Pääkirjoitus

Demokraatti

Homoparien vihkimisvitkuttelu uhkaa upottaa luterilaisen kansankirkon

Tämän viikon tiistaina ja keskiviikkona Suomen kirkon papisto kokoontui pohtimaan kirkon tulevaisuutta kukin omassa hiippakunnassaan. Vilinä ja melske oli korvia huumaava, kun pantakauluksiset paimenet täyttivät tuomiokirkot maan joka kolkassa. Kyseisestä kokoontumisesta käytetään nimitystä synodaalikokous, joka järjestetään kirkossa joka kuudes vuosi.

Tämän vuoden kokous käytiin hämmentyneissä tunnelmissa, sillä paine homoparien kirkolliseen vihkimiseen on ainakin etelän hiippakunnissa suuri. Luterilaisen kirkon piispat ovat viime aikaisissa lausunnoissaan pyytäneet papistoa pidättäytymään homoparien kirkollisista vihkimyksistä, vaikka juridisesti vihkimyksille ei ole mitään estettä tasa-arvoisen avioliittolain astuessa voimaan 1.3.2017.

Tilanne aiheuttaa tavallisen papin näkökulmasta suurta hämmennystä, sillä hän voi syyllistyä virkavirheeseen pidättäytyessään homoparin vihkimisestä. Tosin vihkiessään homoparin seurauksena voi taas olla tuomiokapitulin kurinpitomenettely.

Kukaan järkevä ihminen ei tänä päivänä kuitenkaan oikeasti usko, että taivaan portilla kysellään kirkon jäsenkirjaa.

Kysymys homoparien kirkollisesta vihkimisestä osoittaa jälleen kerran kirkon päätöksenteon kankeuden. Vaikka laki tasa-arvoisesta avioliitosta on näyttänyt jo vuosikausia lähitulevaisuuden asialta, kirkko on ollut haluton etenemään asiassa rivakasti. Suurimpana esteenä on kirkolliskokouksen määräenemmistövaatimus kirkkolakiin liittyvissä kysymyksissä. Luultavasti tämä aiheuttaa naispappeuskysymyksen tavoin vuosikymmenten repivän keskustelun kirkon hallintoelimissä.

Kirkon jahkailu ihmisten yhdenvertaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, vahvistaa kuvaa kirkon kovuudesta ja ihmisten arkielämän ymmärtämättömyydestä. Luterilainen kirkko piiloutuu vanhakantaisen oppinsa taakse, eikä aktiivisesti pyri tukemaan yhteiskunnan tasa-arvopyrkimyksiä.

Kuvaava esimerkki on synodaalikokoukseen osallistuville lähetetty keskusteluaineisto, jossa Kuopion piispa Jari Jolkkonen kuvailee kirkon oppia näin: ”Todellinen kirkko on löydettävissä ainoastaan näkyvän kirkon kautta, ei koskaan sen ohi. Suomessa kirkosta eroamisen tekee kipeäksi juuri se, että hengellisesti arvioituna se merkitsee eroa pelastavien armovälineiden yhteydestä ja jättäytymistä omaan varaan.”

Papilla ei siis ole valtaa siunata yhtään mitään tai ketään.

Kirkon olisi nyt syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja perustella homoparien kirkollinen vihkiminen samaan tapaan kuin aikoinaan naispappeus. Silloin kirkolliskokouksessa todettiin, ettei naispappeuskysymys ole mikään pelastuskysymys.

Ei ole muuten homoparien vihkiminenkään. Tällaiset yhteiskunnalliset tehtävät kuuluvat maallisen lain piiriin, eikä niillä ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä. Kun kirkossa pyydetään avioliitolle Jumalan siunausta, Jumala itse lopulta päättää mitä Hän siunaa.

Papilla ei siis ole valtaa siunata yhtään mitään tai ketään.

JÄLKIKIRJOITUS

Luterilaisen kirkon oppiviidakko uhkaa muuttaa uskon sisällön mekaaniseksi insinööriuskoksi. Pahimmillaan kristinoppi on vain teoria ilman sidosta käytäntöön eli Marxin sanoin pelkkää skolastista masturbaatiota.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Ensi kertaa SDP tunnustaa työelämän muutoksen olevan tosiasia

Lahden puoluekokous jää erityisesti mieleen Demarinuorten vahvan panoksen ansiosta. Tällä kertaa puolueen johtotehtäviin ei ollut tyrkyllä erityistä nuorisotähteä, vaan nyt oltiin asialinjalla. Suurin saavutus lienee puoluekokouspäätös, jonka mukaan Demarinuorten valmistelema Yleisturva-malli valittiin puolueen kannaksi sosiaaliturvan kehittämiseksi Suomessa.

Nuorison esiinmarssi ei Lahden puoluekokouksessa ollut vain innon hehkua otsalla, sillä luvutkin puhuvat puolestaan. Viidensadan kokousedustajan joukossa oli peräti 69 alle 32-vuotiasta kokousedustajaa. Lisäksi silmämääräisesti arvioituna lähes puolet puheenvuoroista tuli nuorten kokousedustajien suista. Askel ei totisestikaan horjunut puhujapönttöön kavutessa.

Ennen kokousta maalattiin Lahden messuhallin seinille väkevin vedoin sukupolvisodan merkkejä. Kyseessä oli ex-kansanedustaja Kimmo Kiljusen masinoima aloite, jossa vuonna 1995 taitettu eläkeindeksi olisi muutettu palkkaindeksiä vastaavaksi. Tämänkin aloitteen käsittelyssä nuoriso veti pitemmän korren. Puoluekokouksen yksimieleisessä lausunnossa todettiin, että eläkeläisköyhyyteen on puututtava. Indeksin korjaamisesta ei lausunnossa ole enää mainintaa. Sukupolvien solidaarisuus vei kiistassa lopulta voiton. Vaaliteltoilla on siis turha enää lupailla indeksin palauttamista.

Viidensadan kokousedustajan joukossa oli peräti 69 alle 32-vuotiasta kokousedustajaa.

Puoluekokouksen suurin päätös voidaan kuitenkin lukea Yleisturva-päätöksen rivien välistä. Vaikka aloitteen painopiste onkin monimutkaisen sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamisessa, ensi kertaa puolue tunnustaa työelämän muutoksen olevan tosiasia. Tulevaisuudessa SDP:kään ei usko, että täystyöllisyys on mahdollinen. Tarvitaan siis sosiaaliturvan malli, joka mahdollistaa työskentelyn osittain sosiaaliturvan varassa. Tavoite, jonka mukaan kaikki ihmiset voisivat tulla palkallaan toimeen, karkaa jatkossa entistä kauemmaksi.

Tosiasioiden tunnustamisessa voikin piillä laajemminkin SDP:n uuden nousun siemen. Yleisturva ottaa tosissaan ihmisten erilaiset elämäntilanteet, joihin lukeutuvat itsensä työllistäminen, pätkätyöt, osa-aikatyöt, kokoaikainen palkkatyö, perhevapaat ja kouluttautuminen. Yhteiskunnan on viisasta tarjota sosiaaliturvaa niihin elämän nivelvaiheisiin, joissa byrokratiahelvetti ja pelko toimeentulon riittävyydestä ajaa passiivisuuteen. Hieno avaus on se, että Yleisturvaa voi käyttää palkkatukena kuuden ensimmäisen työkuukauden aikana. Näin kynnys työllistämiseen madaltuu selvästi.

Iso keskustelunpaikka SDP:ssä lienee vielä esillä ollut ajatus osallistavasta sosiaaliturvasta, jossa sosiaaliturvaa saadakseen on tehtävä yhteiskuntaa hyödyttävää työtä. Tällainen voisi olla muun muassa omaishoitajan tehtävä lähisukulaisen avustamiseksi.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Lahden puoluekokous ei jäänyt taskulämpimäksi – SDP:n pitää nyt välttää itsetyytyväisyyttä

SDP:n Lahden puoluekokous ei jäänyt taskulämpimäksi, vaikka paikalla ollut toimittaja sellaiseksi sen nimesi. Kokous ei tarjonnut suurta riitaa tai draamaa medialle, joka sitä oli tullut kokouspaikalle hakemaan – lukuun ottamatta useamman poliittisen toimittajan voimin tehtyä Krista Kiurun julkista teilaamista.

Puoluekokousedustajille oli helpotus, että puoluejohto pystyttiin valitsemaan ilman riitaa. Tästä huolimatta jännitystä ja vastakkainasettelua riitti niin valinnoissa kuin asioiden käsittelyssäkin. Kovin vääntö käytiin esityksiä valmistelevissa ryhmissä.

SDP teki Lahdessa useita suuria linjauksia alkaen sosiaaliturvan uudistamisesta. Uutta periaateohjelmaa ei saatu, vaikka sellaisen suunnittelu pantiin liikkeelle edellisessä puoluekokouksessa.

Pitkään hiottu periaateohjelmaluonnos muuttui Lahdessa lopulta poliittiseksi julistukseksi ja suuntaohjelmaksi. Nykytilanteessa ratkaisu on perusteltu – eikä kovin kaukana vuoden 1903 Forssan kokouksen mallista, jossa kuuluisan ohjelman rinnalle rakennettiin enemmän päivittäistä toimintaa ohjaava poliittinen toimenpideohjelma.

Puoluekokouksessa oli aistittavissa jopa vaalihypetystä.

Antti Rinne sai Lahdessa vahvan mandaatin jatkaa SDP:n johdossa. Valinta varmistui jo ensimmäisellä kierroksella.

Puoluesihteerin valinnassa oli tätä enemmän jännitystä. Toisella kierroksella olivat vastakkain Palvelualojen ammattiliitto PAMin yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi ja Milttonin Brysselin toimiston johtava asiantuntija Antton Rönnholm. Moni puoluekokousehdokas kertoi miettineensä, tarvitaanko puoluesihteeriksi nainen. Toisaalta mietitytti se, onko kaksi ay-taustaista ihmistä liikaa puolueen johtopaikoille.

Voiton vienyt Antton Rönnholm on monelle uusi kasvo, vaikka hän on ollut pitkään mukana politiikassa ja etenkin politiikan kulisseissa. Rönnholm on toiminut muun muassa Eero Heinäluoman ja Paavo Lipposen avustajana.

Päivänpolitiikan ja puolueorganisaation ulkopuolelta tulevaan Rönnholmiin kohdistuvat nyt kovat odotukset. Etenkin kun edessä on turnauskestävyyttä koetteleva vaaliputki. SDP:n jäsenten pitää kuitenkin muistaa, että puoluesihteerikään ei pysty messiaanisiin tekoihin. Menestys rakennetaan kaikkien yhteistyöllä.

Puoluekokouksessa oli aistittavissa jopa vaalihypetystä. SDP lähtee kuntavaaleihin hyvistä asetelmista. Puoluekokouksen hyvästä hengestä ja SDP:n kannatusluvuista huolimatta itsetyytyväisyyttä pitää välttää, sillä liiallinen itsevarmuus tekee laiskaksi.

SDP:lläkin on kokemusta siitä, kuinka varmana pidetty voitto on loppusuoralla yllättäen sulanut. Höyryä pitää riittää äänestyspäivän iltaan saakka.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Lahdessa valittavaan SDP:n puheenjohtajaan kohdistuvat kovat odotukset — häneltä vaaditaan kestäviä vatsahappoja

Viikonloppuna Lahden puoluekokouksessa valittavan SDP:n uuden johdon kuherruskuukausi jää valitettavan lyhyeksi, sillä kuntavaalit ovat jo parin kuukauden kuluttua. SDP lähtee vaaleihin hyvästä, mutta samalla haastavasta tilanteesta. Puolueen kannatus jo pitkään ollut tasaisessa nousussa, lukuunottamatta pientä notkahdusta viimeisessä kannatuskyselyssä.

Suurimman puolueen asema on hyvä lähtökohta kuntavaaleihin. Tavoite ei voi olla vähempää kuin voittaa nämä vaalit. Viimeksi kuntavaaleissa SDP oli kakkonen kokoomuksen jälkeen. Kuntavaalien merkitystä korostaa edessä oleva kahden vuoden tiukka vaaliputki: ensi vuoden tammikuussa järjestetään presidentinvaalit ja maakuntavaalit. Vuonna 2019 ovat vuorossa ensin eduskuntavaalit ja sitten eurovaalit. Huhtikuun kuntavaaleista haetaan asemia ja ennusmerkkejä menestykseen tulevissa vaaleissa.

SDP on oppositiossa tarjonnut hyvän vaihtoehdon hallituspuolueiden hyvätuloisia suosivalle ja työntekijöitä kyykyttävälle politiikalle. Hallitus on töpeksinyt oikein urakalla, mikä on osaltaan tuonut SDP:n kannatukseen lisänostetta.

Näillä näkymin SDP lähtee puoluekouksesta kohti vaaleja varsin yksituumaisena.

Rehellisyyden nimissä täytyy samalla sanoa, että kannatus olisi voinut hallituksen toimien ansioista nousta enemmänkin. Etenkin keskustan kannatus on pysynyt yllättävän vahvana, vaikka monet hallituksen kriisimäiset ratkaisut kikystä, sotesta ja liikenneselvityksestä alkaen ovat vahvasti henkilöityneet keskustalaiseen pääministeri Juha Sipilään. Hallituksen toimista huolimatta helppoja irtopisteitä ei ole jaossa, sillä julkisen talouden tasapainotus ja työllisyyden parantaminen vaativat vaikeitakin toimia. Uskottavan ja oikeudenmukaisen vaihtoehdon selittäminen kansalaisille ei ole helppoa.

Lahdessa valittavaan SDP:n puheenjohtajaan kohdistuvat kovat odotukset. Häneltä vaaditaan kestäviä vatsahappoja, sillä tehtävä on varsin epäkiitollinen. Politiikan logiikkaan kuuluu, että puolueen kannatuksen kasvu tapahtuu puheenjohtajasta huolimatta ja huonot kannatusluvut ovat puheenjohtajan syytä. Onneksi kaikki kolme puheenjohtajaehdokasta – Timo Harakka, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen – ovat hyviä valintoja ja myös pääministeriksi sopivia.

Näillä näkymin SDP lähtee puoluekouksesta kohti vaaleja varsin yksituumaisena. Puheenjohtaja- ja puoluesihteerikampanjaa on käyty hyvässä ja rakentavassa hengessä, vaikka ehdokkaiden taustaryhmissä on ollut kuohuntaakin. Vaaliputken alkaessa SDP tarvitsee yksituumaisuutta. Hallituspuolueiden rivit ovat sekaisin. Tässä tilanteessa, hyvässä kannatustilanteessa, SDP:n pahin virhe olisi aloittaa sisäinen riitely.

Demokraatti
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Pääkirjoitus

Demokraatti

Kaikkia suomalaisia ei voida lähettää hyvien uutisten Turkuun tai Uuteenkaupunkiin

Syksyllä Sipilän yhtiöittämis- ja yksityistämisvimmainen hallitus yritti väkisin survoa työvoimapalvelujen haastattelut yksityisille vuokrafirmoille. Tämä törmäsi paitsi opposition vastustukseen, myös ennen kaikkea siihen, ettei viranomaistehtäviä noin vain voi siirtää yksityisille.

Ministeri Jari Lindström taipui ja ilmoitti lopulta, että TE-toimistoihin lisätään työvoimaa. Tälle vuodelle kymmenellä miljoonalla eurolla saadaan 200 henkilötyövuotta lisää tekemään tiivistyvällä tahdilla työttömien haastatteluja.

Viime vuonna TE-toimistoissa työskenteli noin 2 200 henkeä. Nyt määrä nousee 2 400:aan. Vertailun vuoksi, Ruotsissa virkailijoita on 14 000. Sitä paitsi kaikkia TE-toimistoja hallituksen päätös ei kohtele samalla tavalla, jossakin kirjataan tämänkin vuoden saldoksi miinushenkilötyövuosia.

Haastattelujen kokonaismäärä nousee jopa miljoonaan, kun niitä 2015 oli noin 300 000. TE-toimistojen vahvistamisen lisäksi hallitus siirtää viisi miljoonaa euroa tulosperusteisten ostopalvelujen hankintaan. Jakosuhdetta voidaan pitää nyt jossain määrin järkevänä. Toisaalta on myös katsottava, ettei yksityiselle puolelle aleta syytää verorahaa palveluihin, joita ne muutoinkin tekevät omin voimin. Työttömien yhdistykset pitäisi ottaa rahanjakoon ja haastatteluihin mukaan, nyt ne on laiminlyöty.

Realismia valitettavasti on, ettei henkilökohtaisia haastatteluja pystytä järjestämään kuin pienelle osalle.

Työttömien tiivistyvistä haastatteluista on myös puhuttu pakkohaastatteluina. Kiirettä pitäisikin välttää, pelkkä työllistymissuunitelman päivittäminen ei riitä. Realismia valitettavasti on, ettei henkilökohtaisia haastatteluja pystytä järjestämään kuin pienelle osalle. Jos haastatteluista tehdään sanktiointiautomaatteja, ne muuttuvat irvikuvakseen. Isoa käännettä työmarkkinoiden vetovoimassa ei vielä ole. Kaikkia suomalaisia ei voida lähettää hyvien uutisten Turkuun tai Uuteenkaupunkiin.

Vallitsevan tilanteen tekee erityisen pahaksi se, että hallitus on päästänyt pitkäaikaistyöttömyyden ennätyksellisiin lukemiin. Ja se maksaa joka päivä hirmuisesti. Silti työllisyysmäärärahat vähenevät, vaikka nyt työttömiin pitäisi investoida. TE-toimistoja voisi resursoida lisää, palkkatukeen pitäisi panostaa – ja kun töitä ei vielä ole tarpeeksi tarjolla, koulutusmäärärahoja täytyisi lisätä eikä niukentaa. SDP on laatinut pitkäaikaistyöttömyyden taittamisohjelman, jossa on tukku muita hyviä keinoja.

Hallitus työstää paraikaa myös kasvupalvelulakia, jolla se aikoo sovittaa yhteen ja uudistaa nykyiset TE-palvelun ja yrityspalvelun tehtävät. Kun työllisyyden hoito siirtyy maakuntiin, palveluntuotantoa aiotaan, kuinkas muutenkaan, yksityistää ja yhtiöittää. Tällöin vaarassa ovat muun muassa työttömien haastattelut sekä kuntien moniammatilliset palvelukeskukset, koska kunnat eivät saisi vetää palveluita. Rakenneuudistustensa kanssa vauhtisokeutuneen hallituksen pitäisi katsoa, ettei ihminen jää kiireessä jalkoihin.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Arvaamaton herra presidentti Trump

Amerikan Yhdysvallat saa perjantaina 45. presidenttinsä, kun marraskuun vaalit voittanut republikaanien Donald Trump vannoo Washingtonissa virkavalansa.

Tosi-tv-tähti ja kiinteistömiljardööri Trump on pian paitsi vaikutusvaltaisin valtionpäämies myös maailman mahtavimman armeijan ylipäällikkö. Voittajan kuherruskuukausi jäi Trumpilta liki kokonaan väliin.

Yhdysvallat on vaalien jälkeen ollut niin jakautunut, että Trumpista riemuitsevien ihastus on sekoittunut tuloksesta tyrmistyneiden voihkeeseen. Asiat, mitä Trump on kampanjansa aikana ja sen jälkeen sanonut menettämättä asemiaan, ovat olleet paikoin niin käsittämättömiä, että Richard Nixonin kaatanut Watergate-skandaali olisi nykypäivään siirrettynä ollut hänelle luultavasti leppoisa päiväkävely.

Suomen kannalta Trump on presidenttinä merkittävä ennen muuta turvallisuuteen ja kaupankäyntiin liittyvistä syistä. Itämeren alueen turvallisuustilanne on Venäjän Ukraina-operaation myötä ratkaisevasti kiristynyt. Trump vaikuttaisi tekevän eroa Euroopan ja edeltäjänsä Barack Obaman pakoterintamaan.

Trumpia ja Putinia vaikuttaisi yhdistävän uuskansallismielisten populistien piiristä kumpuava ihailu.

Suomessa turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos, päähenkilöinään Vladimir Putin ja Trump, on Maaseudun Tulevaisuuden kyselyn mukaan vähentänyt Nato-jäsenyyden vastustusta ja lisännyt kannastaan epävarmojen osuutta. Natoa avukseen kaipaavien on hyvä muistaa Trumpin Itä-Euroopalle ja Baltialle tarkoitettu lausunto, jossa hän antoi ymmärtää 5. artiklan toimeenpanon riippuvan sotilasliiton jäsenmaksujen suuruudesta.

Sitäkään ei kannattaisi unohtaa, että suurimman Nato-armeijan päällikkö on ainakin seuraavat neljä vuotta muurien pystyttämisestä innostunut Trump. Optimisti voisi ajatella, että Trump on kuulostanut Venäjän suhteen liennyttävältä, mikä voisi parhaimmillaan vähentää Venäjän ja lännen jännitteitä. Suhteiden paranemisen huono puoli on se, että Trumpia ja Putinia vaikuttaisi yhdistävän uuskansallismielisten populistien piiristä kumpuava ihailu.

Kauppapolitiikassa Yhdysvaltain suuruuden palauttamisella kampanjoinut Trump on edustanut protektionismia. Amerikkalaisista yhtiöistä uuden presidentin tuntoja on kuunnellut tähän mennessä ainakin autojätti Ford, joka perui suunnitelmansa Meksikoon kaavaillusta autotehtaasta. Oikeistopopulismi, Putin ja Trump lupaavat synkkeneviä aikoja monenkeskisen maailman ja vapaiden markkinoiden ystäville.

Demokraatti