Valtioneuvoston kansliassa valmistellaan kokonaan uutta turvallisuuspolitiikan neuvonantajan viran perustamista, kertoi Yleisradio. Tämä ihminen avustaisi pääministeriä ja valtioneuvostoa Nato-jäsenyyteen ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvien kysymysten ratkaisussa.

Neuvonantajan pitäisi olla eräänlainen Angus MacGyver, television Ihmemies-sarjasta tuttu monitoimiosaaja. Ihminen, joka muodostaa nopeasti käsityksensä jostain Naton tai Venäjän takia hallituksen eteen putoavasta ongelmasta, ja laskee mitä eri toimintavaihtoehdot Suomelle aiheuttavat.

Tarvittaessa hänen avustajineen pitäisi osata arvioida, kannattaako joku kriisinpoikanen korjata linkkuveitsen avulla, ilmastointiteipillä vai pysyvällä rakenneratkaisulla. Ennustustaitokin olisi hyväksi, etenkin idän itsevaltiaiden käytöksen ennustaminen.

Samanlaisia virkoja on tarvittu myös muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa jopa puolustusvoimien komentajalla on tukenaan yksi tutkijataustainen siviili sotilas- ja turvallisuuspolitiikan neuvonantajan vakanssilla.

Äimistelyhalu johtuu osittain vaalien lähestymisestä: jokainen uuden huipputehtävän perustaminen käy syyksi nykyisen hallituksen lyömiseen.

Silti eniten tämä ihmettely kertoo siitä, että emme vieläkään tajua miten suuren muutoksen Nato-jäsenyys Suomen päätöksenteon tarpeisiin tuo.

Nato ei ole sotilaiden liitto. Natossa arkisia päätöksiä tekevät siviilit, jäsenmaiden valtionjohtajat, useimmiten pääministerit ja puolustusministerit. Suomea Naton huippukokouksissa edustaa ylipäällikkö eli tasavallan presidentti, ja pienempiä velvollisuuksia riittää muillekin yllin kyllin.

“Edustaminen” on tässä täysin väärä ilmaisu: kyse ei ole cocktail-kutsuista ja huippukokouspäivällisten lautasjaosta.

NATON jäsenenä Suomen pitää myös itse aktiivisesti muokata puolustusliittoa haluamaansa suuntaan, meidän turvallisuutemme takaamiseksi.

Ja sitä ennen Suomen valtiojohdon pitää myös linjata, mikä se haluamme järkevä suunta ja politiikka olisi.

Kärjistäen: kaikki valtioneuvoston, presidentin ja esimerkiksi eduskunnan puolustusvaliokunnan riesana nyt olevat rutiinihommat pysyvät ennallaan, mutta Naton takia sekä työtä että poliittisia valintoja tulee heille huomattavasti lisää.

Suomen ei tarvitse muuttaa parlamentaarisia päätöksentekoprosessejaan jäsenyyden takia. Me päätämme vastedeskin itse esimerkiksi siitä, minkä Nato-maan joukkoja tänne otetaan harjoituksiin tai mahdollisiin avunantotilanteisiin, tai minne suomalaiset sotilaat lähtevät kriisejä hallitsemaan.

Valtioneuvosto joutuu silti jäsenyyden aikana ottamaan nopeasti kantaa valtavaan määrään Naton näennäisesti pieniä ratkaisuja, jotka vaikuttavat suomalaisten turvallisuuteen ja ulkopolitiikan linjauksiin joskus vuosikymmeniksi.

Kriisejä kun ei synny pelkästään Ukrainassa tai Venäjän rajoilla.

YHDELLÄKÄÄN nykyisellä suomalaisella kärkipoliitikolla ei ole päässään sellaista supertietokonetta, että hän pystyisi omin voimin ja nykyisen virkamieskunnan avulla vaivatta ratkomaan kaikkia eteen tulevia Nato-kysymyksiä.

Eikä tarvitsekaan olla: sitä varten heille on tarjottava vahvaa osaamista ja sivustatukea asiantuntijoilta, mokien välttämiseksi.

Siksi pelkästään kansalaisen kuluttajansuojankin takia on hyvä, jos valtioneuvosto saa tuekseen uuden, pelkästään turvallisuuspolitiikkaan keskittyvän ja riippumattoman neuvonantajatiimin.

Näiden eksperttien avulla päätöksiä pystytään tekemään toivottavasti mahdollisimman laajojen tietojen varassa, olipa hallituskokoonpano poliittisesti millainen tahansa.

Se mikä nyt neuvonantajapestin arvostelijoilta tuntuu unohtuvan, on että seuraava(kin) hallitus pystyy tekemään päätöksensä täysin poliittisin perustein. Tulevankaan hallituksen ei tarvitse kuunnella neuvonantajiaan, jos he haluavat toimia toisin.

Mitä enemmän asiantuntijatietoa valtioneuvoston käytössä on, sen parempi kaikille, presidentillekin.

TOINEN asia sitten on, kuinka pitkään tasavallan presidentin kanslialle riittää nykyinen, suhteellisen vähäinen avustajamäärä. Presidentin työ kun ei näytä lähitulevaisuudessa yhtään helpottuvan, etenkään ulko- ja turvallisuuspolitiikan nopeissa ja hyvin pitkälti henkilöityneissä käänteissä.

En panisi lainkaan pahakseni, vaikka myös ylipäällikön kanslia saisi lisää objektiivisia ja kriittisiä asiantuntijoita riveihinsä.