Tapaamme Ida-Susanna Pölläsen hyytävää viimaa puhkuvana pakkaspäivänä, syvällä sydäntalven routaisen maan alla. Mutta, huh sentään, olemme onneksemme lämpimässä: Helsingin Hakaniemessä, ison liikuntakeskuksen tiloissa.

Vallitseva sää ja epätavallinen kohtaamispaikka suuntaavat ajatukset ikävän ajankohtaisiin teemoihin: valtion ja sen kansalaisten turvallisuuteen, kriisinkestävyyteen, huoltovarmuuteen.

Mikä sopisi sen paremmin, sillä haastateltavamme on ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuntija.

Haastateltavan lämpötila nousee saman tien, sillä olemme juonineet salibandyaiheiset kuvaukset heti tapaamisen kärkeen. Pöllänen pelaa salibandya kilpatasolla, nelosdivisioonassa, SB Vantaa Emut -joukkueessa.

PÖLLÄNEN lienee suurelle yleisölle vielä suhteellisen tuntematon, mutta demareissa hän on vaikuttanut jo hyvän matkaa nuoresta iästään huolimatta. Puolueessa hänet tunnetaan turvallisuuspolitiikan asiantuntijuuden lisäksi etenkin vahvan maanpuolustuksen ja armeijan puolestapuhujana.

Pöllästä on luonnehdittu jopa SDP:n ”johtavaksi reserviläisten ääneksi”.

Miksi olet halunnut ja päättänyt profiloitua juuri tässä asiantuntijaroolissa?

Kysymys kirvoittaa Pölläsessä pari naurahduksentapaista.

– Tuo on mielenkiintoinen luonnehdinta. On totta, että olen SDP:ssä aina­kin uusi ja ehkä kuuluvinkin ääni turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen teemoissa. Ei meitä ole hirveän monta, jotka näistä asioista puhuvat. Se varmaan aiheuttaa lievää hämmennystä joissakin ihmisissä.

– Moni puolueessa haluaa puhua maail­manrauhan rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Se, miten maailma tällä hetkellä pyörii, vaatii kuitenkin, valitettavasti, myös niitä inhottavampia toimia – rauhan töiden lisäksi.

PÖLLÄSELLÄ on sanojensa tueksi tietoa ja osaamista turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta. Varsovan yliopistossa suoritetun kandidaatintutkinnon tutkielman aiheena oli Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys.

Hän valmistui vuoden päästä Varsovan tutkinnon jälkeen maisteriksi euroop­palaisen vaikuttajaviestinnän tutkinnosta Maastrichtin yliopistosta; lopputyön aihe tuolloin oli tasa-arvokysymykset sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa, tapaustutkimuksena Suomen Puolustusvoimat.

– Vaikka toisin esiin faktoja, tilastoja ja laskelmia, joudun silti toistuvasti kuulemaan sitä samaa argumenttia, että kaikki on maanpuolustuksen ja turvallisuuden osalta ihan hyvin.

Opinnoistaan, osaamisestaan ja monista alan luottamustehtävistään huolimatta Pöllänen on ajoittain joutunut vähättelyn ja jopa suoranaisen tytöttelyn kohteeksi sekä omien että muiden parissa. Taannoin näin kävi esimerkiksi SDP:n puoluekokouksessa.

Ainakin osa vanhemmista tovereista taitaa yhä elellä aika lailla entisajan lintukototunnelmissa?

– Kun puhun maanpuolustuksesta ja asevelvollisuuden kehittämisestä, huomaan usein sen, kuinka halutaan pysyä vanhassa: kaikkihan on kuulemma ihan hyvin. Miksi meillä on mikään tarve muuttaa mitään?

TOISENLAISTAKIN leimakirvestä on Pölläsen suuntaan heiluteltu politiikan taistelukentillä.

– Uskallan puhua esimerkiksi puolustusmäärärahojen kasvattamisen tarpeesta, mutta se ei tee minusta sotahullua militaristia. Senkin luonnehdinnan minusta olen kuullut monesti.

Pöllänen painottaa, että valtion ja sen ihmisten turvallisuus syntyy monesta muustakin olennaisesta tekijästä kuin vahvasta, itsenäisestä armeijasta.

– Toivoisin, että Suomessa jokainen osaisi ja tietäisi varautua konflikteihin ja kriiseihin. Jos sitten tapahtuisi se pahin, osaisimme ainakin toimia paremmin, kun olisimme siihen sekä henkisesti että myös käytännössä varautuneita.

Pöllänen sanoo, että esimerkiksi monet hänen oman sukupolvensa edustajat olisivat aika lailla hukassa monissa aivan arkisissa, hyvin mahdollisesti toteutuvissa kriisitilanteissa.

– Jos nyt menisivät sähköt eikä meille tulisi juoksevaa vettä, ei juuri kukaan tietäisi miten ratkaista nuo ongelmat. Sotien aikainen henki ja osaaminen eivät ole enää tallessa meillä suomalaisilla, ja toivoisin, että onnistuisimme hankkimaan ne takaisin.

IDA-SUSANNA Pöllänen on suorittanut oman vapaaehtoisen asepalveluksensa Santahaminassa. Hän on reservin alikersantti, kriisi- ja sodanajan tehtävissään tiedusteluun erikoistunut aliupseeri.

Pöllänen on täysin samaa mieltä Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kanssa siitä, että jokaisen reserviläisen tulisi olla sekä henkisesti että ruumiillisesti varautuneita vuoden 2025 alkuun mennessä kriisitilanteiden ja konfliktien varalta.

Salonius-Pasternak kehotti runsaasti keskustelua herättäneessä haastattelussaan itse kutakin myös laittamaan kotivaran, kuten ruoan, lääkkeet ja veden kuntoon.

Pöllänen tähdentää hänkin koko kansan kriisiensietokyvyn tärkeyttä. Hänen mielestään jokaisen suomalaisen on hyvä huolehtia kunnostaan, terveydestään ja hyvinvoinnistaan silloin, kun asiat ovat hyvin, jotta kriisinsietokyky ja henkinen joustavuus olisivat mahdollisimman hyvät silloin, kun niitä eniten tarvitaan.

– Onhan meillä jo nytkin jatkuvasti päällä erilaisia kriisejä koronapandemiasta energiakriisiin ja moniin muihin Ukrainan sodan heijastusvaikutuksiin. Myös ilmastonmuutos voi aiheuttaa meille kaikille yllättäviä kriisitilanteita.

PÖLLÄNEN tekisi kohtalaisen laajan uudis­tuksen nykyiseen ase- tai siviilipalveluksen suorittamiseen perustuvaan kansalaisvelvollisuuteen. Hän muuttaisi ne pakolliseksi myös naisille.

Uudistuksessa hän lakkauttaisi siviilipalveluksen nykyisessä muodossaan ja korvaisi sen yleisellä kansalaisvelvollisuudella, jonka suorittaisivat ne, jotka kieltäytyvät aseellisesta palveluksesta esimerkiksi eettisistä syistä.

Kansalaisvelvollisuus kestäisi Pölläsen mallissa kuusi kuukautta, kutakuinkin yhtä pitkään kuin nykyinen armeijan lyhin palvelusaika. Sekä naiset että miehet osallistuisivat kutsuntoihin.

Pölläsen mielestä kansalaispalveluksessa koulutettaisiin erilaisiin yleisiin kansalaistaitoihin ja kriisivalmiuksiin ja -teemoihin, kuten vaikkapa ensiavun antamiseen, tulentekoon, ruoanlaittoon ja vedenkeittoon kenttäoloissa sekä erilaisten hybridi- ja kyberturvauhkien tunnistamiseen ja ratkaisemiseen.

– Siviilipalvelus on hyvä asia. Kunnioitan ja arvostan jokaista, joka valitsee ja suorittaa siviilipalveluksen omista syistään ja arvoistaan käsin.

– Järjestelmänä siviilipalvelus ei kuitenkaan palvele kokonaisuutta kriisinhallinnan kannalta. Kirjastossa työskenteleminen ei ole yhteiskunnan kriisinhallinnan ja -kestävyyden kokonaisuuden kannalta kovin hyvä ratkaisu.

Tasa-arvon toteutuminen on Pölläsen mielestä tärkeää sekä asevelvollisuuden että kansalaispalvelun suorittamisessa – sikäli, jos sellaiseen järjestelmään siirryttäisiin.

– Epätasa-arvoisuus ja -oikeudenmukaisuus ovat nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän suurimmat epäkohdat.

SOSIALIDEMOKRAATTISEN aateen perinteisemmät, pehmeämmät painotukset tulevat näkyviin, kun porvarihallituksen sosiaaliturvaleikkaukset nousevat puheeksi Pölläsen kanssa. Hän näkee yhteiskunnallisen eriarvoistumisen uhkana myös sisäiselle turvallisuudelle: mitä jakautuneempi ja eripuraisempi kansa on, sen alttiimpi se on myös ulkoisille uhille.

– Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset johtavat entistä suurempaan jakolinjaan varakkaiden ja köyhien välillä. Jakolinja ei saa paisua syväksi ja selväksi.

– Itsekin tulen pienipalkkaisesta perheestä. Isäni kipuilee tätä nykyä kallistuvien elinkustannusten ja pienen eläkkeen kanssa. Äitini työskentelee lastentarhassa, matalapalkka-alalla. Vanhempieni tukiverkostot ovat onneksi kunnossa. Mutta miten käy niiden, joilla ei ole tukiverkostoa ja jotka nyt tiputetaan sosiaalituista pois?

Ida-Susanna Pöllänen

PÖLLÄSTÄ ilahduttaa se, että kansa ja eri puolueet vasemmalta oikealle ovat pysyneet turvallisuuspolitiikan suunnasta – mukaan lukien Nato-jäsenyys – yhtenäisinä kaikista leikkauksista ja kovista ajoista huolimatta.

– Yhtenäinen kansa on kaikkein voimakkain puolustus. Sen on Suomen historiakin osoittanut.

Historia, etenkin maailmansotien historia sekä itsenäisen Suomen aikainen historia ja yhteiskunnallinen kehitys kiehtovat Pöllästä, ja hän lukee niitä käsittelevää tietokirjallisuutta.

– Erityisesti olen kiinnostunut turvallisuusteemaisista kirjoista. Ukrainan sodan aikana on julkaistu monia mielenkiintoisia kirjoja paitsi sodasta myös sen taustoista, ja niiden parissa olen viettänyt aikaani.

Kaunokirjallisuudessa puolella hän kuvailee olevansa 1800-luvun kirjallisuuden ”suuri fani”, mieluisia ovat muun muassa Jane Austenin ja Brontën sisarusten romaanit.

– Olen myös löytänyt suomalaisen kaunokirjallisuuden. Tällä hetkellä luen Satu Rämön Hilduria.

KANDIDAATIN tutkielmassaan vuon­­na 2019 Pöllänen pohti ja ennakoi tulevia kehityskulkuja: Suomen jäsenyyttä puolustusliitto Natossa.

– Koin Nato-keskustelun hyvin mielenkiintoisena, erityisesti siksi, että olin omassa kandin työssäni esimerkiksi nostanut esiin presidentin vaikutuksen kansan mielipiteeseen. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka tämä myös sittemmin toteutui: aina, kun presidentti Niinistöltä tuli kannustavia kommentteja Naton suhteen, nousi suomalaisten kannatus Nato-jäsenyyden suhteen.

– Sama oli nähtävissä myös, kun korkeimmat päättäjät alkoivat yleisesti kääntyä aiempaa vakaammin Naton puolelle.

Pöllänen muistelee, kuinka hänen kandityönsä aihetta aikanaan hämmästeltiin Varsovassa.

– Enpä olisi uskonut, että se tulisi ajankohtaiseksi näinkin nopeasti.

PÖLLÄNEN on monessa mukana. Hän työskentelee asiantuntijana kehittämispalveluiden tiimissä HAUS kehittämiskeskuksessa, valtionhallinnolle koulutus- ja kehittämispalveluita tuottavassa valtionyhtiössä.

SDP:ssä Pöllänen on toiminut ja toimii monissa tehtävissä, Demarinuorissa esimerkiksi toisena puheenjohtajana kv-työryhmässä. Nykyisin hän toimii muun muassa SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsenenä.

Pöllänen oli ehdolla viime eduskuntavaaleissa SDP:n ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä. Hänen keskeiset teemansa liittyivät maanpuolustukseen ja turvallisuuteen. Ensikertalainen sai kovan kilpailun vaalipiirissä 628 ääntä. Eduskuntavaalien tulostaan hän kuvaa lieväksi pettymykseksi.

Pöllänen näkee monenlaisia polkuja ja mahdollisuuksia edessään. Seuraava poliittinen tavoite on päästä eduskuntaan myöhemmin. Pitkän aikavälin tähtäimessä on puolustusministerin työ.

Asiantuntijan töissään häntä kiinnostaisivat kansainväliset tehtävät, työskentely ja asuminen ulkomailla.

– Voisin milloin vain muuttaa takaisin Keski-Eurooppaan. Natoon olisi mahtava päästä töihin.

PÖLLÄNEN harmittelee sitä, jos demarit jättävät puolustus- ja turvallisuuspolitiikan teemat vain oikeiston ja hallituspuolueiden toimintakentäksi.

– Nyt meidän on aika tehdä aiempaa rohkeampaa oppositiopolitiikkaa puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Meillä on nyt aika profiloitua ja tuoda esiin näkemyksiä siitä, minkälainen Nato-Suomi voisi olla. Samoin on tärkeää miettiä Suomen roolia ja kansainvälistä yhteistyötä EU:n sisällä.

Onko ilmapiiri SDP:ssä hyssyttelevä siinä, mitä tulee maanpuolustusasioihin?

– No, on se vähän sitä. Puhumme paljon terveysasioista ja pehmeästä turvallisuudesta. Meidän pitää uskaltaa puhua myös kovasta turvallisuudesta, jos aiom­­me olla hallituspuolue ensi kaudella.

– SDP on aina ollut tietyllä tavalla rauhanliike. Haluan ravistella tuttuja ajatuksia. Onneksi puolueen nykyjohto tuntuu olevan ainakin osin samoilla linjoilla.

Juttua muokattu klo 14:17, korjattu ilmaisu “suoritti asevelvollisuutensa” muotoon “asepalveluksensa”.