Ei pitäisi olla kenellekään yllätys, että Suomenkin sotilastiedustelu tiedustelee koko ajan, olipa syvä rauhantila tai kuten nyt juhannuksena Venäjän sotilaskapinan aika. Siitä työstä vain ei ole isommin puhuttu.

Puolustusvoimat julkaisi historiassaan toisen julkisen katsauksensa maailman ja sotilastiedustelun tilaan tammikuussa 2023. Entisenä tiedustelumiehenä sitä oli hienoa lukea, kun silloin aikoinaan työstä ei saanut juuri mitään julkisesti kertoa.

No, maailma ja informaatioympäristön merkitys ovat muuttuneet. Venäjä käy avointa sotaa naapurimaassaan.

Siksi on tärkeää, että poikkeustilanteissa myös Suomessa virkapukuiset toimijat kertoisivat asioista julkisesti nopeasti. Usein riittää pelkkä ilmoitus siitä, että ”seuraamme” uutta tilannetta – koska näinhän viranomaiset tekevät, eikä se ole kenellekään salaisuus. Mitä enemmän tilannetietoa voi jakaa, sitä parempi.

VIRANOMAISTEN viestintä on Suomessa perinteisesti tapahtumiin hiukan jälkikäteen reagoivaa, tiukan asiapohjaista ja usein hyvin niukkaa.

Mutta parannettavaa on päivittäisviestimisen lisäksi kautta linjan, joskus perustietojenkin tarjoamisessa.

Varsinkin jos kansalainen alkaa etsiä tietoa ajankohtaisen informaatiovaikuttamisen lisäksi ihan alan peruskäsitteistä.

Otetaan esimerkkejä.

Helsingissä toimii Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, englanninkieliseltä lyhenteeltään HybridCoE. Senhän luulisi tarjoavan alan parasta kansainvälistä osaamista meille kaikille.

No, jos et osaa englantia, keskuksen kotisivuilla ei ole sinulle mitään tarjolla. Keskus kertoo, että sillä on muun muassa viisi julkaisukategoriaa, mutta mistään ei kunnolla selviä, mitä tällä oikein tarkoitetaan.

Ai niin, meillähän on myös Turvallisuuskomitea. Se avustaa valtioneuvoston ja eri ministeriöiden toimintaa ”kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa”. Siellä on varmaan sitten suomeksi tietoa?

On. Voit ottaa komitean etusivulta valikosta ”Yhteiskunnan turvallisuusstrategia” ja sen alta uhkat-välilehden. Sillä sivulla lukijalle luetellaan vuonna 2010 Suomelle kuvatut uhkamallit.

Jos klikkaat linkkiä, missä sanotaan, että uhkamallit päivitetään osana riskianalyysiä kolmen vuoden välein, päädyt vuonna 2018 tehtyyn analyysiin.

Tällä vertailulla en halua mitenkään kritisoida näitä tärkeitä toimijoita. Korostan vain, että päivittämistarvetta ja viestintäkulttuurin muutostarpeita yhä on joka paikassa, myös siellä missä informaatiovaikuttamisesta tiedetään paljon.

HYVIÄKIN esimerkkejä on. Suojelupoliisilla on verkkosivuillaan melko hyvä kokonaisuus tiedustelusta, vakoilusta ja niiden torjunnasta ja jopa vinkkikanava ilmiantoa varten, jos sen hoksaa yhteystieto-valikon alta etsiä. Yleistietoa saa sieltä paljon.

Mikä estäisi myös puolustusvoimiakin kertomasta verkkosivuillaan enemmän siitä, mitä sotilastiedustelu on, mihin sillä pyritään, miten ulkomaista vakoilua torjutaan – ja miten tavalliset kansalaiset ja yritykset voisivat havaita heihin kohdistuvia tiedusteluyrityksiä tai -uhkia.

Näin nimittäin toimitaan jo nyt Ruotsissa. Meidän pääesikuntamme tiedusteluosastoa ja puolustusvoimien tiedustelulaitosta vastaava organisaatio naapurissa on nimeltään MUST (Militära Underrättelse– och SäkerhetsTjänsten).

Sen kotisivujen perusteella ruotsalaiset vievät kyllä voiton tiedustelualan kansalaisviestinnässä. Paljonkin hyötytietoa voi nimittäin kertoa, paljastamatta kuitenkaan liikaa salaisuuksia.

Tuo Ruotsin sisarorganisaatiomme on julkaissut jopa omaa turvallisuuspoliittista katsaustaan ainakin vuodesta 2004 alkaen.

Naapurissa on yritetty jo monia vuosia tehdä sotilastiedustelua(kin) tutummaksi kansalaisille, jos nämä ovat vain näitä raportteja viitsineet lukea.

Esimerkiksi jo vuonna 2004 ruotsalaiset selittivät kansalaisille juurtajaksain, mitä eri turvaluokittelut ja punaleimat viranomaisten asiakirjoissa tarkoittavat.

Suomessa salauskäytännöistä kerrottiin kunnolla vasta sotilastiedustelun vuoden 2023 raportissa. Tätä ennen asiasta oli jo vuosia väännetty kättä muun muassa mediassa, Helsingin Sanomien Viestikoekeskus –oikeudenkäynnistä puhumattakaan.

VÄLIÄ on myös sillä, miten viestinnässä tiedusteluasioista kerrotaan. Peitellyn kielenkäytön ja epäsuoran puheen luulisi olevan vähitellen jo taaksejäänyttä aikaa.

Kun puolustusvoimat julkaisi ensimmäisen julkisen tiedustelukatsauksensa vuonna 2021, noin 40 sivun paperissa keskityttiin pitkälti selittämään uuden tiedustelulakipaketin kautta sitä, mitä tiedustelu tekee.

Se ei ollut tuolloin ollenkaan huono asiakirja, jos Suomen sotilastiedustelusta jotain halusi tietää.

Raportissa todetaan muun muassa, miten ”voimapolitiikan paluu on lisännyt jännitteitä Euroopassa. Esimerkiksi Venäjä on osoittanut kykynsä ja halunsa tarvittaessa käyttää aseellista voimaa tavoitteidensa saavuttamiseksi myös Euroopassa, mikä on lisännyt sotilaallista vastakkainasettelua ja aktiivisuutta Itämeren alueella.”

Mielestäni tämä on hyvin sanottu. Se olisi silti voitu todeta jo vuonna 2008 tai viimeistään 2014.

Vastaavasti Ruotsin katsauksessa kerrottiin jo vuonna 2014, miten Venäjällä on matala kynnys käyttää voimaa naapurimaissaan.

Sallittakoon suora lainaus ruotsalaisilta tuolta ajalta:

”De ryska stormaktsambitionerna innebär att landet har en relativt låg tröskel för ensidigt agerande utifrån snävt definierade nationella intressen. Ambitionerna innebär också att det för Ryssland är viktigt att markera sin militära förmåga i det säkerhetspolitiska gränsland mellan Ryssland och Nato som det svenska närområdet utgör.”

NAAMIOT on nyt riisuttu. Sekä Suomen että Ruotsin tiedusteluväen viime vuotta kuvaavat julkiset katsaukset ovat nyt kohtuullisen samankaltaisia, yleisluonteisia ja sinällään informatiivisia, asiallisia jopa tylsyyteen saakka.

Silti yksi asia joka Suomen tiedusteluraportista yhä puuttuu, Ruotsista poiketen, on selkeäsanainen kuvaus pahimmista vaihtoehdoista, uhkakuvista.

Suomen raportista ne voi löytää rivien välistä tulkiten. Ruotsalaiset puhuvat suoraan sotilaallisista, poliittisista ja taloudellisesta uhkista, jotka ovat vielä kietoutuneet yhteen.

Suora puhe on aina toimivampaa kuin kiertoilmauksien käyttö.

Myös perusmekanismit on hyvä selittää auki: miten valtion turvallisuuskoneisto tai sotilastiedustelu toimivat eri tilanteissa, tai miten valtiojohdolle annetaan ennakkovaroituksia.

ERITYISEN tärkeää perusasioidenkin tunteminen on silloin, kun tapahtuu jotain odottamatonta.

Juhannuksena leimahtaneen Venäjän sotilaskapinan yhteydessä liikkui arvailuja siitä, oliko esimerkiksi Suomen uusi hallitus joka hetki tilanteen tasalla. Hehän kommentoivat jo perjantaina alkaneita tapahtumia medialle vasta pitkälti lauantaipäivän puolella.

Sotilastiedustelussa urani tehneenä voin vakuuttaa, että vaikkei twitteriin tai nettiin tullutkaan juhannuksena jatkuvia päivityksiä, entisen työyhteisöni naiset ja miehet olivat varmuudella töissä seuraamassa Venäjän tilannetta.

Siitä myös raportoitiin ja raportoidaan tasavallan päättäjille koko ajan, oikea-aikaisen päätöksenteon varmistamiseksi.

Suomessa oltiin hereillä, aivan samalla tavalla kuin edellisvuosinakin, koska näin täällä toimitaan.