Hallitus myöntää ensi vuodelle 17 miljoonan euron lisämäärärahan haastatteluista selviämiseksi. Pääosa lisärahoituksesta menee henkilöstöpalveluyrityksille. Linjaus on noteerattu murhemielin työttömien yhdistyksissä, joissa ollaan samaan aikaan huolissaan työllisyyspoliittisen avustuksen vähenemisestä ensi vuonna.

Kyse on nyt myös siitä, miten työttömien yhdistykset voivat kilpailla haastattelujen järjestämisestä yksityisten yritysten kanssa. Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry:n toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski pelkää, että yhdistyksiä joudutaan lakkauttamaan ja ne eivät pärjää hankekilpailutuksissa.

Joissakin suurissa kaupungeissa työttömien yhdistys tai seudun yhdistykset yhdessä ovat nyt miettimässä kilpailuun lähtemistä haastattelujen järjestämiseksi. Näin on esimerkiksi Turun seudun TST ry:ssä.

Majanen uskoo, että työttömien yhdistykset voisivat kilpailla nimenomaan laadulla henkilöstöpalveluyrityksien kanssa. Jukka Haapakoski mainitsee kiinnostusta olevan haastattelujen järjestämiseen myös ainakin Lahdessa, Oulussa ja Jyväskylässä.

– Jos panostetaan laatuun, meillä on kilpailuetu, jos määrään ja liukuhihnatyöhön, jolla ei ole kunnianhimon kanssa kauheasti tekemistä, se on eri asia, Joe Majanen toteaa.

– Me tunnemme tämän toimintakentän. Tiedämme, mitä työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys tarkoittaa suhteessa työelämään pääsyyn. Kun yritykset rupeavat pyörittämään asioita, se on aika paljon pinnallisempaa se asiantuntemus. Näemme päivittäin näitä ihmisiä, ei vain jonkun haastattelun perusteella, kuten TE-toimisto näkee vartin verran, hän uskoo.

Majanen valittaa, että tällä hetkellä kaikkea yritetään yksityistää hinnalla millä hyvänsä.

– Kermankuorijayritykset pärjäävät suhteessa hyvin. Itse ongelma ei ratkea tällä, että yritykset kuorivat kermat ja kitkerä työttömyys jää jäljelle. Haastattelut eivät tule ratkaisemaan millään lailla ydinongelmaa, mitä ihmisille tapahtuu sen jälkeen, Joe Majanen sanoo.

Hän muistuttaa, että pitkäaikaistyöttömillä on pitkä matka vapaille työmarkkinoille. Hänen mukaansa yritykset palkkaavat vain parhaat, eikä niilla ole kriteeriä yhteiskuntavastuusta, jonka nojalla palkattaisiin pitkäaikaistyötön.

– Niin minäkin tekisin, jos olisin yrittäjänä. Ei minullakaan olisi isoa sydäntä, vaikka toimin kolmannella sektorilla. Kyllä se oma etu on aina yrityksellä mielessä, kun ottaa riskejä, Majanen tunnustaa.

Jukka Haapakoski toteaa, että henkilöstöpalveluyrityksillä on oma paikkansa toimia. Hänen mukaansa työttömien yhdistykset pystyvät tarjoamaan enemmän ja henkilökohtaisempaa palvelua työttömille eivätkä ne myöskään kerää toiminnastaan voittoa. Siinä olisi niiden valtti, jos se otetaan huomioon.

– Yhdistyksissä on perinteisesti porukkaa, joka ei ole niin valmista avoimille markkinoille. Tälle porukalle tuntuisi järkevämmältä, että yhdistykset hoitaisivat työtä pitkäjänteisemmälläja kokonaisvaltaisemmalla paketilla haastattelujen ohella, Haapakoski sanoo.

Hänen mukaansa Turun seudun TST ry on esimerkki yhdistyksestä, joka pystyy jo tällä hetkellä tarjoamaan työnhakijalle paljon enemmän kuin haastattelupalvelun, joka Haapakosken mukaan ei itsessään kuulosta riittävältä yleisenä palvelumuotona.

Haapakoski pelkää hallituksen painotusten jotavan siihen, että työttömien yhdistysten arvokas työllistämistoiminta muuttuu Raha-automaattiyhdistyksen tukemaksi kohtaamispaikkatoiminnaksi ja jää vapaaehtoistyön varaan.

– Moni yhdistys pohtii, että kannattaako enää jatkaa, Haapakoski sanoo.

Hän painottaa, etteivät yhditykset kanna huolta ensisijaisesti olemassaolostaan vaan työttömistä, joiden mahdollisuudet ovat kaukana työmarkkinoilta. Heitä ovat vaikkapa päihde-ja mielenterveysongelmaiset, osatyökykyiset, yli 50-vuotiaat sekä peruskoulutuksen jälkeistä koulutusta vailla olevat.

Joe Majanen katsoo, että yhdistysten toiminta on myös omasta kunnianhimosta kiinni. Hän uskoo työttömien yhdistysten tarjoamaan lisäarvoon ja laatuun sekä siihen, ettei asioita tehdä liukuhihnatoimintana. Sinänsä niin yhdistykset kuin yritykset pyrkivät samaan, työllistämään.

TVY ry:n toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski kehottaa hallitusta miettimään, onko sen työllistämistoimiin suuntaama määräraha riittävä.

– On epäilystä, pystytäänkö haastattelut ylipäänsä järjestämään mielekkäästi koko valtakunnassa, jos ne ulkoistetaan, Haapakoski sanoo ja viittaa muun muassa ratkaisemattomiin tietosuoja-asioihin.

– Yksityistäminen herättää ihan perustavanlaatuisia kysymyksiä. Työttömät ovat niin heterogeeninen joukko ja olisi tärkeää, että kaikille tarjotaan palveluja. Miten pystytään tarjoamaan palveluja kauimpana työmarkkinoista oleville? Sieltäkin voidaan työllistyä, vaikka lähtökohdat on heikommat. Nyt kaikki panokset ovat menemässä niille, jotka ovat lähimpänä työmarkkinoita.

– Senkin sanoisin hallitukselle, että ihan oikeasti, miten ne uskovat, että työttömien varanto on käytettävissä, kun markkinat lähtevät nousuun? Ihmisten työkyvystä pitäisi pitää huolta tilanteessa, jossa pitkäaikaistyöttömyys on historiallisen korkealla. Nyt monen työmarkkinakelpoisuus on kaikkoamassa.

Joe Majanen ohjaisi rahaa tiukoilla kriteereillä projektiluontoiseen toimintaan, jolla ihmisiä saataisiin työelämään kiinni. Rahaa ei pidä jakaa liian lepsusti.

– Tällä tavalla 17 miljoonaa on aika hukkaan heitettyä rahaa eli että haastatellaan ihmisiä kauheasti tietämättä, mikä kohderyhmä on ja mitä se tarvitsee. Tämä sama kommentti on tullut myös työhallinnosta, olemme samoilla aaltopituuksilla. Tässä on nyt joku hätäratkaisu keksitty, miettimättä mitä 17 miljoonaa oikeasti tuottaa, Majasen terveiset hallitukselle kuuluvat.

– Laatu on se, mitä me pystymme tarjoamaan. Me emme muutenkaan ajattele ihmisiä mielellään massana vaan yksilöinä. Kaikki tarpeet lähtevät yksilöiden kautta. Ratkaisuja ei löydetä millään vartin haastatteluilla eikä ne kauhean paljon pidempiä voisi olla, jos hallituksen tavoitteet aiotaan saavuttaa, hän sanoo.