Hänen mukaansa kilpailukyvyn kannalta suomalaisten palkat ovat vielä 10–15 prosenttia liian korkeat. Tarvitaan siis edelleen palkkamalttia ja vielä monta kikyä, hän sanoo.

– En puhu nyt kaikkien alojen nollalinjasta, vaan työehtosopimusmuutosten kokonaiskustannuksista. Joissakin paikoissa palkankorotukset voivat olla paikallaan, jos saadaan sopimuspuolelle joustavuutta ja tätä kautta saatua hyötyä voidaan jakaa palkankorotuksissa, Mattila sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Viime kesänä tehdyllä kilpailukykysopimuksella työntekijät muun muassa pidensivät työaikaansa, jäädyttivät palkkansa ennalleen ja heikensivät osin lo­miaan. Samalla palkansaajien maksettaviksi siirtyi satoja miljoonia euroja yritysten aikaisemmin maksamia sosiaaliturvamaksuja.

Hänen mukaansa suomalaisen palkansaajan palkkataso on noussut vuoden 2008 jälkeen niin selkeästi kilpailijamaita enemmän, että menee vielä pitkään saada kiinni esimerkiksi Ruotsi ja Saksa.

– Johtajien palkitseminen on omistajien asia, ja se on riippuvaista yrityksen kehityksestä ja tuloksesta. Aika laajasti tiedän palkkamalttia myös johtajien osalta noudatetun, Mattila sanoo.

Korjattu tekstissä ollut maininta keskivertoisesta palkansaajasta ja muutettu muotoon keskivertotulonsaaja. Lisäksi on korjattu Mattilan tuloiksi 1,66 miljoonaa euroa vuonna 2015.