Tukholma uhkuu vilkasta vaurautta, ja vain kaduilla pilkottavat vaalimainokset kertovat eduskunta-, maakäräjä-, ja kuntavaalien äänestyspäivän läheisyydestä. Vaalien suunnittelu tehdään naapurissa lähes Amerikan malliin ja jo puolueen viestinnässä on väkeä yhtä paljon kuin Suomessa koko puoluetoimistolla. Kuluneella hallituskaudella demarit (S) ovat tehneet paljon koulutuksen, terveyden ja vanhustenhoivan saralla – ja erityisesti työllisyydessä. Talous kasvaa, ja Ruotsissa on Euroopan alhaisin nuorisotyöttömyys. Nämä ovatkin aina olleet äänestäjille tärkeimpiä teemoja.

Mistä sitten johtuu, että puolueen kannatus mataa 25 prosentin tietämillä, kun se viime vaaleissa oli yli 30?

Tällä hetkellä M ja SD pyörivät kannatukseltaan 20 prosentin tietämissä, ja puolueiden kokojärjestys on merkittävä kysymys Kristerssonin pääministeripyrkimyksissä. Enemmistöä ei näillä näkymin ole tarjolla sen enempää punavihreälle blokille kuin moderaattien johtamalle allianssille, jonka sisällä kuplii kysymys, voisiko koalitio hallita ruotsidemokraattien tuella. Asiaan ei ole saatu selvyyttä, ja liberaalina vaihtoehtona itseään profiloivan keskustan (C) puheenjohtaja Annie Lööf kiemurtelee kysymyksen edessä.

Viime viikkoina on lehtiä lukemalla voinut huomata, että Suomessa osa tutkijoista ja toimittajista on ottamassa askelmerkkinsä suoraan perussuomalaisten pelikirjasta. He ovat aloittaneet hypetyksen siitä, miten Ruotsin vaalien tulos vaikuttaa myös Suomen vaaliasetelmiin.

En epäile hetkeäkään etteikö Suomessa ole kykyä käydä syväluotaava ja rakentava keskustelu niin turvallisuudesta kuin maahanmuutostakin. Valtaosa suomalaisten ja puolueiden välisistä näkemyseroista on kuitenkin pienempiä kuin kuvitellaan. Onkin tärkeää puhua asiat halki, kuten kotouttamisen tarvitsemat resurssit tai syyt siihen, mistä asuinalueiden huono kehitys on naapurissa saanut alkunsa ja miten sellaiset virheet vältetään.

Vaaliteemojen lainaaminen naapurista on kuitenkin tarpeetonta, sillä Suomi ja Ruotsi eivät ole sama maa. Tilanne on erilainen niin tilastojen valossa kuin ihmisiä puhuttavien teemojen osalta. Suomessa suurin ihmisiä huolestuttava teema on eriarvoisuus ja sen kasvu. E2:n tutkimuksessa eriarvoistuminen nousee esille kaikkein merkkitävimpänä suomalaisia erottavana teemana. Tämän lisäksi halutaan ratkaisuja niin terveydenhuoltoon kuin koulutukseen.

Politiikkaan kuuluu aina draama, ja media rakastaa mustavalkoisia kärjistyksiä. Niistä saadaan luotua vastakkainasettelua. Valinta Suomen suunnasta on kuitenkin paljon suurempi kysymys kuin pelkät naapurissa nousseet teemat, ja tämä jännite löytyy suomalaisia huolettavista asioista.

Kirjoituksen otsikko on Ruotsissa talvisodan aikaan aloitetun kampanjan nimi, jolla kerättiin Suomen avuksi niin materiaalista kuin sotilaallista apua. Se oli arvokasta tukea. Suomi ei ole Ruotsin itäinen provinssi vaan itsenäinen maa, joka ei ole sodassa tai muussakaan hädässä. Tietysti toivomme kumppanillemme vakautta ja yhteistyökykyä, mutta ruotsalaiset ratkaisevat omat vaalinsa. Myöskään meidän ei tule jatkuvasti vilkuilla niin itään kuin länteen, saati ottaa vaaliagendoja tuontitavarana ulkovalloilta.

Finlands sak är vår – Suomen asia on meidän. Ja me hoidamme sen yhdessä ilman hötkyilyjä. Ihan niin kuin ennenkin.