jo sanonut: EU:n ja Venäjän välistä yhteistyötä tarvitaan. Haavisto liitti Financial Times –lehden haastattelussa ajatukseen paremmista väleistä vaatimuksen edetä Minskin sopimuksen toteuttamisessa. Lisäksi hän toisti Suomen hyväksynnän EU:n Venäjä-pakotteille.
Olisiko jo aika suomalaisten tukea omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ilman jatkuvaa vilkuilua siihen, mitä ulkopuolelta meistä sanotaan?
Säännöksi on myös tullut, että Virosta on vaikea löytää poliitikkoa tai tutkijaa, jonka Suomea koskeva kritiikki ei meillä ylittäisi uutiskynnystä. Kritiikki kohdistuu milloin siihen, että Suomi ei ole estänyt Saksa-Venäjä-kaasuputken läpivientiä oman talousalueensa kautta tai siihen, että Suomi on kanssakäymisessä Venäjän kanssa.
Suomi ja Viro ovat molemmat EU:n jäsenmaita ja noudattavat EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomella ja Virolla on kuitenkin eri tavat hoitaa omaa Venäjä-yhteyttään. Suomi on valinnut enemmän Saksan ja Ranskan tavan toimia dialogia korostamalla. Viro taas noudattaa enemmän Puolan linjaa, jossa Venäjän eristäminen nähdään oikeampana pitkän ajan tavoitteena.
Presidentti Sauli Niinistön vuoden 2014 päätös jatkaa kanssakäymistä Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa oli aikoinaan ja tämän päivän tiedoilla tärkeä linjapäätös. Suomi korostaa dialogia ja halua hakea ratkaisuja myös Itä-Ukrainan konfliktiin vuoropuhelulla. Suomen linjalle on tullut lisää seuraajia, kun Venäjällä vierailevien ministereiden ja valtionpäämiesten määrä on lähtenyt kasvuun.
Viro on valinnut turvallisuutensa hoitamisessa Naton jäsenyyden. Suomi taas satsaa omaan puolustuskykyyn ja yhteistyöhön. Suomi on hyväksynyt Viron Nato-jäsenyyden, mutta monelle virolaiselle Suomen pysyminen sotilasliiton ulkopuolella aiheuttaa mutinaa. Virosta myös kysytään, miten Suomi auttaa Viroa mahdollisessa konfliktitilanteessa. Kukaan ei tosin ole kysynyt, miten Viro auttaisi Suomea. Tosiasia taitaa olla, ettei kummastakaan maasta ole toisensa takaajaksi konfliktin sattuessa.
Olisiko jo aika suomalaisten tukea omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ilman jatkuvaa vilkuilua siihen, mitä ulkopuolelta meistä sanotaan? Suomi on hoitanut oman turvallisuuspolitiikkansa vuosikymmenten ajan hyvin ja ilman, että tuotamme naapureille tai muillekaan suuria tai pieniä ongelmia. Sille kaikki valtiot antavat suuren arvon.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.