Hän sanoo, että tällä hetkellä arktinen ja pohjoinen alue nähdään ”kovin yksipuolisesti”.

– Se nähdään liiketoimintamahdollisuuksina ja käyttämättöminä, hyödyntämättöminä luonnonvaroina. Se nähdään myös jossakin määrin turvallisuuden näkökulmasta, mutta arktisen politiikan strategiaanhan sisältyy hyvin vahva komponentti sekä täällä asuvia ihmisiä että ympäristöä ja ilmastonmuutosta. Nykyään arktisessa keskustelussa ei näitä asioita huomioida ollenkaan.

Ikävalko sanoo suoraan, että vahvasti näyttää siltä, että hallitus on unohtanut arktisen alueen.

Hän painottaa, että turvallisuus on tärkeä asia kuten myös elinkeinojen elinvoimaisuus pohjoisella alueella, jota pohjoinen ohjelma vahvistaa.

– Mutta tämä on vain yksi osa totuutta. Arktisesta ajattelusta on niin sanottu kokonaisvaltaisuus, holistiikka, kokonaan poistunut, hän lisää.

Kehityksen taustalla on luonnollisesti myös arktisen yhteistyön rapautuminen Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan vuoksi.

IKÄVALKO sanoo, että sen sijaan, että arktisessa keskustelussa koettaisiin, että sitä ei tarvita, nyt tuntuu, että heitä ei kuunnella.

– Tutkimukseen perustuvaa tietoa, jota meillä on, ei kysytä eikä tarvita päätöksenteon tueksi, kuten aikaisemmin, Ikävalko tarkentaa.

Hän painottaa, että sen sijaan, että arktisessa keskuksessa oltaisiin hiljaa, ääntä aiotaan korottaa entistä enemmän.

– Arktinen alue on erittäin tärkeä ja kokonaisvaltainen asia. Sitä tietoa, mitä meillä on ja jota tuotamme, tarvitaan sekä nyt että jatkossa.

Arktinen keskus kuvaa itseään monitieteiseksi arktisen tutkimuksen ja tiedonvälityksen kansainväliseksi keskukseksi. Keskus sijaitsee Arktikum-talossa Rovaniemellä. Arktikumissa on myös Arktisen tutkimuksen tiedekeskus ja Lapin maakuntamuseo.

Hallitukset ovat pitäneet huolta arktisen strategian laatimisesta vuosina 2010, 2013 ja viimeksi 2021.

Erityisasiantuntija Nina Brander valtioneuvoston kanslian strategiaosastolta vahvistaa Demokraatille, että nykyinen arktisen politiikan strategia on voimassa vuoteen 2030 asti eikä Orpon hallitusohjelmassa ole mainintaa uuden strategian laatimista.

EDUSKUNTA hyväksyi viime vuonna valtion vuoden 2024 talousarvion, jonka mukaisesti valtioneuvoston kanslian koordinoimaan valtioneuvoston yhteiseen selvitys- ja tutkimustoimintaan (VN TEAS) ei enää jatkossa kohdenneta määrärahaa. VN TEAS -toiminnon lakkauttaminen on pääministeri Orpon hallitusohjelman linjaus.

VN TEAS -instrumentin kautta ministeriöt ovat voineet tilata erilaista tutkimustietoa ja raportointia muun muassa arktiselta keskukselta. VN TEASin käytön loppuminen on ikävä paikka arktiselle keskukselle.

– Ulkoministeriöstä on nyt myös lopetettu kokonaan Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen (IBA) rahoitus eli myöskään selvitystyötä rahoittavaa rahoitusinstrumenttia ei nyt ole ollenkaan. Nykyiset hankkeet, jotka ovat IBA-rahoituksella, tehdään loppuun, mutta uusia ei enää tule, Ikävalko toteaa.

Hän toteaa, että arktisen politiikan koordinaatio on aiemmin ollut keskitetysti valtioneuvoston kansliassa.

– Tämä on nyt kokonaan lopetettu sieltä tänä vuonna kaikessa hiljaisuudessa ja se on siirretty ulkoministeriöön. Eli ohje on nyt valtioneuvoston kansliassa arktista työtä tehneille asiantuntijoille, että kun tulee kyselyitä arktisiin asioihin liittyen, ne ohjataan ulkoministeriöön. Minne siellä, sitä me emme tiedä, mutta tietysti siellähän on arktinen suurlähettiläs Petteri Vuorimäki. Mutta myöskin ulkoministeriössä arktisten asioiden edistäminen on heikentynyt ihan merkittävästi, Ikävalko sanoo.

– Tällä hetkellä arktisilla asioilla ei ole minkäännäköistä kotipesää, jossa niitä kokonaisvaltaisesti valtionhallinnossa käsiteltäisiin, Ikävalko summaa näkemyksensä.

Nina Brander vahvistaa, että valtioneuvoston kansliassa arktista politiikkaa ei ole enää vastuualueena. Juuri virkavapaalta palanneena hän ei vielä osaa vastata, miten arktisia asioita hoidetaan muissa ministeriöissä kuin ulkoministeriössä.

JOHANNA Ikävalko toteaa, että arktisen politiikan strategia on ollut arktiselle keskukselle äärimmäisen tärkeä dokumenttipohja ja tahtotilan ilmentäjä, kun tutkimukseen on haettu ulkopuolista kilpailtua rahoitusta.

Arktinen keskus vahvistaa tällä hetkellä arktisen turvallisuuden tutkimusta yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa. Kyse on Ikävalkon mukaan nimenomaan kokonaisturvallisuuden tutkimuksesta.

– Mutta tämä on vain yksi näkemys arktisuuteen ja arktiseen alueeseen, hän muistuttaa uudestaan.

Arktinen keskus järjesti toukokuussa Helsingissä tapahtuman, jossa esille nousi Ikävalkon kysymänä huoli arktisen alueen huomioimisesta ja esimerkiksi strategian puuttumisesta. Ikävalko kertaa, että paikalla ollut kokoomuksen kansanedustaja perusteli asiaa muuttuneella geopoliittisella tilanteella. Toisin sanoen panokset arktisuudessa laitetaan turvallisuuteen.

– Mutta se ei riitä kyllä selitykseksi, koska ilmastonmuutokseen liittyvät prosessit eivät ole poistuneet mihinkään ja moni muu arktisen politiikan strategiassa (2021) kokonaisvaltaisesti huomioitu asia ei ole poistunut yhtään mihinkään. Eli siis me emme näe mitään muuta syytä, jos nyt sanon vähän rumasti tai karrikoidusti, kuin säästötarpeet ja ehkä yksisilmäisyys.

Nyt painopiste on siis vahvasti turvallisuudesta ja pohjoisen liiketoimintamahdollisuuksissa. Ikävalko näkeekin, että pohjoisen alueen ihmisten näkökulmat erilaisissa asioissa jäävät kokonaan huomioimatta.

– Ei ole mitään väylää, jota kautta viestejä voisi viedä eikä niitä myöskään kukaan kysyä ja tuntuu, että ei niitä kyllä kuunnellakaan. Se on todella hämmentävää, kun me tiedämme, että ilmastonmuutos etenee pohjoisella alueella jopa neljä kertaa nopeammin ja voimakkaammin kuin muualla maapallolla.

IKÄVALKO vetoaa hallituspuolueisiin ja erityisesti pääministeripuolue kokoomukseen, että arktisen politiikan strategia otettaisiin uudestaan käyttöön.

– Sen toteuttaminen ja pikainen päivittäminen vastaamaan nykytilannetta niin että myös geopolitiikka on huomioitu sekä strategian resursointi ja implementaatio. Eli takaisin esimerkiksi arktinen neuvottelukunta valtioneuvostotasolla ja takaisin myöskin arktiset vastuuvirkamiehet ministeriöihin ja sitä kautta kaikki yhteistyöryhmät ja sidosryhmät sekä asioiden omistajat, jotka ovat jo olleet äärimmäisen hyvin huomioituja arktisen politiikan strategian toteuttamisessa, Ikävalko paaluttaa sitä, mitä nyt pitäisi tehdä.

Arktisen neuvottelukunnan toimikausi päättyi 30. lokakuuta viime vuonna. Sitä ei ole asetettu uudelleen.

Ilmastonäkökulmista puheen olleen kokoomuslainen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen on tuoreelta ilmoittanut pyrkivänsä Espoon kaupunginjohtajaksi.

Ikävalko ei osaa sanoa, mistä kertoo se, että Mykkänen pyrkii ministerin paikalta pois.

– Ehkäpä turhautumisesta.

PETTERI Vuorimäki, arktinen suurlähettiläs, ulkoministeriöstä kommentoi Demokraatille arktisen keskuksen johtajan kantoja arktisen alueen asioiden hoitamisesta.

Vuorimäki sanoo, että tohtori Ikävalko on yksi Suomen parhaimpia ja kokeneimpia arktisia asiantuntijoita, jonka arvioita olisi syytä pohtia huolellisesti.

– Virkamiehenä ei ole minun asiani kommentoida tai arvostella minkään hallituksen toimintaa tai painopisteitä, mutta on tosiasia että sirkumpolaarisen arktisen alueen (joka on Afrikan mantereen kokoinen alue ja joka on Suomelle merkittävä, sillä Suomi on yksi maailman kahdeksasta arktisesta valtiosta) keskeisiä kysymyksiä ovat ilmasto, luonnon monimuotoisuus, talous, turvallisuus sekä ihmiset, mukaan lukien alkuperäiskansat. Nämä kaikki osa-alueet ovat tärkeitä ja kaikessa toiminnassa tulisi löytää kokonaisnäkemys ja erityisesti näiden eri kysymysten välinen tasapaino, Vuorimäki vastaa sähköpostitse.

Hän kertoo, että Suomessa on ollut toistakymmentä vuotta arktisten asian neuvottelukunta, joka on tuonut yhteen viranomaisia, pohjoisen kuntia, tutkimuslaitoksia, Saamelaiskäräjät ja elinkeinoelämän edustajia.

– Neuvottelukunnan merkitys on ollut keskeinen mainitun tasapainon ja toiminnan koordinaation kannalta. Edellisellä hallituskaudella neuvottelukunnan puheenjohtajana toimi pääministerin valtiosihteeri (Henrik) Haapajärvi ja itse toimin varapuheenjohtajana. Neuvottelukunnan lisäksi on toiminut keskeisten ministeriöiden edustajista koostuva arktisten vastuuhenkilöiden kokoonpano, jossa olin mukana ulkoministeriön edustajana. Kummankin kokoonpanon mandaatti päättyi 31.10.2023, eikä kumpaakaan toimielintä ole uudelleen asetettu, Vuorimäki kertoo.

VUORIMÄKI huomauttaa, että valtionhallinto kokonaisuudessaan ja tämän myötä myös ulkoministeriö on ollut huomattavien säästöpaineiden ja määrärahaleikkausten kohteena.

– Arktisen toiminnan tukemiseen liittyvät määrärahat eivät valitettavasti ole jääneet näiden toimien ulkopuolelle.

Valtioneuvosto julkisti viime hallituskaudella Suomen Arktisen politiikan strategian kesäkuussa 2021. Vuorimäki oli keskeisesti tässä työssä mukana ulkoministeriön edustajana.

– On totta, että mikäli strategia kirjoitettaisiin nykyisessä tilanteessa, niin joitain osioita kirjoitettaisiin eri tavalla, mutta samanaikaisesti katson kuitenkin, että strategian keskeisten prioriteettien toimeenpanossa riittää edelleenkin työtä, johon tulisi panostaa, Vuorimäki sanoo.

Asioiksi, joihin tulisi satsata, Vuorimäki listaa ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen, asukkaat (hyvinvoinnin edistäminen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet), arktisen osaamisen (elinkeinot ja huippututkimus) sekä infrastruktuurin ja logistiikan.

– Se että pitäisikö voimavarat keskittää toimeenpanoon vai uuden strategian kirjoittamiseen edellyttää poliittista harkintaa.

IBA-rahoituksesta Vuorimäki sanoo, että sitä on voimakkaasti vähennetty, mutta vielä tänä vuonna kyettiin muutamia ministeriöiden hankkeita rahoittamaan.

– Korostaisin lopuksi vielä Arktisen neuvoston merkitystä, sillä se on koko sirkumpolaarisen alueen keskeisin yhteistyöformaatti, Vuorimäki toteaa.

Arktinen neuvosto on hallitustenvälinen foorumi.