Hän nosti jälleen esiin EU:n puolustusuyhteistyön syventämisen ja puhui nyt muun muassa EU:n yhteisestä operaatioesikunnasta.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on lausunut STT:lle, että Suomi kannattaa monin tavoin EU:n puolustusyhteistyön syventämistä monessa asiassa ja tutkii mitä ehdotus operaatioesikunnasta käytännössä tarkoittaa.

SDP:n kansanedustaja Eero Heinäluoma toteaa Demokraatille, että Junckerin puheenvuoro kannattaa ottaa vakavasti. Sen taustalla on pitkäaikainen keskustelu siitä, että EU:n pitäisi kehittää puolustus- ja turvallisuusyhteistyötään voimakkaammin askelin eteenpäin kuin tähän mennessä.

Heinäluoman mukaan EU-maiden rajoitteet puolustuksessa liittyvät ennen muuta kuljetuskapasiteettiin ja tiedusteluun.

– Kun katsotaan millainen suorituskyky sillä saadaan, niin se jää aika lailla vaatimattomaksi, ei vähiten sen takia, että esimerkiksi ei ole saatu yhteishankintahyötyjä. Kun tehdään myös paljon päällekkäistä, ei ole päästy parhaaseen lopputulokseen.

Heinäluoma muistuttaa, että EU:ssa Britannia oli jarrumies puolustusasioissa. Se ei ole halunnut EU:n omien suorituskykyjen kehittymistä vaan nojasi järkkymättä Yhdysvaltoihin ja Natoon.

– Tilanne on nyt muuttunut. Kun tällainen iso jarrumies Brexitin seurauksena poistuu, tulee Saksan ja Ranskan pitkäaikaiselle ajattelulle enemmän toimintamahdollisuuksia.

Heinäluoman mukaan nyt täytyy miettiä, mitkä EU:n pitkään jatkuneessa puolustuskeskustelussa ja Junckerin ajatuksissa ovat Suomen etuja vastaavia.

– Yleisesti EU:n suorituskykyjen kehittyminen on meillä hyvä asia ja meidän kannattaa viedä näitä asioita eteenpäin. Ajattelen erityisesti materiaalihankintoja, mahdollisuutta kuljetuskapasiteetin yhteiseen käyttöön ja myös tiedustelun kehittämistä.

Heinäluoman mukaan on realistista, että EU:n yhteisen sotilasesikunnan voimavaroja vahvistettaisiin ja ehkä tehtäväkuvaa monipuolistettaisiin. Kun Heinäluoma puhuu esikunnasta, hän viittaa EU:n sotilaskomiteaan, jonka johdossa suomalainen kenraali Gustav Hägglundkin aikanaan toimi.

– Uskon, että sotilasesikunnan vahvistaminen on realistinen tie, jotta olisi yhteinen suunnittelukyky olemassa ja sitten jos jotain tapahtuu, mikä liittyy erityisesti kriisinhallintaan, sotilasesikunnan osaamista voitaisiin käyttää hyväksi.

Heinäluoman mukaan painopiste EU:n puolustuksen kehittämisessä on nimenomaan kriisinhallinnan puolella.

– Siellä on eniten kysyntää, koska ne ovat tehtäviä, joita tehdään jo nyt.

EU:n varsinaista puolustusyhteistyötä Heinäluoma vertaa Suomen ja Ruotsin väliseen puolustusyhteistyöhön.

– Ei siinäkään kannata miettiä, mikä on se valtamerten takainen lopullinen päämäärä, vaan mennään EU-yhteistyössäkin askel askeleelta ja työ tekijäänsä neuvoo. Se mitä käytännössä tehdään on tärkeämpää kuin se, mikä on juhlava kaukainen päämäärä.

Suomen kannalta on Heinäluoman mukaan joka tapauksessa selvää, että EU-maiden yhteistyö ja oman suorituskyvyn kehittäminen on positiivinen asia.

– Se voi tarkoittaa meille säästöjä kalustohankinnoissa ja verkottumisen kautta yhteistyöetuja vaikkapa harjoittelussa. Totta kai se tarkoittaa myös sitä, että me olemme tarvittaessa kykeneviä auttamaan toisiamme EU:ssa.

Heinäluoma toivoo, että Suomi olisi oma-aloitteinen käytännön tasolla EU:n puolustusyhteistyön eteenpäinviemisessä.

– Puhuin tästä aikoinaan jo puolustusministeri Jyri Häkämiehelle (kok.) 2007–2008, kun oli näköpiirissä, että EU-yhteistyö tulee olemaan pitkän ajan iso kehityssuunta. Esitin, että silloinen hallitus ja puolustusministeri olisi lähtenyt tekemään aloitteita EU:n sisällä. Valitettavasti tähän ei silloin tartuttu.

– Edelleenkin olisi perusteltua, että puolustusministeri katsoisi, mitkä ovat hankkeita, joita voitaisiin tehdä yhteistyössä. Ne voivat liittyä kalustohankintaan, kuljetuskapasiteettiin, tiedustelukykyyn ja esikuntatyöhön ja siellä tehtävään suunnittelutyöhön.

Heinäluoman mielestä EU-yhteistyön kehittämistarpeen perusteet ovat olemassa riippumatta siitä, mitä USA:ssa tapahtuu ja millaisia paineita USA laittaa esimerkiksi muiden Nato-maiden suorituskyvyn vahvistamiselle.

– On vähän nurinkurista ajatella, että lähes 500 miljoonan yhteisö, jonka kansantuote on USA:n kanssa samansuuruinen, pitää koko ajan olla pälyilemässä Atlantin taakse. Yhdysvaltain kanssa tarvitaan yhteistyötä ja monipuolista kanssakäymistä, mutta ei se voi tarkoittaa sitä, että Euroopassa ei osata myös itse hoitaa asioita.

– Yhdysvalloissa on pitkän ajan trendi, jossa katsotaan paljon muuallekin kuin Eurooppaan. Kyllä sekin kannattaa noteerata. USA:n painopiste on siirtynyt enemmän Aasiaan.

– Sekin on hyvä nähdä, että tämä ei ole sellainen kehityssuunta, joka olisi vain kiinni siitä, kuka kulloinkin on Yhdysvaltain presidentti, vaan kyllä tämä on iso maailmantalouden ja maailman talouksien muutoksiin liittyvä kehityssuunta. Euroopan merkitys Yhdysvalloille ei ole sama kuin mitä se oli 1940–70-luvuilla.

Heinäluoma mielestä Suomen katse on nyt liiaksi Lontoosta Washingtoniin ulottuvalla akselilla.

– Eurooppa ja siinä tapahtuva kehitys on meille kuitenkin ratkaisevan tärkeä, hän sanoo.

Heinäluoma katsoo, että Ukrainan kriisin jälkeen EU:n huomio on ollut voittopuolisesti sotilaallisessa turvallisuudessa. Vielä todellisemmat haasteet tulevat kuitenkin koko maailman kehityksestä.

– Ne liittyvät epätasa-arvon lisääntymiseen, ilmastohaasteeseen, pakolaisuuteen, muuttoliikkeeseen ja näiden kehityksen hallintaan unioni tarvitsee yhtenäisen ajattelun. Silloin joudutaan toteamaan, että puolustuksen ulottuvuus on vain yksi ulottuvuus tässä isossa ketjussa.

– Esimerkiksi Lähi-idässä iso kysymys on, miten sitä saadaan rauhoitettua, jotta meillä ei olisi siellä olevien levottomuuksien ja väkivallan takia toistuvasti miljoonien pakolaisten aalto suuntautumassa Eurooppaan.

Heinäluoman mukaan tällainen laajan turvallisuuden ajattelu on EU:lle tyypillistä ja näkyi myös kesällä julkaistussa EU:n uudessa turvallisuusstrategiassa, josta puhuttiin Suomessa vähän. Laajan turvallisuuden ajattelusta kannattaa pitää kiinni.

– Valtaosa jatkossakin on kuitenkin muita pulmia kuin sotilaallisia pulmia ja valtaosaan pulmista ratkaisujen täytyy olla muita kuin panssareita ja risteilyohjuksia.