Hallituksen puolustusbudjetille asettama 3 prosentin bkt-tavoite vuoteen 2029 mennessä saa Vihriälän kaipaamaan puolueilta yhteistä, ylivaalikautista julkisen talouden tasapainotavoitetta. Hän toivoisi kasvavien puolustusmenojen rahoituksesta aktiivisempaa poliittista keskustelua.

Vihriälä käyttää puolustusveroa yleisnimityksenä kaikille puolustusbudjetin kasvattamiseen tähtääville veronkorotuksille.

– En ajattele mitään uutta veroa, vaan veroa, joka voisi koostua eri elementeistä. Jos esimerkiksi arvonlisäveroa, tuloveroa kiinteistöveroa tai mitä tahansa veroa nostetaan ja sillä rahoitetaan ainakin osittain puolustusmenojen lisäyksiä, niin sitä voisi kutsua puolutusveroksi. Puolustus olisi peruste sille, minkä takia veroa nostetaan, Vihriälä sanoo Demokraatille.

Monet puolustusmenojaan kasvattavista maista ovat kertoneet rahoittavansa investointinsa velalla. Suomi ei ole ottanut rahoitukseen kantaa.

– Velka ei voi olla pysyvä tapa rahoittaa mitään tällaista. Velalla jaetaan taakkaa yli ajan ja se voi olla ihan järkevää.

SUOMEN kaltaisessa maassa, jossa velkataso on lähtökohtaisesti korkea, on Vihriälän mukaan pakko suhtautua velkarahoitukseen varovaisemmin.

Orpon hallituksen tavoite nostaisi puolustusbudjettia vuositasolla noin 50 prosentilla. Keinoista, joilla nousu rahoitettaisiin ei ole toistaiseksi käyty kunnollista julkista keskustelua. Vihriälä pitää keskustelun puutetta huolestuttavana.

– Ymmärrän, että ensimmäisessä vaiheessa täytyy olla joku käsitys siitä paljonko puolustusmenoja täytyy nostaa, että suorituskykyjä voidaan parantaa.

– On pikkuisen outoa, että rahoituksesta ei ole keskusteltu mitään. Puhuttiin vain siirtyvistä eristä varmaankin koskien tätä hallituskautta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos tällä hallituskaudella aiheutuu lisämenoja, niin vaikka olisi jokin momentti, jossa on käyttämätöntä rahaa, niin joko se tarkoittaa valtion kassavarojen vähentämistä tai uuden velan ottamista. Jostakin ne menot on katettava.

– Jos veroja ei nosteta tai menoja leikata, joko olemassa olevaa finanssivarallisuutta vähennetään tai otetaan velkaa.

Eli ongelmaa siirretään seuraavalle hallitukselle?

– Sitä se jossakin mielessä on. Niinkuin sanottu, voi olla ihan järkevää, että nyt ei rynnätä heti korottamaan verotusta tai leikkaamaan muita menoja, vaan tehdään se harkitusti.

– Etenkin, jos alkuvaiheessa tulee kertaluonteisia menoja, jotka vahvistavat puolustuskykyä pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Ukrainan tuki on ilman muuta sellaista. Se on tilapäistä. Mutta jos pysyvästi nostamme puolustusmenojen tasoa, se pitää rahoittaa veroilla tai muita menoja leikkaamalla.

VIHRIÄLÄ on aikaisemminkin esittänyt, että Suomeen tarvitaan yhteinen parlamentaarinen näkemys julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainotavoitteesta. Hän ottaa esimerkiksi Ruotsin, jossa oli pitkän aikaa suomalaisittain kadehdittava tavoite pitää julkinen talous keskimäärin 0,35 prosenttia ylijäämäisenä.

– Viime syksynä tavoite muutettiin tasapainoksi pitkällä aikavälillä. Ruotsi on nyt päättänyt velkaantua. He tekevät ainakin seuraavan kahdeksan vuoden aikana jonkin verran alijäämää. Ruotsin tapauksessa se ei ole ongelma.

Suomessa julkisen talouden velkasuhde on Orpon hallituksen toimilla nippa nappa hetkeksi aikaa vakautumassa, jos kaikki suunniteltu toteutuu.

– Pidemmän päälle tarvitaan lisää leikkauksia tai veronkorotuksia. Etenkin, jos tähän tulee lisämenoja päälle, eduskunnan keskeisten puolueiden pitäisi muodostaa yhteinen käsitys julkisen talouden vaalikaudet ylittävästä tasapainotavoitteesta. Voisi ajatella, että tästä päästäisiin yli puoluerajojen yhteisymmärrykseen, kuten Ruotsissa on tapahtunut.

VAALIKESKUSTELUIDEN talouspoliittisiksi vaihtoehdoiksi jäisivät tulo- ja menosopeutus, veronkorotukset tai leikkaukset, joilla tasapainoa pyrittäisiin parantamaan.

– Tämä olisi sopiva poliittinen keskustelu eduskuntavaaleihin, mutta tasapainotavoitteesta olisi hyvä olla yhteisymmärrys hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Vaikka EU:n uudet finanssipolitiikan säännöt alkoivat Suomen korkeasta velkaantumisasteesta johtuen pikku hiljaa purra, puolustusmenojen kasvattaminen sai komission höllentämään niitä.

– Uudet säännöt, ne eivät luo vahvaa ankkuria. Olisi tärkeää, että vastuullinen finanssipolitiikan yleislinja tässä tilanteessa ankkuroitaisiin niin laajasti, ettei asiasta syntyisi epäselvyyttä vaikka hallitukset vaihtuvat.

Vihriälä laskisi asevelvollisuuden vaihtoehtoiset kustannukset ilman muuta mukaan puolustusbudjettiin. Nyt niin ei tehdä eikä Suomi asiaa edistä myöskään Natossa.

– Jos tavoittelemme ilman niitä kolme prosenttia, sitten olemme kuten Rutte sanoi kolmessa ja puolessa asevelvollisuuskustannukset huomioon ottaen.