Kokoukseen valmistautuminen ei ole sujunut sopuisasti. Finanssikriisien synnyttämän keskustelufoorumin asialista on paisunut ja erimielisyydet lisääntyneet.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti jo hyvissä ajoin jäävänsä kotiin. Myöhemmin hän lisäsi, ettei Yhdysvallat aio lähettää Johannesburgiin ollenkaan virallista edustajaa.

Trumpin mielestä on törkeää järjestää huippukokous Etelä-Afrikassa, jossa hänen mukaansa tapetaan valkoisia afrikaanereita. Väitteet näistä järjestelmällisistä vainoista on osoitettu useaan otteeseen perättömiksi.

MAAILMANPOLITIIKAN professorin Teivo Teivaisen mukaan Trumpin päätöksessä lienee taustalla myös yleisempää vastenmielisyyttä monenkeskisiä yhteistyöjärjestelyjä kohtaan, mikä voi kieliä laajemmin Yhdysvaltain kansainvälisen merkityksen vähenemisestä.

-  Tässä voi tulla jopa kiusaus sanoa, että pysyköön vaan Yhdysvallat poissa, niin meillä muilla asiat sujuu paremmin. Mutta ongelmana on tietysti se, merkitseekö Yhdysvaltain poissaolo kyseisen organisaation, olipa se sitten G20 tai vaikka Unesco, merkityksen hiipumista, Teivainen Helsingin yliopistosta pohtii.

Yhdysvaltain vanavedessä G20-huippukokouksen jättää väliin myös Trumpia ihaileva Argentiinan presidentti Javier Milei.

Kansainvälisen pidätysmääräyksen kohteena olevan Venäjän presidentin Vladimir Putinin pysyminen poissa tuskin oli suuri uutinen kenellekään. Aiemmissa huippukokouksissa mukana olleen veteraaniulkoministeri Sergei Lavrovin vaihtuminen alemman tason edustajaan on sen sijaan antanut aihetta spekulaatioihin Lavrovin joutumisesta epäsuosioon Kremlissä.

G20-RYHMÄ perustettiin vuonna 1999 Aasian finanssikriisin jälkimainingeissa. Se oli tarkoitettu valtiovarainministerien ja keskuspankkien johtajien epäviralliseksi foorumiksi, jonka tärkeimpänä tavoitteena oli keskustella kansainvälisen talouden vakauden varmistamisesta.

Kymmenen vuotta myöhemmin toisen, globaalin finanssikriisin jälkeen kokoukset päätettiin nostaa valtioiden johtajien tasolle. Tuolloin G20-johtajien voi sanoa päätöksillään jopa pelastaneen kansainvälisen rahoitusjärjestelmän romahdukselta.

Sittemmin G20 ei ole kyennyt vastaaviin saavutuksiin, ja ryhmän asialistalle on noussut paljon muitakin kuin talousasioita.

TEIVO Teivaisen mukaan G20:n merkitys on ehkä suurin niin sanotuille keskikastin maille, jotka eivät G7:n kaltaisiin suppeampiin kokoonpanoihin ole mahtuneet.

G20:een kuuluu 19 teollistunutta ja kehittyvää maata sekä Euroopan unioni. Vuonna 2023 mukaan liittyi vielä Afrikan unioni.

Ryhmän jäsenet edustavat noin 85:tä prosenttia maailman yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta, ja niiden alueella asuu kaksi kolmasosaa maailman väestöstä.

G20:n osuus globaalista taloudesta on pysynyt melko vakaana, kun taas pienemmän johtavien teollisuusmaiden G7-ryhmän suhteellinen osuus on supistunut.

G20:llä ei ole pysyvää rakennetta tai sihteeristöä, vaan kukin maa toimiin vuorollaan puheenjohtajana. Ensi vuonna kapula siirtyy Etelä-Afrikalta Yhdysvalloille.

SUURESSA joukossa riittää yhä enemmän erimielisyyden aiheita ilmastopolitiikasta Ukrainan sotaan. G20-kokousten liepeillä pidetyissä kahdenvälisissä tapaamisissa on silti ajoittain solmittu merkittäviä sopimuksia.

Joskus kahden johtajan tapaamiset ovat melkein jättäneet varjoonsa varsinaisen kokouksen.

Presidentti Stubbin saama kutsu Etelä-Afrikkaan ei ole kovin poikkeuksellinen G20:n puolelta, sillä puheenjohtajamailla on ollut tapana kutsua useita vierailevia johtajia osallistumaan huippukokouksiin.

Puheenjohtajamaa pyrkii myös nostamaan huippukokouksen agendalle itselleen tärkeitä aiheita. Etelä-Afrikka on esimerkiksi korostanut globaalin etelän näkökantoja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämisessä ja kehittyvien maiden velkataakan huomioimisessa.

Teivaisen mukaan olisi luontevaa ajatella, että Stubbin puheilla globaalin etelän aliedustuksesta kansainvälisissä järjestöissä ja muun muassa Afrikalle kuuluvasta kahdesta pysyvästä paikasta YK:n turvallisuusneuvostossa olisi jotain merkitystä kutsun saamisella G20-kokoukseen.

-  Uskon, että tällaisella puheella on vaikutusta, ja totta kai se on kuultu globaalissa etelässä, Teivainen sanoo.

G20-jäsenmaat ovat Argentiina, Australia, Brasilia, Britannia, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Indonesia, Intia, Italia, Japani, Kanada, Kiina, Meksiko, Ranska, Saksa, Saudi-Arabia, Turkki, Venäjä ja Yhdysvallat.

Teksti: STT/Niilo Simojoki