Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Jaakko Jonkka ei ota kantaa Tuomas Pöystin toimintaan – avaa nyt, miten hän itse oikeuskanslerina toimi

LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA
Entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka (kuva vuodelta 2013).

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin rooli liikkumisrajoituksia koskevan lakiesityksen valmistelussa on noussut julkiseen keskusteluun.

Johannes Ijäs

Demokraatti

Viime viikolla tiedotusvälineissä tuli esiin asiaan liittyviä Pöystin sähköposteja. Niistä tehtiin tulkinta, että Pöysti on neuvonut tai osallistunut lakitekstien muotoiluun ja muun muassa sanonut pääministerille, miten tämän kannattaisi esiintyä asiassa julkisuudessa.

Pöysti on kertonut osallistuneensa valmistelun aikana pyynnöstä hallituspuolueiden johtajien yhteiseen neuvotteluun. Nyt hän on linjannut, ettei enää osallistu sellaisiin neuvotteluihin, joissa ei käsitellä lakiluonnosten lopulliseksi tarkoitettua päätöspohjaa.

– Lisäksi arvioitavanani on kokonaisuudessaan, että rajaisin osallistumisen vain (valtioneuvoston) yleisistunnon muodollisiin päätösistuntoihin, Pöysti on sanonut STT:lle.

Demokraatti kysyi Pöystin edeltäjän, oikeuskansleri Jaakko Jonkan arvioita Pöystin toiminnasta. Tästä Jonkka kuitenkin kohteliaasti kieltäytyy eikä pidä sopivana sitä, että hän ottaisi kantaa seuraajansa toimintaan.

Esimerkiksi siitö, että Pöysti rajaisi toimintansa vain valtioneuvoston yleisistunnon muodollisiin päätösistuntoihin, Jonkka sanoo, ettei ymmärrä mitä sillä käytännössä tarkoitettaisiin.

Jonkka kuitenkin suostuu kuvaamaan sitä, miten hän itse toteutti oikeuskanslerina nyt Pöystin kannalta hankaluuksiin johtanutta ennakollista laillisuusvalvontaa.

Lisää aiheesta

“Saatoin ottaa puheeksi, että siinä on joitakin ongelmallisia perustuslaillisia kysymyksiä.”

Jonkka sanoo, ettei hän osallistunut omalla oikeuskanslerikaudellaan (2007–2017) hallituksen puheenjohtajien neuvotteluihin.

Sen sijaan hän osallistui sellaisiin hallituksen neuvotteluihin, joissa asiantuntijat ovat olleet mukana. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi iltakoulut, joissa ministeriön lakia valmistelevia virkamiehiä on ollut paikalla.

Jonkka huomauttaa, että iltakoulussa tehdään paitsi poliittisia linjauksia myös käsitellään oikeudellisia reunaehtoja. Poliittisiin linjauksiin Jonkka ei ottanut iltakouluissa kantaa.

Iltakoulussa saatettiin käsitellä myös vasta alustavassa vaiheessa olevia suunnitelmia lakien muuttamiseksi. Ministerit ja asiantuntijat kävivät keskustelua. Jonkka sanoo tällöin pitäneensä tarkkaan huolta, ettei osallistunut keskusteluun, jos se koski poliittista tavoitteenasettelua.

Jos hän sen sijaan havaitsi jotakin sellaista, joka voisi tulla myöhemmin eteen oikeudelliselta kannalta valtioneuvoston yleisistunnossa, hän saattoi kiinnittää virkamiehen huomiota asiaan jo iltakoulun kuluessa tai heti sen jälkeen.

– Saatoin ottaa puheeksi, että siinä on joitakin ongelmallisia perustuslaillisia kysymyksiä ja jos he jatkavat eteenpäin, olisi hyvä että olisivat meihin yhteydessä, jotta voimme oikeuskanslerinvirastossa ottaa kantaa, miten asia perustuslain kannalta menee. Linjani oli, että perustuslaki antaa raamit, joita yritin paimentaa, mutten enää sitä miten raamien sisällä lähdetään asettamaan tavoitteita.

Jonkka sanoo näin ”institutionalisoineensa” oikeuskanslerin ennakollista laillisuusvalvontaa. Tällä hän tarkoittaa sitä, että asioi nimenomaan ministeriön asianomaisen lakia valmistelevan virkamiehen kanssa eikä poliitikkojen kanssa ja kytki yleensä arviointiin mukaan myös oikeuskanslerinviraston esittelijän. Mitään konkreettista neuvontaa tai sitä, miten tavoitteita pitäisi edistää Jonkka ei lakien valmisteluvaiheessa sano tosin virkamiehillekään tarjonneensa.

– Minun linjani oli tämäntyyppinen.

“Koin että olen koko ajan vain valvojana, ettei ajeta päin seinää.”

Jonkka tiivistää olleensa nimenomaan valvoja eikä neuvoja, vaikka näkee samalla myös, että asia voi välillä olla ulkopuolisen silmissä veteenpiirretty viiva.

— Koin että olen koko ajan vain valvojana, ettei ajeta päin seinää. En sanonut, mitä pitää tehdä vaan missä raameissa voidaan toimia.

Jonkka vertaa olleensa kuin poliisi, joka toimii siinä vaiheessa, jos näkee, että joku on lähdössä ajamaan humalassa eikä vasta sitten, kun ollaan jo siinä vaiheessa, kun pitäisi sakottaa.

– Parempi etukäteen estää törmäys kuin lähteä jälkikäteen antamaan noottia.

– Saatoin valmistelevalle virkamiehelle sanoa, että voisi tässä vaiheessa jo kiinnittää perustuslaillisiin näkökohtiin huomiota. Ja nimenomaan kävin juristin, valmistelijan kanssa keskustelun. Näin oli helpompi pitää rajaa oikeuden ja poliitiikan välillä selvänä kuin jos olisin pohtinut lakihankkeen pulmakysymyksiä ministerin kanssa.

Sipilän hallituksen aikaisiin poliitikkojen strategiapalavereihin Jaakko Jonkka ei osallistunut.

Sen sijaan joidenkin isojen lakihankkeiden, kuten soten valmistelussa hän kertoo käyneensä virkamiesten kanssa keskusteluja sekä puhelimitse että oikeuskanslerin virastossa, soten osalta keskustelut tapahtuivat jo ennen Sipilän kautta Jonkan muistin mukaan vuosina 2014–2015.

Tuolloin paikalla oikeuskanslerin luona kävi muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö keskustelemassa perustuslain rajoista jo sote-valmistelun varhaisessa vaiheessa. Jonkka sanoo lähteneensä tällaisessa isossa hankkeessa liikkeelle siitä, että on hyvä ottaa asiat virkamiesten kanssa varhaisessa vaiheessa esiin, jottei viedä eteenpäin perustuslain näkökulmasta mahdottomuuksia.

– Mutta en tällöinkään sanonut, miten pitää toimia puhumattakaan siitä, miten kirjoitetaan pykäliä. Se olisi sitten jo konkreettista neuvontaa.

Valtioneuvoston yleisistuntoon etenevien asioiden ennakollisessa tarkastelussa oikeuskansleri Jonkan pääperiaate oli se, että hän saa muutamaa päivää ennen istuntoa lakiesitykset arvioitavakseen. Sen sijaan isoissa aiheissa Jonkka toivoi jo luonnosteluvaiheessa materiaalia oikeuskanslerinviraston perehtymistä varten.

“Tiedostin oikeuskanslerin roolien mahdollisen rakenteellisen ristiriitaisuuden.”

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mielestä jo perustuslaki itsessään on ongelmallinen oikeuskanslerin toiminnan kannalta. Se on jännitteinen ja synnyttää oikeuskanslerille kaksoisroolin.

Perustuslain 108 §:n ensimmäisen momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Toisen momentin mukaan oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.

Ongelmia tuottaa nimenomaan perustuslain kohta ”pyydettäessä annettava”.

– Siinä jo vähän välähtää, mikä on oikeuskanslerin historiallisenkin tehtävän yksi ulottuvuus. Se on sellainen kruununjuristi-tyyppinen rooli. Oikeuskanslerin tehtävissä menee jo lähtökohtaisesti vähän turhan sekaisin laillisuusvalvontakysymykset ja toisaalta neuvomiset ja oikeudellisissa kysymyksissä informointi. Tästä se perimmältään lähtee tämä jännitteinen asema, Ojanen sanoi pari viikkoa sitten Demokraatille.

Jonkka luonnollisesti tuntee keskustelun hyvin.

– Tiedostin oikeuskanslerin roolien mahdollisen rakenteellisen ristiriitaisuuden, mutta pidin sitä niin selvänä, että valvon enkä avusta tai ole operatiivinen neuvonantaja. Minulle se ei ollut rooliristiriita.

“En olisi sitä instituutiota romuttamassa.”

Tuomas Ojanen kyseli myös, pitäisikö koko oikeuskanslerin tehtäväkenttä miettiä uudelleen mukaan lukien se, tarvitaanko nykymuotoista oikeuskansleria vai voisiko laillisuusvalvonnan keskittää eduskunnan oikeusasiamiehelle resursoiden sitä enemmän. Oikeusasiamies hoitaisi laillisuusvalvonnan ja varsinkin kanteluasiat ja niiden ratkaisun, Ojanen pohti.

Jonkka näkee oikeuskanslerin roolin toimivaksi.

– Oikeuskanslerillahan on se etu, että se valvoo kaikkea julkisen vallankäyttöä ja viranomaistoimintaa. Samalla oikeuskansleri näkee hyvin selkeästi ihmisten kanteluita käsitellessään ja tehdessään tarkastusmatkoja viranomaisiin, miten lainsäändäntö toimii ruohonjuuritasolla. Tätä tietoa voi sitten yhdistää lakien perustuslainmukaisuuden arviointiin. Oikeuskansleri tuntee todellisuuden, jossa lakeja sovelletaan ja pystyy näkemään, miten perus- ja ihmisoikeudet toimivat lakien kautta. En olisi sitä instituutiota romuttamassa.

– Oikeuskansleri toimii riittävän lähellä valtioneuvoston toimintaa, jotta hän voi siihen tarvittaessa puuttua, mutta siitä riippumattomana, jolloin hän voi ulkopuolisena arvioida sen toimintaa, Jonkka muotoilee.

–Se rakenteellinen riski tietysti on, jos lähtee ministeriöitten operatiiviseen ja strategiseen suunnitteluun neuvonantajana mukaan. Mutta se ei minusta oikeuskanslerin rooliin kuulu, hän toistaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE