Vakaiden hallitusten aika alkoi vasta presidentti Mauno Koiviston tultua presidentiksi 1980-luvulla, sanoo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.

– Tämä oli osa parlamentarismin voimistamista: presidentin oikeus hajottaa eduskunta muuttui käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Silloin siirryttiin tähän koko vaalikauden istuvien hallitusten todellisuuteen, Jokisipilä sanoo.
Sitä ennen hallituksen keskimääräinen olemasssaoloaika oli huomattavasti lyhyempi ja ovi kävi välillä tiuhaankin.

– Se, että hallitus hajosi, ryhmiä lähti ja uusia otettiin tilalle enemmistön säilyttämiseksi, oli huomattavasti arkipäiväisempää vielä 70-luvulla ja sitä ennen.

Jos tämä ei jostain syystä onnistuisi, käytäisiin Jokisipilän mielestä varmuudella myös eräänlainen epätoivokierros vihreiden, SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa. Siitäkin huolimatta, että nämä ovat moukaroineet hallituksen politiikkaa säälimättä eikä yhteistyö ilman vaaleja vahvistaisi kenenkään uskottavuutta.

Teoriassa mahdollinen olisi myös yritys vähemmistöhallituksella, mutta tällöin tarvittaisiin jonkinlainen kassakaappisopimus siitä, että hallituksen esitykset saavat äänestyksissä riittävän tuen.

– Kun ajattelee, keitä meillä on oppositiossa, niin vaikea nähdä, että sieltä olisi lojaalia oppositiota muodostettavissa.
Jokisipilän mielestä vähemmistöhallitus on käytännössä poistunut Suomen poliittisesta kulttuurista.

Lännen Media kertoi tänään lähteisiinsä viitaten, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä saattaisi hajota, mikäli Jussi Halla-ahosta tulee puolueen puheenjohtaja.

– Onpas hurjia juttuja. Onneksi tämä eduskunta ehti perussuomalaisten vaatimuksesta kumota Lex Vennamon, eivätkä seteliselkärankaiset loikatessaan enää vie puoluetukia mennessään, Halla-aho kommentoi Lännen Median uutista Facebookissa.