”Ei ole ollut riemumarssia Uralille” – EK:n entinen työmarkkinajohtaja näkee liittokierroksella huolestuttavia merkkejä

Kuva: Pekka Sipola
Elinkeinoelämän keskusliiton eäkkeellä oleva työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen.

– Eihän tämä ole ollut sellaista riemumarssia Uralille, mitä ehkä jotkut kuvittelivat. Tässähän on ollut nyt selviä huolestuttaviakin merkkejä nähtävissä, EK:n eläkkeellä oleva työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen toteaa käynnissä olevasta liittokierroksesta.

Hänen mukaansa liitoilla on nyt näytön paikka, ja se koskee muitakin kuin neuvottelujen kärjessä olevia vientiliittoja.

– Tiedän, että ainakin työnantajapuolella liitot ovat halunneet päästä tähän tilanteeseen. Nyt niiden pitää tietysti pikku hiljaa alkaa näyttää, pystyvätkö ne lunastamaan myös vastuun, minkä liittojohtajuus työmarkkinoilla tuo tullessaan.

Työntekijäpuolelta on ihmetelty, että keskusjärjestösopimuksista luopuneet työnantajat näyttäisivät kuitenkin koordinoivan tlannetta ja vetävät neuvotteluissa nollalinjaa. Esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on ihmetellyt, että näyttää siltä, että työnantajapuoli pyrkii ajamaan nollakorotuksia kaikille aloille.

– Minä pidän sitä ihan luonnollisena, että varmaan molemmin puolin sekä palkansaaja- että työnantajapuolella on tiettyä koordinaatiota. En minä sitä pidä huonona, Laatunen näkee.

”Ollaanko tässä ryyppäämässä fataalia.”

Huolestuttavista merkeistä Laatunen mainitsee Metsäteollisuuden ja Paperiliiton vahvan vastakkainasettelun. Sillä voi olla vaikutuksensa teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden neuvotteluihin.

– Ja sitten jos katsoo, mitä SAK:n hallitus on päättänyt, niin siellä liitot ovat päättäneet nostaa valmiuttaan. Yleensä jos sanotaan, että SAK:n liitot nostavat valmiutta, niin samalla ne nostavat myös palkankorotustavoitteitaan. Silloin tietysti näin ulkopuolisena tulee mieleen se, että ollaanko tässä ryyppäämässä fataalia tämän parhaimman sopimisen momentumin osalta.

– Kun joudutaan voimakkaisiin vastakkainasetteluihin neuvotteluissa, se tietää yleensä sitten sitä, että joko ratkaisun hinta kallistuu tai joudutaan työtaisteluihin.

Toisaalta Laatunen kehuu, että vientiliittojen osalta on puolin ja toisin hyvät ja kokeneet neuvottelijat.

– Niin kauan kun ei ole mitään suoranaista vahinkoa tapahtunut, aina voidaan tehdä korjausliikkeitä. Mutta mitä pidemmälle tilanne ajelehtii voimakkaasti ristiriitaisena, sen huonompi se on.

Moitteet Sipilälle: ”Täysin tarpeeton kannanotto”.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi hiljattain, että nollalinja palkankorotuksissa olisi kohtuuton. Pari päivää sitten hän puolestaan liputti paikallisen sopimisen lisäämisen puolesta.

– Näistähän on historiassa lukuisia esimerkkejä, kun pääministeri tai joku muu johtava poliitikko alkaa julkisuudessa sanomaan, mikä on oikea palkankorotustaso tai -luku. Ne ovat aina kääntyneet itseään vastaan.

– Kyllä minusta hallituksen tehtävä on tietysti seurata neuvotteluja tarkasti ja tavata keskeisiä neuvottelijoita sekä pyrkiä sitä kautta pysymään tilanteen tasalla, tukemaan ja rohkaisemaan järkevien ratkaisujen aikaansaamisessa. Ei pidä lähteä tekemään julkisia arvioita.

EK:n entisen työmarkkinajohtajan mielestä Sipilän nolla on kohtuuton -kannanotto oli ”täysin tarpeeton”.

– Minusta sen olisi voinut jäädä tekemättä, Laatunen sanoo.

”Vai oliko hänellä vilpitön kempeleläisen yritysjohtajan usko.”

Eilen julkaistiin tutkija Matti Hirvolan kirja Luottamuksen loppu? (Kalevi Sorsa -säätiö) Juha Sipilän hallituksen työmarkkinapolitiikasta. Se on ollut myrskyisä matka yhteiskuntasopimusneuvotteluineen ja pakkolakeineen.

Kenen talutusnuorassa Juha Sipilä oli, kun hän lähti toimiin 2015?

– Minä en sitä osaa sanoa, että oliko hän kenenkään vai oliko hänellä vilpitön kempeleläisen yritysjohtajan usko, että näin tämä menee. Kyllä minä sanoisin, että oli siinä asemassa kuka tahansa niin ohuella työmarkkinoiden tuntemuksella, niin kyllä se varmaan oli se suurin selittävä tekijä.

Laatunen summaa Sipilän toiminnan ja siitä syntyneiden prosessien vaikutuksia tähän asti.

Kikyyn johtanut prosessi on Laatusen mielestä vahvistanut työnantajapuolella jo pidempään olleen halun, että siirrytään puhtaasti liittokohtaiseen sopimustoimintaan ja neuvottelukulttuuriin.

– EK:han on ilmoittanut, että työ- ja sosiaalilainsäädännön valmistelussa he ovat edelleen mukana, mutta kyllä tällä se vaikutus on, että jos työmarkkinakeskusjärjestön toimivallasta yksi osa leikataan pois, kyllä se heikentää kokonaisuutta. Sananvalta ei varmaan ole enää sama, mitä se oli vanhalla EK:lla. Matti Hirvolan tutkimuksessa lähdettiin siitä, mikä voi hyvinkin tietysti pitää paikkaansa, että samalla se vähentää ammatiyhdistysliikkeen sananvaltaa.

”Keskitetyt ratkaisut kannattaisi pitää keinovalikoimassa.”

Potkaisiko joku kolmikannan osapuolista omaan nilkkaansa?

– Nythän tietysti nähdään ensimmäinen vaihe liittoneuvotteluja, kuinka hyvin se toimii. Minä olen itsekin sitä mieltä, että on ihan oikea suunta, että mennään liitto- ja työpaikkakohtaiseen sopimiseen enenevässä määrin.

– Mutta maailma ei ole stabiili tulevaisuudessakaan eivätkä tule olemaan työmarkkinatkaan. Sen vuoksi minun mielestäni kannattaisi pitää keinovaliokoimassa myös keskitetyt ratkaisut. Silloin kun on hädän hetki ja kriisi, keskitetty ratkaisu on tyypillinen kriisiajan ratkaisu, niin kuin nämä pari viimeistä ovat olleet. Se, että (EK:n) sääntöihin kirjoitetaan, että sitä ei voida enää käyttää, sitä olen kritisoinut enkä ole pitänyt viisaana.

Jos vallan näkökulmasta tarkastelee, menettikö jokin osapuoli erityisesti kolmikannasta valtaa?

– Sanoisin näin, jos kolmikannalla ymmärretään lainsäädäntöön vaikuttamista, kukaan ei ole vielä teoriassa menettänyt mitään. Mutta jos se vaikuttaa järjestöjen keskinäiseen luottamukseen – siis se että on tapahtunut nyt tällainen myllerrys istuvan hallituksen aikana ja siinä työmarkkinapartit ovat olleet eri leireissä – näen, että silloin siinä on hävinnyt kumpikin työmarkkinaosapuoli ja siinä tulee häviämään myös koko suomalainen yhteiskunta.

SDP:n Tuppurainen varoittaa Suomen hallitusta vaitonaisuudesta: ”Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jotkin maat menettäisivät oman komissaarinsa”

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

SDP:n kansanedustaja, eduskunnan suuren valiokunnan toinen varapuheenjohtaja Tytti Tuppurainen on huolestunut hallituksen hiljaisuudesta keskusteluissa Euroopan unionin kehittämisestä.

Tuppurainen pitää vahingollisena hallituksen passiivisuutta osallistua unionin tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. Hän muistuttaa, että juuri nyt unionissa on pöydällä monia myös Suomelle erittäin tärkeitä kysymyksiä.

Ote Suomen komissaarin salkusta ei kirpoa, kun hallitus osallistuu aktiivisesti keskusteluihin näistä ratkaisuista.

”EU:n jäsenmaiden johtajat kokoontuvat perjantaina epäviralliseen huippukokoukseen keskustelemaan unionin kehityksestä. Esiin nousevat avaukset unionin institutionaalisista kysymyksistä. Yksi ajankohtaisista ehdotuksista on Ranskan presidentti Macronin avaus komission kokoonpanon pienentämisestä 15 komissaariin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jotkin maat menettäisivät oman komissaarinsa. Ote Suomen komissaarin salkusta ei kirpoa, kun hallitus osallistuu aktiivisesti keskusteluihin näistä ratkaisuista, Tuppurainen painottaa tiedotteessaan.

Tuppurainen muistuttaa, että ilman aktiivista osallistumista unionin kehittämisestä käytäviin keskusteluihin Suomen näkökulmat eivät tule kuulluiksi. Hyvissä ajoin toimimalla voidaan hakea laajempaa tukea Suomen tavoitteille. Tuppurainen uskoo, että Suomen ajatukset saavat vastakaikua myös muilta jäsenvaltioilta.

Tuppurainen kiirehtii hallitusta ottamaan myös opposition mukaan Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmavalmisteluihin. Komission on määrä antaa kuluvan vuoden toukokuussa esityksensä monivuotisesta rahoituskehyksestä. Nyt on varauduttava siihen, että neuvotteluja voidaan käydä vielä Suomen puheenjohtajuuskaudellakin, jota edeltävät keväällä järjestettävät eduskuntavaalit.

Hallituksen keskeisten ministerien avaukset rahoituskehyksestä ovat olleet jokseenkin ristiriitaisia.

─ Neuvottelut monivuotisesta rahoituskehyksestä voivat olla auki vielä uuden hallituksen aloittaessa. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että Suomella on hyvissä ajoin yhteisesti määritellyt tavoitteet EU-budjetista tulevalle rahoituskehyskaudelle. Tällä hetkellä ei ole täysin selvää, mikä on Suomen linja rahoituskehysneuvotteluihin. Hallituksen keskeisten ministerien avaukset rahoituskehyksestä ovat olleet jokseenkin ristiriitaisia, Tuppurainen jatkaa.

Tuppurainen korostaa, että rahoituskehysneuvottelujen suhteen on hyvä seurata Saksan tilannetta. Saksassa hallitusneuvottelutulos on vielä epävarma, mutta mikäli uusi hallitus lähtee toteuttamaan hallitussopimusta, merkitsisi se EU-budjetin kasvattamista, eikä Suomi voi asiaa suorilta käsin sivuuttaa.

─ Hallituksen on pystyttävä turvaamaan rahoituskehysneuvotteluissa Suomen harvaan asutuille alueille tärkeä EU:n rakennerahastosta saatava rahoitustuki, joka on esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen yliopistoille ja ammattikorkeakouluille merkittävä osa tutkimus- ja kehitysrahoitusta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Raippamalli vasta alkusoittoa: Nyt halutaan puuttua ”työttömyyden kovaan ytimeen”, ja väitteen mukaan ”viimeistään seuraava hallitus on tämän tosiasian edessä”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Suomen talouskasvun nopein vaihe on tällä erää ohi, arvioivat Palvelualojen työnantajat Paltan ekonomistit.

Heidön mukaansa kasvu jatkuu edelleen nopeana yksityisillä palvelutoimialoilla.Talouden vetovastuu siirtyy taas takaisin kuluttajalle. Paltan ekonomistit ennustavat, että työvoiman saatavuus hidastaa talouskasvua jo tänä vuonna.

– Työllisyyden kasvattaminen ei ole enää kysynnästä kiinni. Ongelma on työvoiman tarjonnassa. Seuraavan hallituskauden loppuun mennessä pitäisi työllisiä saada 180 000 lisää. Se onnistuu vain puuttumalla työttömyyden kovaan ytimeen. Kaikki työ pitää tehdä kannattavaksi uudistamalla sosiaaliturva kokonaan. Viimeistään seuraava hallitus on tämän tosiasian edessä, sanoo Paltan pääekonomisti Matti Paavonen.

Avain on Paltan mukaan tässä: Rakennetyöttömyyttä on purettava niin, että mahdollisimman moni pääsisi mukaan työelämään. Onnistuminen edellyttää elinkeinorakenteen muutosta ja matalapalkkaisemman työn kannattavuuden parantamista työvoimapolitiikan ja sosiaaliturvan kokonaistarkastelulla.

– Aktiivimalli on vastustuksesta huolimatta vasta liikkuvan työllisyystavoitteen välietappi. Rakennetyöttömyys pitää puolittaa, muuten kestävää työllisyyden tasoa ei ole mahdollista saavuttaa. Työvoima ei riitä.

Yksityisille palvelualoille on syntynyt 2000-luvulla yli 290 000 työpaikkaa. Kaikista Suomen työllisistä 85 prosenttia toimii jo nyt erilaisissa palvelutehtävissä.

– Palvelualojen kasvun esteiden poistaminen sataa kaikkien toimialojen ja koko Suomen laariin. Digitaloudessa toimialarajat hämärtyvät, minkä vuoksi tarvitaan toimialaneutraaleja ratkaisuja, arvioi Paltan toimitusjohtaja Riitta Varpe.

Varpen mukaan palvelujen kasvuvauhdin ja uusien työpaikkojen syntyminen turvataan vauhdittamalla toimenpiteitä, joilla nopeutetaan elinkeinorakenteen muutosta.

–Tämä edellyttää, että otetaan ensimmäisten joukossa käyttöön uusin teknologia ja luodaan Suomeen paras mahdollinen digi-infra keinoälyn ja tuetun todellisuuden sovelluksille. Työvoiman osaamisen turvaamiseksi on huolehdittava elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista.

Omakuva: Linnea West – ”Politiikassa tarvitaan herkkyyttä, jotta inhimillisyys ohjaisi päätöksentekoa”

Saaristosta kotoisin olevalle Linnea Westille meri on tärkeä elementti. Vaasasta löytyy hyviä lenkkeilymaastoja meren rannalta.

Pohjanmaan poliisilaitoksella vanhempana rikoskonstaapelina työskentelevä 31-vuotias Linnea West muutti Vaasaan vuonna 2015. Hänen työhönsä kuuluu muun muassa seksuaalirikosten ja lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkinta. Työn ohella hän opiskelee Vaasan yliopistossa hallintotieteitä pääaineenaan julkisoikeus. Lenkkeilystä ja judosta vastapainoa hakeva, 3-vuotiaan pojan äiti haluaa edistää erityisesti lasten ja nuorten mahdollisuuksia harrastaa monipuolisesti, vanhempien tulotasosta riippumatta.

– Olen aiemmin ohjannut judoharjoituksia lapsille ja päässyt näkemään kuinka paljon hyvä harrastus voi antaa lapselle. Hyvä itsetunto ja ympäristön tukema oma identiteetti on hyvä perusta, jolle rakentaa, West toteaa.

Lasten hyvinvointi on aikuisten käsissä

Vaasaan muuton jälkeen politiikka alkoi kiinnostaa ja Linnea West liittyi SDP:hen. Hänelle oli itsestään selvää lähteä mukaan myös ensimmäisiin kuntavaaleihinsa vuosi sitten keväällä.

– Halusin päästä vaikuttamaan ympäristöön, jossa lapseni tulevaisuudessa kasvaa. Näin sanoessani tarkoitan lapsia laajasti. Haluan saada lasten ja nuorten äänen paremmin kuuluviin yhteiskunnassa. Lasten hyvinvointi ja tulevaisuus on meidän aikuisten käsissä, hän painottaa.

Kuntavaalien jälkeen Linnea West nousi merkittävälle paikalle. Varavaltuutettuna hän otti vastaan myös kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajan tehtävän, joka on ollut haastava ja samalla innostava. Westille uusien asioiden oppiminen ja itsensä kehittäminen on tärkeää.

– Haluan kehittyä ammatissani, luottamustehtävissä, harrastuksissa ja tienkin pienen poikani vanhempana. Olen jämäkkä ja minulle on tärkeää seistä niiden asioiden takana, joihin uskon ja samaan aikaan herkkä, enkä häpeä sitäkään. Herkkyys on myös edellytys sille, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan. Se on taito, jota politiikassa tarvitaan, jotta inhimillisyys ohjaisi päätöksentekoa, West toteaa.

Kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtajalla on selvät tavoitteet työlleen.

– Laadukas varhaiskasvatus ja koulutus on avainasemassa ja niiden taso täytyy vähintäänkin säilyttää nykyisellä tasolla, mielellään satsata jopa enemmän. Maksuton ja laadukas koulutusjärjestelmä takaa sen, että kaikkien perheiden lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, hän sanoo.

Konkarit mentoroimaan uusia tulokkaita

Politiikka vaikuttaa Westin mukaan kaikkiin arkipäiväisiin asioihin ja politiikassa SDP edustaa hänelle tärkeitä arvoja. Tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Hänen mukaansa kaikista pitää Suomessa pitää huolta.

– Huonosti voivat ihmiset näkyvät kaikkien elämässä. Poliisina olen ollut näkemässä, millaista pahoinvointia esimerkiksi nuorten laiminlyönti voi aiheuttaa. Yhden ryhmän pahoinvointi vaikuttaa koko yhteisöön, West sanoo.

Linnea Westin mukaan nuorille tulisi antaa myös politiikassa ja SDP:ssä enemmän tilaa ja se pitäisi näkyä luottamuspaikkojen jaossa.

– Vaasassa tämä on toteutunut hyvin. Konkarien vankka kokemus, nuorten innostus ja uusien ideoiden hyödyntäminen yhdessä vievät politiikkaa terveelle pohjalle. Konkarit voisivat entistä vahvemmin toimia uusien tulokkaiden mentoreina, hän ehdottaa.

Linnea Westin mukaan keskeisin haaste kuntapolitiikassa Vaasassa on tällä hetkellä nuorten mielenterveysongelmat. Hänen mukaansa korjaavien toimien sijaan pitäisi satsata entistä enemmän ennalta ehkäisyyn. Kotikaupunkinsa Vaasan parhaita puolia on sen kaupunkimaisuus, mutta samalla yhä tallella oleva yhteisöllisyys.

– Pidän myös Vaasan vahvaa kaksikielisyyttä positiivisena asiana. Kaupungissa on myös mahdollisuus opiskella monipuolisesti eri aloja, usealla eri kielellä, West kiittelee.

 

Omakuva-juttusarjassa esitellään erilaisia toimijoita alueelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Seksuaalista häirintää kokeneista viestinnän ammattilaisista suurin osa ei ryhtynyt toimenpiteisiin häirinnän vuoksi

Noin 16 prosenttia viestintä- ja media-alan ammattilaisista on kokenut jonkinasteista seksuaalista häirintää työssään viimeisen kahden vuoden aikana. Tämä ilmenee viestinnän ammattiyhteisöjen teettämästä tutkimuksesta.

Useimmiten häiritsijä on ollut kollega, mutta lähes joka viides kertoo häiritsijän olleen haastateltava, asiakas tai työpaikan ulkopuolinen kollega.

Suurin osa ei ole ryhtynyt häirinnän vuoksi mihinkään toimenpiteisiin.

Kyselyyn vastasi vajaat 1 200 Journalistiliiton, ProComin sekä Markkinoinnin, teknologian ja luovuuden liiton (MTL) jäsentä.

Keskustelua aiheesta

”Liikkeellä hyvin itsekkäästi” – keskustaveteraani haukkuu ensin EK:n ja heti perään kokoomuksen: ”Pakkoa halutaan?”

”Hallituksen perhevapaauudistuksen valmistelu kaatui sen reunaehtoihin, työllisyyteen ja liian tiukkaan talousraamiin. Uudistuksen valmistelussa takapiruna toiminut kokoomustaustainen EK oli liikkeellä hyvin itsekkäästi.”

Keskustan veteraanikansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila sanoo suorat sanat kirjoituksessaan Ilkka-lehdessä. Hänen mielestään uudistus lyhentäisi perhevapaita, äitien käyttämästä osuudesta otettaisiin noin 5 viikkoa pois ja isien olisi pakko siirtyä laissa määrätylle 4–5 kuukauden hoitovapaalle lapsen täytettyä 8–9 kuukautta.

”Perheen käyttämättä jäävän hoitovapaan ajalta työnantaja säästäisi työtulovakuutusmaksuissaan. EK oli liikkeellä kauniilla puheilla mutta ei rahoittanut isien ansiosidonnaisen parannuksia.”

Paljon parempaan ei pystynyt kokoomus, väittää Anttila.

”Miksi perheiden oma valinnanvapaus ei kelpaa kokoomukselle, kun pakkoa halutaan? Kokoomus ei luota perheiden omaan kykyyn valita perheelle parhaiten soveltuva lastenhoitomuoto.”

Anttila ennustaa, että perhevapaasta käydään ensi vuonna eduskuntavaalit.