Presidenttien kirkkosuhteesta kirjaa työstävä, kirkon ja valtion suhteita tutkinut dosentti Ville Jalovaara toteaa, että helatorstai, arkipyhä on oikein sopiva päivä hautajaisille.

– Maa jossain määrin pyörii hitaammilla kierroksilla. Päivä palvelee tarkoitusta, koska on enemmän niitä, joilla on parempi mahdollsuus osallistua hautajaisiin. Jos olisi tavallinen arkipäivä, osallistuminen ei olisi monille niin helppoa, Jalovaara toteaa.

Koiviston kuolema on koskettanut suomalaisia syvästi ja Helsingin kaduille odotetaan kymmeniätuhansia, jopa sataatuhatta ihmistä.

Koivisto nimittäin kimpaantui vuonna 1986 hallituksen lakiluonnoksesta palauttaa loppiainen ja helatorstai alkuperäisille paikoilleen, kun ne oli aiemmin siirretty lauantaille.

– Lopulta Koivisto käytti presidentin valtaa siirtää lain voimaantuloa aina vuoteen 1992.

– Uskon, että pilven päällä Koivisto huumorimiehenä myhäilee huvittuneena hautajaistensa ajankohdalle ja kansalliselle vapaapäivälle, Mikko Salmi summaa.

Ville Jalovaara toteaa historiankirjoista sen, että myös SDP:n ministereitä oli vuonna 1986 äänestämässä omaa lakiluonnostaan vastaan, hekään eivät olisi halunneet siirtää helatorstaita torstaipäivään.

Jalovaara sanoo Koiviston katsoneen arkipyhiä työmarkkinoiden näkökulmasta.

Koivisto oli Jalovaaran mukaan sisäisesti uskonnollinen kristitty ja luterilaisen kirkon jäsen.

– Kun Koivisto kävi yksityisiä keskusteluja papiston ja piispojen kanssa, hän saattoi esimerkiksi olla kiinnostunut virsistä, Jalovaara sanoo.

Kirkon ja valtion suhteisiin Koivisto suhtautui niin, että niitä piti pyrkiä etäännyttämään – kirkollisen ja maallisen regimentin välillä piti olla reilu ero. Hän ei muun muassa olisi halunnut nimittää piispoja, tämä toive ei kuitenkaan toteutunut vielä Koiviston aikana vaan vasta myöhemmin.

Hän toteaa, että samalla tavalla kuin Koivisto välillä tölväisi toimittajia sopuleiksi, hän tasaisin väliajoin näytti kirkolle kaapin paikkaa.

– Hän ei pitänyt kirkon yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, vaan halusi enemmänkin pitää kirkon uskonnon alueella. Hän ei kaivannut kirkkoa neuvomaan häntä politiikkaan ja maan johtamiseen. Esimerkiksi perheneuvontaa kirkon oli sopivaa tehdä, mutta sen ei pitänyt ottaa kantaa mihinkään ulkopolitiikan asioihin, Jalovaara sanoo.

Ville Jalovaara on pohtinut Koiviston taustoja ja kirkkosuhdetta myös Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, jossa käydään muun muassa läpi arkkipiispa John Vikströmin ja Koiviston yhteiskunnallista debattia vuodelta 1991.

Vaikka julkisuudessa otettiin tiukastikin yhteen, Jalovaara tietää Koiviston käyneen katsomassa Vikströmiä sairaalassa vuonna 1998, kun tältä oli leikattu eturauhassyöpä.

– Koivisto osasi olla ihmisenä ihmiselle.