Kansainvälisen rekrytoinnin ja työperäisen maahanmuuton kysymyksiä puitiin keskiviikkona Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin ja Halin järjestämässä tilaisuudessa eduskunnan pikkuparlamentissa.

Suomi ikääntyy nopeasti – yli 85 vuotiaiden määrä kasvaa nykyisestä lähes 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja pelkästään muistisairaita ennakoidaan olevan tällöin lähes neljännesmiljoona. Samalla sote-ammattilaisia eläköityy runsaasti. Palvelujen kysyntä siis kasvaa tulevina vuosina enemmän ja tekijöitä on vähemmän, Halin toimitusjohtaja Sanna Aunesluoma kiteytti tilaisuudessa.

Paneelikeskustelussa nostettiin esiin työperäisen maahanmuuton kipupisteitä ja miten pulmia voidaan ratkoa. Keskeiseksi kysymykseksi nousi kielitaito.

SUPERIN kehittämisjohtaja Jussi Salo muistutti, että Superin teettämän kyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien puutteellinen kielitaito aiheuttaa työyhteisössä kuormitusta ja siitä voi aiheutua myös vakavia vaaratilanteita. Paneelissa kysyttiin, kuka on vastuussa kielitaidon riittävyydestä.

– Työnantaja vastaa viime kädessä potilas- ja asiakasturvallisuudesta ja se tarkoittaa myös riittävän kielitaidon varmistamista, mutta tahoja on monia, Salo sanoi.

Keskustelussa nousi esiin ammatillisten oppilaitosten vastuu, mutta Salo huomautti, että leikkausten vuoksi niiden resurssit ovat heikentyneet.

Eduskunnan 1. varapuhemies Paula Risikko puolestaan muistutti yksilön omasta vastuusta. Hän sanoi toivovansa, että jokainen Suomeen tuleva asennoituu siihen, että kieltä on osattava.

– Kyllä työnantajallakin on tietysti tehtävänsä, mutta katsoisin yksilön vastuuta siitä, että hän menisi esimerkiksi kotouttamiskoulutukseen, mitä kunnat järjestävät. Työllisyyspalvelut ovat siirtyneet kuntiin ja siellä näitä kursseja järjestetään, Risikko sanoi ja nosti esiin myös kansalaisopistojen ja järjestöjen kurssit.

Halin sosiaalipalvelujohtaja Laura Lindeberg totesi, että ratkaisujen hakeminen on yhtälailla työyhteisöjen, työnantajien ja työntekijän itsensä asia, mutta myös valtiolla on roolinsa.

– Ajattelisin, että valtion vastuuta, jos jonkun, voisi jonkin verran kasvattaa. Kyse on kuitenkin alasta, joka tuottaa merkittävää lisäarvoa koko yhteiskunnalle. On kriittistä, että nämä tehtävät tulevat hoidetuksi ja ne tulevat hoidetuksi vain, jos on riittävästi osaajia. Valtion vastuuta voisi tässä korostaa, hän sanoi.

Mehiläisen yhteiskunta- ja yritysvastuujohtaja Marina Lampinen kertoi tilaisuudessa Mehiläisen kansainvälisistä rekrytoinneista. Hän kertoi, että heillä vastaan on tullut tilanteita, joissa hoitajan kielitaito laskee sen jälkeen, kun he ovat tulleet Suomeen ja töihin.

– Se voi johtua siitä, että koulutusvaiheessa he puhuvat hirvittävän paljon suomea tosi monipuolisesti, koska se kuuluu kielikoulutukseen. Mutta hei eivät välttämättä integroidukaan työyhteisön ulkopuolella. On myös esimerkiksi hoivakoteja, joissa kielenkäyttö ei ole kovin monipuolista arjessa. Tässä meillä on työnantajana totta kai astuu miettiä, miten voimme auttaa integroitumisessa ja tukea sitä, että on mahdollisuus käyttää kieltä ja oppia toki töissä, mutta myös työyhteisön ulkopuolella, Lampinen kuvaili.

PANEELISSA pohdittiin myös konsteja, joilla varmistetaan, että tänne saapuvat hoitajat pysyvät Suomessa. Panelistit pitivät tärkeänä mahdollisuutta saada myös oma perhe Suomeen.

– Jokainen voi miettiä, miltä tuntuu lähteä toiselle puolelle maapalloa töihin parin vuoden sopimuksella. Lapsia näkee Whatsappin kautta, kerran vuodessa tai ehkä kerran kahdessa vuodessa voi nähdä livenä. Se on aika kova päätös. Perheenyhdistäminen on erittäin tärkeä asia, Salo sanoi.

Paula Risikko muistutti, että tärkeää on myös kokea olevansa turvassa ja tervetullut.

– Sillä on suuri merkitys ja se on pienistä asioista kiinni. Mitä tapahtuu työyhteisössä – katsotaanko siellä nenänvartta pitkin, että mitä tuo nyt tänne tuli. Meidän pitää ajatella myös koko yhteiskunnan asennetta työperäiseen maahanmuuttoon. Sillä on suuri merkitys, millainen kuva Suomesta annetaan.

Esiin nostettiin myös mahdollisuudet kehittyä uralla. Siihen liittyy myös olemassa olevan osaamisen tunnistaminen. Halin ja Superin mukaan nykyisellään EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevat koulutetut hoitajat aloittavat Suomessa usein hoiva-avustajina, vaikka heidän osaamisensa usein riittäisi vaativampiin tehtäviin.

– Luotammeko siihen, että jos ihminen on omassa kotimaassaan ollut 20 vuotta sairaanhoitajana, että hän osaa tehdä täällä jotain? Kyllä osaa. Se on ihan kauheaa, että ihminen laitetaan vaikka siivoamaan tai annetaan tehtäviä, jotka eivät ole tämän henkilön osaamista vastaavaa, Paula Risikko sanoi.