Hyökkäys Ukrainaan 2022 antoi osviittaa siitä, millainen Venäjän suorituskyky voi pahimmillaan tai parhaimmillaan olla, ja kuinka paljon maa laskee tarvitsevansa sotilaita erilaisia operaatioitaan varten.

Vuoden 2021 syksystä helmikuuhun 2022 mennessä Venäjä kokosi Ukrainan rajoille 200000-300000 sotilaan ryhmittymät.

Ne sisälsivät sekä kaikkien puolustushaarojen (maa-, meri- ja ilma-avaruusvoimat) että kaikkien aselajien (esimerkiksi jalkaväki, tykistö, pioneeri, viesti, tiedustelu) joukkoja.

Nyt vuodenvaihteeseen tultaessa Ukrainassa ollaan tilanteessa, jossa kumpikin osapuoli joutuu säästelemään voimaansa tai voima on osin ehtynyt. Rintamalinjat eivät juuri ole siirtyneet noin vuoteen.

Jouluviikolla Ukraina näyttää menettäneen Marjinkan kaupungin, mutta vastaavasti Venäjältä tuhoutui Krimillä suuri maihinnousualus.

VENÄJÄN joukkojen nykyinen vahvuus Ukrainassa on monen arvion mukaan samaa tasoa kuin ennen hyökkäystalvea 2022.

Vaikka venäläiset ovat kärsineet valtavia tappioita, suuren valtion riveissä ihmisvajaus ei liikekannallepanon ja muiden täydentämisten takia enää juuri näy.

Ukrainassa olevia joukkoja on pitänyt uusia vähintään parin-kolmensadan tuhannen kaatuneen, haavoittuneen tai toipumaan siirretyn sotilaan verran.

MITÄ tämä kaikki Ukrainan sodassa nähty ja koettu sitten merkitsee Nato-Suomea ajatellen?

Venäjä on muutamaan otteeseen ilmoittanut uusista suunnitelmistaan Suomen vastaisen rajan ja toki myös koko asevoimiensa kehittämiseksi.

Aloitetaan asevoimista yleisesti. Venäjä aikoo kasvattaa niiden vahvuuden 1,5 miljoonaan sotilaaseen vuosina 2023-2026. Lisäystä olisi noin 350 000 sotilaan verran.

Tämä lisäys sisältäisi armeijakunnan perustamisen Karjalaan, kolmen moottoroidun jalkaväkidivisioonan perustamisen maavoimiin, kahden ilmarynnäkködivisioonan perustamisen maahanlaskujoukkoihin sekä neljän sotilaspiirin alueilla seitsemän prikaatin muuttamista jalkaväkidivisiooniksi.

Myös merivoimien, ilma-avaruusvoimien sekä strategisten ohjusjoukkojen vahvuuden kasvattaminen kuuluu suunnitelmaan. Samaan suunnitelmaan sisältyy luonnollisesti kaluston ja varustuksen hankkiminen lisääntyville joukoille.

Suomi ei ole tässä silti poikkeuksellisena painopistealueena. Osa uusista joukoista perustetaan Ukrainalta vallatuille alueille, joissa ei Venäjän asevoimien organisaatioita ole sellaisenaan aiemmin ollut.

SUUNNITELMIA ja mahtavia ohjelmia Venäjällä (kuten Neuvostoliitossakin) on aina osattu tehdä. Niiden julkistukset ovat olleet mahtipontisia tapahtumia.

Kansa on saanut hyvää oloa ja mieltä, kun äiti Venäjä näyttää miten se pystyy kehittämään sotilaallista voimaansa petollista länttä vastaan.

Länsi ja Natohan on jo vuosia sitten julistettu vakavaksi uhkaksi Venäjälle. Nyt tämän kaavan mukaisiin ”uhkaajiin” kuuluu myös Nato-Suomi.

Pohjoisen laivaston muodostaman sotilaspiirin alueella Murmanskissa on Venäjän ydinaseiskukyvylle merkittävin sotilaallisen voiman keskittymä pinta-aluksineen ja sukellusveneineen.

Arktisella alueella on yhä vahvoja jalkaväkijoukkoja: yksi prikaati Petsamossa ja Alakurtissa sekä merijalkaväkiprikaati Sputnikissa.

Etelämmässä, Läntisen sotilaspiirin alueella venäläisillä on prikaati Kannaksella. Lisäksi Äänisen rannalla Petroskoissa on lähinnä kalustovarikoksi määritelty prikaati.

Suuri osa näiden henkilöstöä ja materiaalia siirrettiin Ukrainaan jo 2022, eivätkä joukot palaa sieltä niin kauan kuin sota jatkuu nykyisellä intensiteetillä.

Venäjän uudet suunnitelmat Suomen itärajan liepeillä liittyvätkin yleiseen joukkojen vahvuuden kasvattamiseen, eivät siihen että tänne kasattaisiin valmiiksi satojen tuhansien sotilaiden hyökkäysvoimaa kuten Ukrainassa tapahtui.

Venäjän yleisenä tavoitteena on täydentää joukkojensa määrät Ukraina-hyökkäystä edeltävälle tasolle.

Sotilaita tulee jonkin verran lisää Alakurttiin ja Petroskoihin. Kannaksen prikaati kasvatetaan todennäköisesti divisioonan kokoiseksi.

Ilma- ja merivoimatkin kasvattavat omia yksiköitään, joiden tehtävä on tukea ja suojata operointia Suomen lähialueilla.

Suurin hallinnollinen muutos rajan takana on Leningradin sotilaspiirin palauttaminen toimintaan. Edellisessä Venäjän asevoimauudistuksessa 2010-luvun alussa se yhdistettiin Moskovan sotilaspiirin kanssa Läntiseksi sotilaspiiriksi.

Karjalaan muodostettava uusi armeijakunta tarkoittaa lähinnä uutta johtoporrasta sotilaspiirin ja prikaatien väliin.

Tämä kertoo siitä, että Venäjä ottaa taas pohjoisen eli Baltian ja Suomen suunnat vakavammin, erillään Keski-Euroopasta.

ASEVOIMIEN samantapaisia hallintouudistuksia on nähty viime vuosina muun muassa Krimillä ja Pohjoisen laivaston alueella. Ne eivät tarkoita aina varsinaisia sotilasmäärän lisäämisiä.

Toistaiseksi Venäjän asevoimien päätehtävänä on sotia Ukrainassa, ja varustautumisessakin ensimmäisenä korvataan siellä menetettävä kalusto. Muualle ei resursseja juuri nyt riitä.

Vaikka Venäjällä retoriikka Suomea kohtaan on lisääntymässä, mikään ei viittaa siihen, että suora sotilaallinen uhka rajamme takana voisi yllätyksellisesti kasvaa aivan lähivuosina.

Puolustusvoimat nimittäin seuraa lähialueitamme jatkuvasti ja antaa valtiojohdolle ennakkovaroituksia tilanteen muuttumisesta.

Aseellinen uhka on myös eri asia kuin muut vakavat vaikutus- ja painostuskeinot, nuo presidentti Sauli Niinistönkin povaamat ”ilkeydet”, joiden mahdollisuus on koko ajan hyvin todellinen.

Siksi reserviläisillekin – ja kaikille kansalaisille – omasta kunnosta huolehtiminen ja kotivaran ylläpito ovat järkeviä toimia. Samoin panostus Ukrainan tukemiseen on panostamista omaan turvallisuuteemme.

Kaikkea tätä kannattaa jatkaa.