Nuoremmat sukupolvet saavat selvästi heikomman tuoton eläkemaksuilleen kuin vanhemmat sukupolvet, kuten Jari Hanskan ja Teemu Muhosen tuoreessa Eläketurma-kirjan todetaan. Kianderin mukaan tähän on ilmeisiä syitä.

– Nykyisten eläkeläisten ollessa työelämässä eläkemaksut olivat nykyistä pienemmät ja työeläkkeen karttumasäännöt nykyistä anteliaammat. Lisäksi nykyiset eläkeläiset ovat jääneet eläkkeelle paljon nuorempina kuin mitä nuoremmat ikäluokat voivat odottaa. Vanhempien ikäluokkien saama reaalituotto eläkemaksuille onkin ollut noin neljä prosenttia vuodessa, kun taas nuorten on tyytyminen noin kahden prosentin reaalituottoon, Kiander kirjoittaa.

Toisaalta sukupolvien väliselle solidaarisuudelle on myös vahvoja perusteita, esimerkiksi nykyeläkeläisillä oli aikanaan vähemmän mahdollisuuksia opiskeluun ja heidän odotettu elinaikansa on lyhyempi.

– Tasaeläkemallissa työeläkejärjestelmän nykyinen vakuutusluonne katoaisi ja eläkkeestä tulisi lapsilisän tapainen verorahoitteinen tasaetuus. Tämä olisi hyvin suuri progression jyrkennys eikä varmaankaan kannustaisi työhön tai eläkemaksujen maksamiseen, Kiander kirjoittaa.

– Tasaeläkkeeseen liittyy käytännöllisiä ja periaatteellisia ongelmia. Käytännössä siirtyminen nykyisestä mallista täysin toisenlaiseen edellyttäisi hyvin pitkää muutosprosessia, koska jo ansaittuja eläkeoikeuksia tulee kunnioittaa. Periaatteelliset ongelmat liittyvät siihen, että tasaeläkemallissa työeläkejärjestelmän nykyinen vakuutusluonne katoaisi ja eläkkeestä tulisi lapsilisän tapainen verorahoitteinen tasaetuus, Kiander kirjoittaa.

– Koska maksuja tarvittaisiin saman verran kuin nykyäänkin, eläkemaksusta muodostuisi puhdas 24 prosentin lisävero siltä osin kuin ansiot ylittäisivät noin 2700 euroa/kk (nykyjärjestelmässä keskimäärin 2700 euron kuukausiansiot tuottavat noin 1600 euron kuukausieläkkeen, jos työura kestää 40 vuotta). Tämä olisi hyvin suuri progression jyrkennys eikä varmaankaan kannustaisi työhön tai eläkemaksujen maksamiseen.

– Tasaeläkemallissa noin puolet työntekijöistä olisi tilanteessa, jossa heidän olisi liityttävä lisäeläkejärjestelmään saadakseen saman tasoisen eläkkeen kuin työeläkejärjestelmä nykyisin tarjoaa. Kokemukset monesta muusta maasta kertovat, että yksilölliset, työpaikkakohtaiset ja toimialakohtaiset lisäeläkejärjestelmät johtavat monimutkaiseen ja kalliiseen järjestelmään, jossa toimijoita on paljon ja jossa eläke-edut vaihtelevat sen mukaan missä kukin on työssä ja kuinka hyviä sijoitustuottoja rahastointiin perustuvat järjestelmät onnistuvat saamaan.

Kianderin mukaan suomalaisen työeläkejärjestelmän keskeiset vahvuudet liittyvät siihen, että kaikki ovat saman järjestelmän piirissä ja että maksujen ja etuuksien suhde on vakuutusperiaatteen mukainen.

– Lisäksi suomalaiseen malliin kuuluva osittainen rahastointi tarkoittaa sitä, että eläkkeet ja eläkemaksut eivät riipu suoraan eläkerahastojen sijoitustuotoista – tai erilaisista oletuksista, Kiander muistuttaa.