Kysymystä ydinaseiden käytön realistisuudesta pitää toki pohtia Ukrainan lisäksi muistakin näkökulmista – onhan muun muassa Gazan taisteluissa ja Taiwanin jännittyneen tilanteen osapuolina ydinasevaltioita. Näissä kriiseissä ydinaseilla uhkaamista ei kuitenkaan ole näkynyt.

Sen sijaan Ukrainaan helmikuussa 2022 suuntaamansa suurhyökkäyksen jälkeen Venäjä on useasti vihjannut mahdollisuuksistaan käyttää ydinasetta.

Jo ennen huomautuksiaan Venäjä käytti välillisesti ydinteknologiaa sotatoimiensa osana. Kiovaa lähestyessään venäläisjoukot valtasivat Tšernobylin voimalan ja linnoittautuivat sen ympäristöön määritetylle säteilyvaara-alueelle.

Surullista on, että harva Venäjän joukoissa alueella pyörineistä sotilaista edes tietää saaneensa siellä lisäannoksen säteilyä. Mutta Venäjähän ei sotilaidensa turvallisuudesta välitä.

SEURAAVAKSI Venäjä sai vallattua toisen ukrainalaisvoimalan, Zaporižžjan, ja sijoitettua sinne joukkojaan.

Kuuden reaktorin laitos on Ukrainan suurin ydinvoimala, ja Venäjä olisi halunnut sen tuottavan sähköä valtaamilleen alueille.

Alkajaisiksi Venäjä katkaisi voimalan yhteydet yleiseen sähköverkkoon. Tämä oli riski, sillä voimalan on toimiakseen oltava sähköverkossa. Pelkkä oma virrantuotanto ei riitä muun muassa turvajärjestelmien pyörittämiseen.

Monen vaiheen jälkeen kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA sai tarkkailijansa voimala-alueelle. Tilanne on todettu haastavaksi, mutta ei kuitenkaan katastrofiksi.

Nyt voimala on sammuksissa, eikä tuota sähköä mihinkään. Toki sammutettunakin ydinvoimala tarvitsee jäähdytystä. Jäähdytysvesi tuli alun perin Dnepr-joesta ja voimalan eteen oli Kahovkan padolla luotu suuri tekojärvi.

Kaikkien meidän eurooppalaistenkin onneksi voimalalle oli rakennettu vielä eristetty oma lauhdutusvesiallas. Kun Kahovkan pato räjäytettiin sodassa, tekojärvi hävisi, mutta lauhdevesiallas jäi.

Ilman sitä reaktorien ylikuumeneminen olisi ollut lähellä, ja seurauksena olisi voinut olla koko maanosaamme vaikuttava ydinturma.

Nyt alueen tilanne on jäätynyt. Ukraina ei voi voimalan takia hyökätä sinne, mutta Venäjä voi ampua ohjuksiaan tai käyttää tykistöään vapaasti hyvinkin läheltä voimalarakennuksia.

YDINASEIDEN sotilaallisesta käytöstä ja sodan eskalaatioriskistä on puhuttu Euroopassa heti Venäjän hyökkäyksen alkamisesta lähtien.

Venäjä on suunnannut tätä viestiä etenkin Ranskan ja Saksan johtajille: maa vihjaa olevansa valmis käyttämään ydinasetta, jos sotijat tai sodan läntiset tukijat ylittävät jonkun määrittelemättömän rajan.

Venäjä ei ole tarkoituksella ilmoittanut mikä se raja olisi. Siksi länsimaiden johtajat ovat viettäneet unettomia öitä miettien keskenään, onko taistelupanssarien tai ohjusten antaminen Ukrainalle se viimeinen niitti.

Mikään näistä se ei kuitenkaan ole ollut.

Silti Venäjä on epämääräisillä vihjailuilla saavuttanut tavoitteensa, hidastanut Ukrainan avunsaantia ja aiheuttanut lännessä pelkoa ja epäsopua.

VIIMEISTÄÄN nyt, joulukuussa 2023 länsimaiden olisi hyvä ymmärtää, ettei mikään Ukrainalle annettu avustuslasti ole “rajan ylittämistä”.

Ydinaseen käyttö muuttaisi asetelmat myös Venäjän puolelta kokonaan. Se saisi Euroopan ja Naton yhdessä Yhdysvaltain kanssa tekemään hyvin nopeassa ajassa päätöksen vastatoimesta tai vastaiskusta tavanomaisilla aseilla. Empiminen loppuisi kertaheitolla.

Samoin kuin lännen yhtenäisyys hyökkäyksen alussa tuli Kremlille yllätyksenä, ydinaseen käyttö olisi varma tappio Venäjälle.

Aikoinaan Neuvostoliiton ja nyt Venäjän sotilasajattelussa taktista ydinasetta on ajateltu käytettävän hyökkäyksen edistämiseen, puolustajan voimien tuhoamiseen. Se ei vaan nykyään toimi enää vanhalla suunnitellulla tavalla.

Ensinnäkin vastapuoli on nykyään valmistautuneempi paikalliseen ydiniskuun. Toisekseen omatkaan Venäjän joukot eivät ole immuuneja säteilylle. Vaikka Venäjä ei omista sotilaista piittaisikaan, se miettii sentään kokonaisuutta.

LÄNSIMAAT eivät lopettaisi Ukrainan tukemista, jos Venäjä räjäyttäisi siellä pienenkin ydinlatauksen, päinvastoin.

Sen jälkeen Kreml ei voisi pyrkiä enää sanelemaan minkäänlaista rauhansopimusta alueelle. Ydinaseen käytöllä nykyinen Venäjä kaivaisi itselleen hautansa.

Siksi en niiden käyttöön usko.

Länsi tuskin voi ylittää Ukrainan tukemisessa mitään Venäjän asettamaa rajaa tai “punaista viivaa”, koska sellaista luultavasti ei ole olemassa muualla kuin länsimaiden johtajien mielissä.

Reaalimaailmassa Venäjä käyttäisi ydinaseitaan vain, jos Nato hyökkäisi Venäjälle – ja sellaistahan ei ole tässä ajassa tapahtumassa.