Etlan tutkimusjohtaja ja työelämäprofessori Antti Kauhanen ihmettelee blogitekstissään, miksi mediassa julkaistaan yhä kritiikittömästi juttuja työajan lyhentämistä ylistävistä kansainvälisistä tutkimuksista.

– Kirjoituksissa toistetaan väite siitä, että työaikaa voidaan lyhentää neljään päivään ilman että tuottavuus laskee tai että ansioita täytyy laskea. Toisin sanoen tuntipalkkaa voidaan kasvattaa, tehdä vähemmän töitä ja saada työtuntia kohti enemmän aikaan, Kauhanen luettelee.

Hänen mukaansa näin suureen – käytännössä 25 prosentin tuottavuusharppaukseen – ei ole vakavassa akateemisessa tuottavuuskirjallisuudessa löytynyt keinoja. Tai jos olisi, niitä käytettäisiin jo yleisesti vahvan tuottavuuden maissa.

ETENKIN ISLANNIN ja Britannian työaikakokeiluihin viitataan Suomessakin usein positiivisina esimerkkeinä.

Jos tutkimukseen kootun, yhden tiukasti rajatun ammattiryhmän tuottavuus nousee työajan lyhentämisellä, mutta vieressä ei mitata samanlaista ryhmää vanhoilla työajoilla, lopputuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia työntekijöitä, saati eri aloja.

Tutkimuksissa ei ole myöskään määritelty tarkasti, mitä tarkoitetaan työelämän laadun parantumisella ja miten sitä mitataan.

Uutisjutuissa kerrotaan usein ”onnellisuuden lisääntyneen” työpaikoilla, mutta sitäkään käsitettä ei avata tarkemmin.

NELIPÄIVÄISESTÄ työviikosta puhuminen on lisäksi harhaanjohtavaa: Kauhasen lukemissa tutkimuksissa todellinen työajan lyhennys jäi kokeiluissa lopulta paljon pienemmäksi.

Brittiläisessä yritysten tekemässä kokeilussa viikkotyöaika lyheni keskimäärin 4,3 tuntia, ja Islannissa julkisella sektorilla lyhennys oli tunnista neljään tuntiin, Kauhanen kirjoittaa.

Syyt johtopäätösten liioittelulle voivat johtua siitä, että kyseiset tutkijat haluavat saada työajan lyhentämisen näyttämään hyvältä ratkaisulta – koska se liittyy heidän elinkeinoonsa.

– Monista raporteista vastaava The Autonomy Institute on ajatuspaja ja konsulttitoimisto, joka myy nelipäiväiseen työviikkoon liittyviä palveluita, Antti Kauhanen huomauttaa.

Optimaalisen työajan suhdetta tuottavuuteen pitää hänen mielestään silti tutkia edelleen. Siinä on monilla työpaikoilla paljon parannettavaa, kuten töiden huonosta organisoinnista johtuvaa tyhjäkäyntiä.

Se sijaan pelkkää mekaanista työajan lyhentämistä ylistäviä tutkimuksia ei Kauhasen mukaan pidä niellä lähdekritiikittä.

– Menetelmällisistä puutteista johtuen niistä ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin, hän kirjoittaa.