Kotimaa

”Entä saako vielä olla eduskunnassa?” – Kari Nars kokosi Koiviston fundeerauksista kirjan

LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Tohtori Kari Narsin (kuvassa) uutuusteos Mauno – optimistinen pessimisti on entisen läheisen työtoverin kunnianosoitus edesmenneelle presidentti Mauno Koivistolle. Kirja koostuu arvostetun ja rakastetun valtiomiehen aforistisista sanonnoista, fundeerauksista, ja kaksikon kahdenkeskisistä keskusteluista.

– Hän oli niin monimutkainen henkilö, että kirja kattaa vain osan hänen ajatusmaailmastaan ja persoonallisuudestaan, Nars huomautti torstaina kirjaa julkistettaessa. Se on ensimmäinen entisestä presidentistä sitten Koiviston poismenon.

Nars työskenteli Suomen Pankissa kansainvälisenä johtajana pääjohtaja Koiviston läheisenä alaisena vuosina 1977–83 ja jo sitä ennen osastopäällikkönä. Koivistosta välittyi hänelle kuva huumorintajuisena ja pohdiskelevana miehenä, ystävälisenä oppi-isänä, joka ei pitänyt itsestään turhaa meteliä.

Kirja syntyi lukemattomista muistiinpanoista, joita Nars kirjoitti ylös samantien tavatessaan Koiviston. Mistä ei ollut omakohtaista kokemusta, sen hän kaivoi esiin laajasta tutkimusaineistosta.

Esimiehenä Koivisto ei ollut Narsin mukaan vähääkään autoritäärinen.

– Hän osasi delegoida eikä puuttunut ”pikkujuttuihin”, hän muistelee.

Suomen Pankissa Koivistolla oli kolme luottomiestä: Narsin lisäksi Markku Puntila ja Seppo Lindblom. Narsin mukaan luottamus perustui siihen, että Koivisto tiesi, ettei kolmikko ”lörpötellyt” kuulemaansa ulkopuolisille.

– Mauno Koivistolle koitui paljon etua siitä, että hän hallitsi vaikenemisen vaikean taidon. Monta kertaa huomasin, ettei hän ollut jostain asiasta tai henkilöstä samaa mieltä, mutta hän hillitsi itsensä ja kielensä. Aika ajoin oli hyvä vaieta, sekin oli vallankäyttöä.

Jos jotain aikoi aikaansaada, piti asiat esittää pikemminkin päinvastoin.

Nars kirjoittaa kirjassaan muun muassa Koiviston nerokkaasta taktiikasta: ”Jos jotakin aikoi aikaansaada, piti asiat esittää pikemminkin päinvastoin. Kun sitten oppositio alkoi nousta, annoin vähä vähältä myöten oppositiolle. Sillä tavalla asioita koetin hoitaa.”

Näin Nars kertoo, miten Koivisto suhtautui, kun ”omat koirat purivat”. Sanailu syntyi, kun Metalliliiton puheenjohtaja Sulo Penttilä kevättalvella 1980 vaikeroi SDP:n  puoluetoimikunnassa, että ”ammattiyhdistysliikkeessä aletaan olla sitä mieltä, että me emme saa olla enää hallituksessa”.

– Pääministeri Koivisto tokaisi: ”Entä saako vielä olla eduskunnassa?”, Nars kirjoittaa.

Nars vertailee mielenkiintoisesti Koivistoa ja nykyistä presidenttiä Sauli Niinistöä – jonka hän myöskin tuntee hyvin. Nars toimi valtiovarainministeriössä rahoitusjohtajana Niinistön ollessa valtiovarainministeri. Aikoinaan puhuttiin Koivisto-ilmiöstä ja nyt se on liitetty myös Niinistöön.

– Ennen presidenttikauttaan Niinistö muistutti omalla tavallaan 1970-luvun Koivistoa.  Molemmat olivat länsisuomalaisia, kumpikaan ei ollut poliittisia broilereita, molemmat tekivät jo varhain ansiotyötä, Nars luettelee.

Samoin he omaperäisinä ajattelijoina ovat hänen mukaansa lausuneet ikäviä totuuksia – ja kansa tykkää.

– Kumpikaan ei ole luvannut kansalle maita eikä mantuja. Tiukka säästäväisyys on ollut tärkeää molemmille, Nars pohtii.

Kari Nars on ennen Mauno-kirjaa julkaissut muistelmansa Mahtimiesten matkassa (2002), Raha ja onni (2006) sekä rahan huijaamisen historiaan perehtyvän kansainvälisen menestysteoksen Miljoonahuijarit (2011).

Jutun otsikosta on otettu poist ylimääräinen olla-verbi klo 10:42.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat