Viime komissiokaudella sovitun direktiivin tarkoituksena on, että eurooppalaiset yritykset kantavat vastuuta ihmisoikeus- ja ympäristörikkeistä koko arvoketjussaan myös EU:n ulkopuolella. Tällä komissiokaudella direktiiviä on kuitenkin haluttu keventää osana laajempaa komission sääntelynpurkuprojektia eli omnibusia.

Hanketta kannattavien mukaan tarkoituksena on vähentää yrityksien sääntelytaakkaa ja parantaa EU:n kilpailukykyä.

Kansalaisjärjestö Finnwatchin mukaan höllennykset tarkoittavat käytännössä direktiivin vesittämistä. Direktiivin oli määrä koskea kaikkia yli 1 000 hengen ja yli 450 miljoonan euron liikevaihdon yrityksiä, mutta alaraja on päätetty nostaa nyt 5 000 työntekijään ja 1,5 miljardin euroon.

Muutoksia tuli myös kestävyysraportointidirektiiviin, joka edellyttää, että yritysten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia koskevat tiedot julkaistaan vuosittain niiden kestävyysraporteissa. Nyt tähän velvoitettujen yritysten määrä uhkaa Suomessa tippua noin sataan, kun sen piirissä oli aiemmin pitkälti yli tuhat yritystä.

Lisäksi direktiivistä poistettiin velvoite ilmastosiirtymäsuunnitelmista eli siitä, miten yrityksen liiketoiminta muutetaan yhdenmukaiseksi Pariisin ilmastosopimuksen kanssa.

Eurooppalainen teollisuus ja eurooppalaiset oikeistopoliitikot ovat ajaneet höllennyksiä. Samalla myös yhdysvaltalainen fossiiliteollisuus on lobannut asiaa voimakkaasti etenkin ilmastosuunnitelmia koskevan artiklan poiston osalta.

- Öljy-yhtiö Exxon on ollut voimakas lobbari. Yhtiön vaikutustyö lisääntyi voimakkaasti siinä vaiheessa, kun omnibus julkaistiin.

EK:N yrityslainsäädännöstä vastaavan johtajan Juho Mäki-Lohiluoman mukaan omnibus on askel oikeaan suuntaan. EK:n selvityksen mukaan pelkästään kestävyysraportointidirektiivistä sekä siihen valmistautumisesta aiheutui vuonna 2024 jopa 140 miljoonan euron kustannukset Suomessa.

- Sääntelyn sujuvoittaminen ja erilaisten raportointivelvoitteiden keventäminen on ehdottomasti oikea tavoite.

Samalla Mäki-Lohiluoma huomauttaa, että uuden lainsäädännön osalta jonkinlaisena laadullisena minimitasona tulisi olla, että kun lainsäädäntö kerran annetaan, sitä ei tarvitse jälkikäteen heti korjata.

- Yritys- ja kestävyysraportointidirektiivin osalta tässä epäonnistuttiin pahasti, mikä on ensisijainen syy nyt nähtyyn korjausliikkeeseen.

OMNIBUSIN vastustajat ovat katsoneet, että EU:n toimet käytännössä vesittävät viime kaudella kestävyys- ja ilmastotavoitteiden osalta saatuja voittoja. Kriitikkojen mukaan lainsäädännön veivaaminen myös rankaisee suomalaisyrityksiä, jotka ovat jo tehneet muutoksia toimintaansa.

- Voidaan ajatella myös niin, että suomalaisyritykset ovat tällaisen sääntelyn ”soutamisen ja huopaamisen” häviäjiä suhteessa joihinkin kilpailijoihinsa, Mäki-Lohiluoma myöntää.

- Meillä velvoitteiden noudattaminen otetaan vakavasti, ja erityisesti näin raskaissa velvoitteissa varautuminen on pakko aloittaa yrityksissä jo hyvissä ajoin. Suomi myös implementoi kestävyysraportointidirektiivin määräajassa, toisin kuin monet muut EU-maat, hän lisää.

Moni suomalainen yritys tekee kuitenkin vastuullisuustyötä ennen kaikkea omista lähtökohdistaan sekä markkinan ja asiakkaidensa tarpeesta käsin.

- Tämä paine ei katoa mihinkään, joten on erittäin vaikea nähdä, että sääntelyn muutos johtaisi esimerkiksi vastuullisuustyön tavoitetason laskuun. Myös suomalaisyrityksiltä meille tuleva viesti tukee tätä erittäin vahvasti.

FINNWATCHIN mukaan suomalaiset yritykset ovat tutkimuksien mukaan taas aika ”keskikastissa” vastuullisuuskysymyksien osalta.

- On totta, että siellä on joitain yrityksiä, jotka ovat edelläkävijöitä, ja sitten on paljon yrityksiä, jotka eivät ole. Sääntely olisi parantanut vastuullisten yritysten kilpailukykyä ja kirittänyt ei-vastuullisia yrityksiä, Finér sanoo.

Esimerkiksi ilmastosiirtymäsuunnitelmissa on suomalaisyrityksissä ollut paljon puutteita.

- Tätä nyt poistettua artiklaa olisi tarvittu nimenomaan siihen, että ilmastosiirtymäsuunnitelmien sisällöt olisi saatu vastaamaan ilmastotiedettä.

Jos ilmastosiirtymäsuunnitelmista olisi pidetty kiinni, se olisi luonut alalle tarvittavaa yleissääntelyä. Finér antaa esimerkin panimoyhtiöistä, joiden päästöistä iso osa aiheutuu lasipulloista.

- Kuviteellisen esimerkin kautta: jos me haluamme puuttua panimoteollisuuden päästöihin, niin meidän täytyy miettiä, että tehdäänkö täsmäsääntelyä lasipulloja koskien. Lainsäätäjä joutuu näkemään hirvittävästi vaivaa, että ohjaa jokaista toimialaa erikseen kohti ilmastokestävää toimintaa.

Hän huomauttaa olevan ironista, että direktiiviä nyt vastustetaan samasta syystä kuin se viime kaudella säädettiin.

- Lisäksi yritysvastuudirektiivin alkuperäinen tarkoitushan oli nimenomaan lisätä EU:n kilpailukykyä ja tukea vihreää siirtymää. Ajatuksena oli se, että EU kilpailee tällä hetkellä sellaisia globaaleja toimijoita vastaan, joiden lainsäädäntö ei ole samalla tasolla.

Teksti: STT/Sanna Raita-aho