Yhdysvalloissa on siiloissa laukaisuvalmiina 400 strategista mannertenvälistä ydinohjusta, 66 ydinaseilla varustettua pommikonetta ja 14 yhteensä lähes tuhannella strategisella ydinohjuksella varustettua sukellusvenettä. Satakunta Yhdysvaltojen ei-strategista, lentokoneista pudotettavaa ydinasetta on sijoitettu viiteen Nato-maahan Euroopassa.

Britannian strategiset ydinaseet, joita on runsas 220, on kaikki sijoitettu sukellusveneisiin. Ranskalla, jonka ydinasearsenaali on vajaa 300 ydinkärkeä, on sukellusveneisiin sijoitettujen ballististen ohjusten lisäksi pommikoneista laukaistavia ei-strategisia ydinkärkiä. Kumpikin maa suunnittelee ydinaseidensa määrän kasvattamista ja laukaisualustojensa modernisointia.

EPÄILY siitä, että Yhdysvallat vetäisi ”ydinsateenvarjonsa” pois Euroopan yltä ja kotiuttaisi tänne sijoitetut ydinaseensa, on ryöpsäyttänyt keskustelun Euroopan omasta ydinaseesta. Militarismin varjossa moninäkökulmainen asian punnita on saanut jäädä ja paniikinomaiset reaktiot ovat vallanneet alaa.

Puola on jo pitkään toivonut Yhdysvaltojen ydinaseita omalle maaperälleen, ja toivottaa ajatuksen ”europommista” tervetulleeksi. Samansuuntaisia keskusteluja on käyty myös Ruotsissa, Tanskassa ja jopa Suomessa. Rakentaisimmeko siis oman pohjoismaisen ydinaseen?

YDINASEET ovat kauhistuttavia joukkotuhoaseita, jotka on suunnattu asutuskeskuksia vastaan. Ne eivät erottele siviilejä eikä sotilaskohteita. Nykyiset ei-strategisetkin ydinaseet ovat 5-10 kertaa voimakkaampia kuin Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut. Yhdenkin ydinaseen räjähdys voi johtaa miljoonien ihmisten kuolemaan.

Lisäksi alueellinenkin, ”taktisin” ydinasein käyty sota johtaisi ydintalveen ja samalla ruoantuotannon heikkenemiseen – ja jopa miljardien ihmisten nälkäkuolemaan. Laskelmien mukaan Suomen väestöstä kuolisi parissa vuodessa yli 95 prosenttia.

Suurvaltojen johtajat ovat moneen kertaan todenneet, ettei ydinsotaa voida voittaa eikä sitä siksi pidä koskaan käydä. Tämä on ydinpelotteen ydin ja osa kauhun tasapainoa. Kuitenkin myös ydinasevaltioihin on hyökätty, kuten Syyria ja Egypti Israeliin vuonna 1973 ja Pakistan Intian Kargilin alueelle vuonna 1999.

Ydinaseet ovat myös mahdollistaneet niitä omistavien maiden aggressioita ydinaseettomia maita vastaan. Venäjän rohkeni hyökätä Ukrainaan, koska se laski ydinaseiden käytöllä uhkaamisen varmistavan, etteivät Nato-maat tule Ukrainan avuksi.

EUROPOMMEJA on suunniteltu käytettäväksi Euroopassa. Ydinaseita on kuitenkin jo nyt maailmassa moninkertaisesti kaikkien maiden ja koko inhimillisen sivilisaation tuhoamiseksi. Euroopan puolustus tai ydinpelote ei tarvitse niitä yhtään lisää.

Sitä vastoin ydinaseriisunta ja niiden lopullinen hävittäminen – tasapainoisesti kaikkien turvallisuushuolet huomioiden – on välttämätöntä ihmiskunnan eloonjäämisen varmistamiseksi.

YDINPELOTE on hyvin epävarma rakennelma. Se perustuu oletukseen, että maailman ydinasevaltioiden johtajat ajattelevat aina rationaalisesti ja jakavat saman tilannekuvan riskeistä ja seurauksista.

Kriiseissä he ovat kovan paineen alaisia. Johtajat voivat olla väärin informoituja tai ottaa suuria riskejä, joissa bluffi menee katastrofaalisesti pieleen. Ydinsota voi syttyä myös vahingossa. Läheltä piti -tilanteita on ollut runsaasti. Yksikin liikkeelle lähtenyt ydinohjus voi johtaa hallitsemattomiin seurauksiin komentoketjujen tulkitessa hyökkäyksen alkaneeksi.

Toistaiseksi vain hyvä onni tai vastuullisten upseerien päätökset ovat estäneet ydinsodan syttymiset. Mutta kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on todennut: ”Onni ei ole strategia”.

YDINASEVALVONNAN kulmakivenä pidetään vuonna 1970 voimaan tullutta ydinsulkusopimusta (NPT). Silloin maailmassa oli viisi ydinasevaltiota, jotka ovat myös YK:n turvaneuvoston pysyviä jäseniä. Ydinaseettomat maat sitoutuivat olemaan hankkimatta ydinasetta, saivat oikeuden ydinvoimateknologian käyttöön, ja ydinasevaltiot lupasivat ryhtyä aseriisuntaan. Tämän jälkeen neljä muuta maata (Israel, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea) ovat hankkineet oman ydinaseen.

Ilman sopimusta ydinasemaita olisi luultavasti enemmän.

Mikäli nyt Euroopan maat ryhtyvät suunnittelemaan omaa ydinasetta, olisi tämä selkeästi NPT:n vastainen. Nato-maihin tällä hetkellä sijoitetut ydinaseet ovat tiukasti Yhdysvaltojen komentoketjun alaisia, joten ne eivät suoraan riko ydinsulkusopimusta. Jos sen sijaan Puola, Saksa tai jotkut Pohjoismaat rakentaisivat omassa hallinnassaan olevia ydinaseita, rikkoisi tämä ydinsulkusopimusta ja johtaisi todennäköisesti koko NPT:n hajoamiseen.

Euroopan maiden ei pidä antaa maailmalle sellaista viestiä, että ydinaseet toisivat turvaa sotilaallista uhkaa vastaan. Perinteinen puolustus tulee pitää kunnossa, mutta ydinaseet eivät tuo siihen mitään sotilaallista lisäetua. Sitä paitsi ydinaseet ovat aivan tuhottoman kalliita. Niiden rakentaminen ja ylläpitäminen olisi todennäköisesti poissa muusta Euroopan puolustusbudjetista, puhumattakaan varojen siirtämisestä sosiaaliturvasta tai koulutuksesta.

Eurooppalaisten maiden eroaminen ydinsulkusopimuksesta aiheuttaisi varmasti ketjureaktion ydinaseita havittelevien maiden keskuudessa. Jos NPT lakkaa olemasta yleinen normi, ovat seuraavana vuorossa todennäköisesti Iran ja sen vanavedessä Saudi-Arabia, sitten Etelä-Korea ja mahdollisesti Japani.

Maailmasta tulisi huomattavasti epävakaisempi paikka ja ydinsodan – provokaatiosta syntyvän tai tahattoman – riski kasvaa merkittävästi.

EUROOPAN turvallisuudesta ja puolustuksesta on syytä pitää huolta mutta ilman ydinaseita. Euroopan aseistautumisinnossakin on nähtävä pidemmälle. On vaikea nähdä, että pysyvä turvallisuus voisi syntyä pelon, epäluulon ja varustautumisen Euroopassa, saati maailmassa. Luottamuksen, yhteistyön ja rauhan rakentaminen on vaikeaa mutta silti mahdollista.

Kati Juva on lääkäri, co-presidentti, International Physicians for the Prevention of Nuclear War sekä entinen Helsingin kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Arja Alho on valtiotieteiden tohtori, Ydin-lehden päätoimittaja sekä entinen kansanedustaja ja ministeri (sd.)