Hän huomauttaa, että omaishoitoa tukemalla yhteiskunta säästää noin kolme miljardia euroa vuosittain.

– Valtio on panostanut omaishoitoon lisärahoituksella, mutta kunnat ja maakunnat päättävät lopulta, mihin rahat ohjautuvat.

Mäkisalo-Ropponen kysyi viime kuussa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolta (kesk.), miten hallitus aikoo varmistaa ja seurata, että omais- ja perhehoidon kehittämisen määrärahat käytetään niille tarkoitettuihin kohteisiin. Omaishoitajien palvelujen pitää olla myös hänen mielestään tasavertaiset asuinpaikasta riippumatta.

– Hyvä, että ministeri on lopulta luvannut selvittää asiaa, Mäkisalo-Ropponen iloitsee.

Hänen saamiensa viestien perusteella eri alueiden väliset erot palveluissa ovat suuria. Alueiden välille on syntynyt eroja muun muassa omaishoidon tuen kriteereissä, jotka vaihtelevat kuntakohtaisesti.

– Lisäksi eräissä kunnissa omaishoidon rahat loppuvat joka vuosi kesken ja omaiset eivät siten saa arvokkaasta työstään heille kuuluvaa korvausta.

Mäkisalo-Ropponen pitää erityisen tärkeänä selvittää, miten suuria eroja omaishoidon kriteereissä on kuntien ja maakuntien välillä. Se kertoo, toteutuuko omaishoitajien yhdenvertaisuus eri puolilla maata.

Hän kritisoi sitä, että kriteereissä painotetaan usein vain hoidettavan fyysistä toimintakykyä ja psyykkinen jää arvioimatta. Tämän takia esimerkiksi mielenterveyspotilaiden omaishoitajat eivät saa heille kuuluvaa omaishoidontukea. Usein mielenterveyskuntoutujat jäävät myös vammaispalvelulain takaamien palvelujen ulkopuolelle.

Palvelujen vähäisyys tai puuttuminen rasittavat myös omaishoitajia, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa.

– Tavoitteena on oltava, että omaishoitajille taataan nykyistä tasavertaisemmat palvelut asuinpaikasta riippumatta.