Koulutetun hoitohenkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja on korotettava 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja joka vuosi kymmenen vuoden ajan vuosina 2019–2029.
Valtion budjetissa on varattava tähän joka vuosi 100–150 miljoonaa euroa rahaa.

– Palkkatasa-arvo ei etene ohjelmilla ja kauniilla puheilla vaan sillä, että siihen varataan riittävä määrä rahaa, Superin toiminnanjohtaja Arja Niittynen painotti, kun liitot esittelivät ohjelmaansa.

Hän muistutti, että samapalkkaisuusohjelman tulokset 2006–2019 ovat jääneet mitättömiksi, kun palkkakuilu on kaventunut vain neljä prosenttia.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kysyi, pyytävätkö hoitajat mahdottomia vaatiessaan hoitoalalle tasa-arvoista palkkausta.

Hän oli hyvin huolissaan alan vetovoimasta, joka on hiipumassa. 320 000 koulutetusta 72 000 työskentelee muualla, ja heistä täysin muilla aloilla 40 000.

– Tälle Suomella näyttää olevan varaa. Kansallinen häpeä, vanhustyön kriisi, osoitti sen, että alalle tarvitaan ihmisiä. Nyt on sijoitettava tulevaisuuteen, jos halutaan pitää palvelut laadukkaina. Se vaatii rahaa.

Rytkönen ja Niittynen vaativat poliittisilta päättäjiltä vastuuta.

– Palkkamonttua ei täytetä tes-ratkaisuilla liittokierroksilla parin vuoden välein. Kunnilla ei ole siihen rahaa. Mutta miksi “kunnon palkka” on aina väärä vastaus, kun lähestyy päättäjiä? Rahaa joudutaan käyttämään houkuttimena.

Nuoret hakeutuvat vielä sote-alalle opiskelemaan, mutta sitten pyöröovi alkaa käydä väärään suuntaan.

– Parin kolmen vuoden jälkeen työelämässä nähdään totuus: saan isomman palkan helpommalla toisella alalla. Meitä ei ole kohta enää monta hoitamassa. Siinä eivät auta hienot lastensairaalan seinät, Tehyn puheenjohtaja huomautti.

Hänen mukaansa reservissä olevat noin 40 000 hoitoalan ammattilaista olisivat valmiita palaamaan takaisin, jos palkkaus ja muut työolot olisivat kunnossa.

Pääluottamusmiehet, Superin Päivi Salmén-Gren Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksesta ja Tehyn Jenni Hjelt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidosta toivat terveisensä kentältä: huonompaan suuntaan mennään.

– Alalta lähtee koko ajan ihmisiä ja on äärimmäisen vaikea saada uusia osaajia. Husissa sairaanhoitajan vakinaisiin toimiin on viimeisen vuoden aikana hakijamäärä puolittunut. Se on vakava signaali, johon poliittisten päättäjien pitää tarttua, jos haluamme turvata hyvän erikoissairaanhoidon, Hjelt kuvaili tilannetta.

Palkkaus ei ainakaan houkuttele. Hjeltin mukaan vaativassa erikoissairaanhoidossa uuden sairaanhoitajan “sisääntulopalkka” Husissa on 2 420 euroa kuussa eikä se siitä kovin huimasti nouse ajan mittaan.

Superin Salmén-Gren laski, että varhaiskasvatuksessa lähihoitajien, perushoitajien ja lastenhoitajien palkat jäävät Helsingin kaupungilla vähän päälle 2 000 euron kuussa.

– Esimerkiksi lastenhoitajan palkka on 2 128 euroa ilman lisiä. Työntekijät eivät jaksa, koska he kokevat, että vaativasta työstä ei saa tarpeeksi palkkaa. Euroja tarvitaan lisää.

Hän uskoi, että työnantajillakin alkaa olla jo kova hätä osaajapulan takia, koska sote-alalle ei voi ottaa ketä tahansa kadulta.

Eläköityminen sote-alalta kiihtyy. Hjelt muistutti, että uusi sukupolvi suhtautuu ylipäänsä työelämään hyvin eri tavalla kuin konkarit. Töissä saisi olla ainakin joskus kivaa, työn pitää olla palkitsevaa ja palkalla on saatava muutakin kuin juustoa leivän päälle.

– Työntekijöiltä penätään aina, että pitää osata elää muutoksessa. Sama koskee työnantajia ja valtiovaltaa. Tämä murros on tiedostettava.

Hän pitää surullisena, että sote-alan ammattilaisten koulutukseen pistetään paljon rahaa, mutta sitten heidät päästetään alalta pois.

– Tämä on rahan haaskausta, kun asian voisi hoitaa maksamalla riittävästi.