Jälestäpäin sadan vuoden itsenäisyys ja muutos yhdeksi kaikilla mittareilla mitattuna maailman parhaaksi valtioksi tuntuu loogiselta, itsestäänselvältä jatkumolta, tähtiin kirjoitetulta menestystarinalta. Oikeasti Suomen itsenäisyyden alku oli sumussa kulkevaa haparointia ja kaaoottista aikaa. Oli elintarvikepulaa, työttömyyttä ja poliittisesti kovin kahtiajakautunut kansa. Itsenäisyyden jatkumisestakaan ei ollut takeita. Itsenäistymisen kynnyksellä kyettiin kuitenkin saamaan aikaan laki 8 tunnin työpäivästä ja 40 viikkotunnista. Useiden radikaalien yhteiskunnallisten uudistusten toteutus jäi tosin valitettavasti puolitiehen sisällissodan sytyttyä ja siksi mm. työsopimus- ja työehtosopimuslait kyettiin saattamaan voimaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Kuitenkin isolla joukolla 100 vuotta sitten eläneillä on ollut rohkeutta katsoa kauas ja toimia ihmisoikeuksien puolesta, ja niiden arvojen mukaan, joista Suomi nykypäivänä maailmalla tunnetaan: tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, puhtaasta elinympäristöstä ja kyvystä tehdä koko yhteiskuntaa hyödyttäviä kompromisseja.

Tämä joukko hahmotti, mistä köyhyys ja osattomuus ja sitä kautta väkivalta ja kriisien juurisyyt muodostuvat. Vuosikymmenten aikana suomalaista yhteiskuntaa uudistettiinkin joukkovoimalla tehden Suomesta se hyvinvointiyhteiskunta, jona se edelleen kaikkialla maailmassa tunnetaan. Näitä mittavia projekteja olivat mm. valtakunnan oikeus, kaikille yhteinen maksuton peruskoulu, keskussairaalaverkoston rakentaminen, yleissitovat työehtosopimukset ja äitiysloma.

Vaikka moni sadan vuoden takainen ongelma on saatu ratkottua, osa on palannut tai vain muuttanut muotoaan, kuten työelämän epävarmuus ja synnyinperheen merkitys, ja uusia ilmaantunut roppakaupalla, kuten ilmastonmuutos ja sen jättimäiset seurannaisvaikutukset. Onneksi Suomi on vauraampi kuin koskaan, joten sen ei pitäisi olla esteenä, eihän se ollut vuosisata taaksepäinkään. Meillä on kaikki edellytykset ratkaista tämän hetken ja tulevaisuuden haasteet yhteistyöllä.

Kasvua ja työllisyyttä on tavoiteltava nyt ja tulevaisuudessa kestävästi ilman, että maapalloa tai ihmisiä riistetään. Kaikilla on oltava mahdollisuus osallistua ja kokea itsensä tärkeäksi ja meillä oltava elämään soveltuva maapallo, vielä sadankin vuoden päästä.

Iloista ensi viikon itsenäisyysjuhlaa ja tulevaisuuden uskoa jokaiselle!