Vammaisjärjestöjen yhteinen kansalaisaloite keräsi yhteensä 72 079 nimeä. Aloite luovutettiin eduskunnalle viime maaliskuussa ja eduskunnan suuressa salissa sitä käsiteltiin hyvin myönteiseen sävyyn huhtikuun alussa. Tämän jälkeen aloite siirtyi eduskunnan talousvaliokuntaan, ja sille odotetaan lausuntoa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnasta.

Nyt aloitteen tekijöiden huolena on, että aloite on hautautumassa valiokuntaan sote-uudistuksen alle.

– Sote-valiokunta voi käsitellä tätä meidänkin aloitettamme vasta sen jälkeen kun sote-paketin käsittely on valmis. Huolena on, että riittääkö aika, Virkamäki kertoo.

Virkamäen mukaan lain tulokset ovat olleet surullisia ja ne vaikeuttavat vammaisten elämää huomattavasti.

– Vammaiset ja heidän läheisensä kokevat erittäin suuria ongelmia kilpailutuksen seurauksesta. Meille tärkein asia olisi se, että ihmisten elämänmittaisten palveluiden kilpailuttaminen lopetetaan lakisäädöksellä.

Kehitysvammaisten palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki Ei myytävänä -kansalaisaloitteen tiedotustilaisuudessa Helsingissä. Kansalaisaloite pyrkiii lopettamaan vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen. LEHTIKUVA / ONNI OJALA

Millaisia ongelmia hankintalaki sitten on vammaisille aiheuttanut? Virkamäki kertoo, että kuntien ja kaupunkien tekemien kilpailutusten myötä vammaisten palveluntuottajat ja tämän myötä heille elintärkeät hoitajat saattavat vaihtua tiuhaan. Kilpailutuksiin osallistuu myös yrityksiä, jotka saalistavat sopimuksia ja myyvät niitä sitten eteenpäin. Näin kävi Virkamäen mukaan esimerkiksi Oulussa.

– Vammaisten arki saattaa romuttua päivittäin. Joka vaihdoksen myötä hoitajat, palveluiden käytännöt ja toimintakulttuurit saattavat vaihtua. Kuka meistä olisi valmis ottamaan esimerkiksi pesun täysin vieraalta ihmiseltä, joka vain pölähtää aamulla ovelle ja jota ei tunne entuudestaan lainkaan, Virkamäki kysyy.

Toistuvat muutokset voivat vaikuttavat voimakkaasti myös vammaisten terveyteen. Demokraatti kertoi esimerkiksi vuoden 2017 elokuussa Pohjois-Suomessa asuvasta pojasta, joka vietiin yhden kevään aikana 42 kertaa ensihoidollisiin toimenpiteisiin. Kun pojan asumisyksikön omistaja oli vaihtunut eikä vastannut hänen tarpeisiin, pojan stressi ja jännitteet olivat kasvavaneet ja epilepsian kohtaustasapaino järkkyi.

Palvelusuhteiden muuttuessa kehitysvammaiset ovat joutuneet eroon tutuista hoitohenkilöistään, joiden kanssa he ovat oppineet kommunikoimaan myös tilanteissa, joissa esimerkiksi ihminen ei pysty tuottamaan puhetta. Yhtäkkiä ei olekaan ketään, jonka kanssa kommunikoida ymmärrettävästi.

Kuluneena kesänä julkisuudessa on myös kerrottu kuurosta Tomas Vaaralasta, jolla vaihtui kilpailutuksen seurauksesta peräti viisi tulkkia samaan aikaan kun hän yritti valmistua sähköinsinööriksi. Tutut tulkit olivat oppineet viittomaan Tomaksen kanssa myös alan erikoissanastoa. Kun tulkit vaihtuivat, meinasivat myös opinnot jäädä kesken.

– Tomas laittoi asiasta noin 50 viestiä Kelalle, mutta hän ei koskaan saanut vastausta. Näin tapahtuu jatkuvasti myös esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalveluissa. Läheiset kokevat suurta voimattomuutta ja osattomuutta tilanteessa, Virkamäki kertoo.

– Tomaskin on kertonut, miten hän tunsi masennusta ja että tämä oli hänen elämänsä tähän asti vaikein asia. Onneksi hänellä oli harjoittelupaikka, jossa häntä tuettiin omien läheisten lisäksi.

Inhimillisten ja terveydellisten haittojen lisäksi asiassa on Virkamäen mukaan myös laillinen ristiriita. Hän kertoo, miten Suomi ratifioi kesällä 2016 YK:n vammaisia henkilöitä koskevan sopimuksen. Sopimuksessa edellytetään, että ihmisten itse pitäisi olla mukana ja osallisena tehtäessä häntä itseään koskevia ratkaisuja.

Vammaisten palveluiden kohdalla tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että asiakkaat tai heidän lähiomaisensa saisivat itse henkilökohtaisella budjetilla valita sopivan toimijan, jolta palveluita ostaa.

– Nyt hankintalaki ei annan asianosaisille mitään osallisuutta tai oikeussuojakeinoa kilpailutukseen. Asia ratkotaan kunnissa ja Kelassa. Mielestäni tässä on valtava oikeudellinen ristiriita, onhan YK:n sopimus Suomessa lainvoimainen.

Virkamäki kertoo, miten kansalaisaloitteen taustalla olevat ihmiset ovat tavanneen asian tiimoilta niin kansanedustajia, ministereitä kuin puolueiden johtajiakin. Kaikkialla korostetaan asian olevan tärkeä ja että siihen olisi tarvetta puuttua. Esimerkiksi joissain hallituspuolueiden puheenvuoroissa on kuitenkin korostettu tulossa olevaa sote-uudistusta, jossa on kaavailtu juuri henkilökohtaista budjettia ongelman ratkaisuksi.

Henkilökohtainen budjetti olisi Virkamäen mukaan toimiva ratkaisu ongelmaan, onhan se käytössä laajasti muissa maissa. Hän kuitenkin muistuttaa, miten sote-uudistuksen voimaantulo siirtyy henkilökohtaisen budjetoinnin osalta ainakin vuoteen 2022.

– Ennen kuin uusi sote astuisi voimaan, edessä on vielä monta kilpailutusta ja uutta sopimusta. Tämä on ihmisten kannalta erittäin huolestuttavaa. Apua tarvittaisiin välittömästi.

Virkamäki vaikuttaa myös olevan sangen turhautunut poliittisten päättäjien esittämään myötätuntoon, kun sympatia ei tunnu johtavan mihinkään konkreettiseen.

– Sanoisin, että Suomessa kansalaisyhteiskunta ja järjestöt ovat heikompia kuin elinkeinoelämä tai poliittinen ja virkamieseliitti. Asiaamme kyllä kuullaan myönteisesti, mutta siltikään vaadittavia ratkaisuja ei olla valmiita tekemään. Kilpailuttamista on perusteltu esimerkiksi sillä, että se monipuolistaa Suomen elinkeinorakennetta ja monituottajamallia. Mutta kyllä todellisuudessa kilpailuttamisen aikakausi on merkinnyt täydellistä sote-palveluiden keskittymistä. Pienet yritykset ovat kadonneet, Virkamäki paaluttaa.

– Olemme odottaneet ja esittäneet itsekin uusia ratkaisuehdotuksia. Mutta tämä on kansanedustajien käsissä. Toivotaan, että eduskunta löytäisi vihdoin lakitasoisesti oikean ratkaisun. Se olisi erittäin tärkeää vammaisten ihmisten ja heidän läheisten kannalta.