Sunnuntaina vietettiin Ukrainan itsenäisyyspäivää, sen jälkeen Venäjä on iskenyt verisesti Kiovan siviiliasutuksen keskelle. Ensi viikolla Venäjä aikoo neuvotella Ukrainan tilanteesta Kiinassa, turvallisesti omanmielistensä kesken, mutta Zelenskyin ja Putinin tapaamisesta ei näytä tulevan mitään.

Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) oli tämän viikon diplomaattipäivillä jo pessimistinen: hän luonnehti Venäjän palanneen rauhanprosessissa miltei lähtöruutuun.

Kirjoitin jo kaksi vuotta sitten, syksyllä 2023 Ukrainan rauhan edellytyksistä tässä kolumnissa näin:

Vuotta myöhemmin, elokuun lopulla 2024 jatkoin uudessa kolumnissa samasta aiheesta näin:

”Kremliä ei ole tähän asti haitannut, että Venäjä on sotarikoksineen joutunut eristyksiin
hylkiövaltioiden joukkoon. Sen on vielä voinut selittää omalle kansalle parhain päin.
Sodan valtavat ihmistappiotkaan eivät ole eliitin ja keskiluokan arkea heilautelleet, koska kaatuneet ja vammautuneet sotilaat ovat olleet valtaosin vähempiosaisten tai vähemmistökansallisuuksien poikia.”

Saman voisi toistaa edelleen. Jos nyt kirjoitan kolmatta kertaa rauhan mahdollisuudesta, ovatko asetelmat yhtään parempia kuin ennen?

VALTAVIA ODOTUKSIA pikaisesta rauhan saavuttamisesta ei ole nytkään ilmassa. Trumpin sooloilut Putinin kanssa ovat olleet kiusallista seurattavaa. Venäjä on lipsunut jatkuvasti kaikista sille asetetuista aikamääreistä, ilman sanktioita.

Kun Venäjä osoittaa mitä tahansa pientä lähentymistä tai antaa katteettomia lupauksia, se saa aina lisäaikaa jatkaa tappamista Ukrainassa.

Kylmän sodan kylmimpään aikaan kerrottiin vitsiä siitä, miten Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat neuvotelleet uusimmassa kokouksessaan koirista, tarkemmin ottaen niiden tassuista. Muutaman viikon väännön jälkeen Yhdysvaltojen pääneuvottelija piti tiedotustilaisuuden ja ilmoitti, että koiralla on viisi tassua.

Mediaväki oli ihmeissään: koirathan tuppaavat olemaan nelijalkaisia.

Jenkki ilmoitti kuitenkin neuvottelujen olleen menestys: he olivat saaneet Neuvostoliiton tinkimään lähtöasetelmastaan, eli siitä että koirilla on seitsemän tassua.

Samaa tapaa nähdään nyt Ukrainan rauhanhieronnassa. Liikkeelle lähdetään Venäjän kohtuuttomilla vaatimuksilla.

Kreml haluaa liittää Krimin lisäksi neljä Ukrainan aluetta Venäjään, vaikka maa ei ole saanut kaikkia niitä vallatuksi. Nyt on näkynyt arvailuja siitä, että Venäjä voisi neuvotteluissa ”luopua” kahdesta alueesta, kunhan se saisi pitää Krimin ja ne kaksi muuta.

Tilannehan on täysin absurdi. Vaadi ensin aivan mahdottomia ja sitten hyvän tahdon eleenä tyydykin vain puoleen. Ikävä kyllä ei ole mahdotonta, että länsimaissakin joku voi mennä lankaan ja nähdä tämän myönnytyksenä.

OIKEASTI VENÄJÄ ei ole missään vaiheessa luopunut pyrkimyksestään alistaa
Ukraina pysyvästi vaikutusvaltansa alle, etupiiriinsä.

Siksi sen rauhanehdoissa on yhä mukana vaatimus sanella Ukrainan asevoimien kokoa ja naapurimaansa turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Lisäksi Venäjä katsoo oikeudekseen määritellä, millaiset läntiset joukot Ukrainan aselepoa tulisivat valvomaan.

On päivänselvää, ettei vaatimuksille tule loppua, jollei niihin vastata Euroopasta voimallisesti ja yhtenäisellä rintamalla. Meidän on tuettava Ukrainaa Venäjän valtapyrkimysten torppaamisessa.

Onneksi Euroopassa tuntuu nyt olevan aiempaa aktiivisempaa yritystä, jopa konkreettisia neuvotteluita ja yhteydenpitoa Naton ja EU-maiden kesken.

Euroopan on tarpeen miettiä ja valmistella ratkaisuja erilaisiin skenaarioihin, ja ottaa aloite käsiinsä Putinin ajanpeluun sietämisen sijaan.

Yhdysvalloilta on tähän odotettavissa parhaimmillaankin lähinnä materiaali- ja taustatukea, ei johtoroolia ratkaisujen etsimisessä.

Toivottavasti rauha saadaan aikaan, eikä minun tarvitse enää neljättä kertaa spekuloida kolumneissa sen mahdollisuuksilla.

Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä siltä, että toiveeni toteutuisi ihan heti. Mutta ehkä rauha on kuitenkin hieman lähempänä kuin edellisten kirjoitusteni aikaan.