Ihmisten mielikuvissa vaaleihin sekaantuminen tarkoittaa sitä, mitä Venäjä teki vuoden 2016 presidentinvaaleissa Yhdysvalloissa.

Siellä Venäjä muun muassa syötti Donald Trumpin kampanjan auliilla avulla julkisuuteen hakkeroimiaan Demokraattisen puolueen sähköposteja, loi vastakkainasettelua sosiaalisen median haamuprofiileilla ja eri tavoin tuki nimenomaan toista ehdokkaista.

Vaikuttaminen oli hyvin konkreettista ja karkeaakin. Venäjältä operoitiin muun muassa yhdysvaltaisina esiintyviä sosiaalisen median tilejä. Venäläiset pitivät suoraan tai välillisesti yllä yhteyksiä Trumpin kampanjan keskeisiin toimijoihin.

TÄLLAISESTA Venäjän operaatiosta on kuitenkin otettu demokraattisissa maissa oppia. Vastaava tuskin enää onnistuisi. Tämä ei tarkoita, etteikö jotain konnankoukkuja ole yritetty tai yritetään, mutta se vaikuttava sekaantuminen näihin vaaleihin alkoi itse asiassa jo kauan sitten.

Tietenkin autoritäärisen oikeistopopulismin nousu on edellyttänyt monia muitakin asioita, mutta vuoden 2022 suurhyökkäyksen alkuun asti nämä puolueet olivat myös hanakoita esiintymään Venäjän ystävinä.

Ranskan laitaoikeiston johtajalle Marine Le Penille Ukraina-hyökkäys tuli kalliiksi, koska hänen juuri ennen sitä painattamansa 1,2 miljoonaa presidentinvaaliesitettä muuttuivat hetkessä käyttökelvottomiksi. Le Pen esiintyi niissä yhteiskuvassa Putinin kanssa.

Edellisten, vuoden 2019 eurovaalien jälkeen suurin osa näistä laita- ja äärioikeiston puolueista järjestäytyi europarlamentissa Identiteetti ja Demokratia -ryhmään.

Ruotsidemokraatit jäivät siitä pois, perustellen valintaa ryhmän valtapuolueiden Venäjä-myönteisyydellä. Perussuomalaiset erosivat ID-ryhmästä vasta viime keväänä ennen hallitusneuvotteluita.

Viime viikkoina on uutisoitu ryhmän sisäisestä kriisistä. ID antoi juuri potkut saksalaiselle AfD-puolueelle, koska sen toimijoita on jäänyt kiinni yhteistyöstä niin Venäjän kuin Kiinankin kanssa.

Ratkaiseva kohu nousi kuitenkin AfD:n kärkiehdokkaan natseihin liittyvistä, ymmärtäviksi tulkituista lausunnoista. Tämä oli ranskalaisille liikaa.

LÄNNEN VASTUSTAJAT kelpaavat Venäjälle myös politiikan laita- ja äärivasemmistopuolelta.

Vasemmistoliiton kanssa samassa GUE/NGL – europarlamenttiryhmässä on mukana vahvoja Venäjän tukijoita. Heistä näkyvimmät, Venäjän mediassa usein esiintyvät irlantilaiset Clare Daly ja Mick Wallace, ovat näillä näkymin jäämässä rannalle.

Tähän ryhmään saattaa vaalien jälkeen pyrkiä Saksassa merkittävää suosiota nauttiva konservatiivinen äärivasemmistopuolue, karismaattisen vasemmistojulkkiksen Sahra Wagenknechtin perustama BSW. Puolue vastustaa Ukrainan aseistamista, Venäjä-pakotteita ja ymmärtää Putinin Venäjän tarpeita Euroopassa.

Venäjä ei varmaankaan luule, että sen tukemat ryhmät saisivat europarlamenttia haltuunsa, mutta siihen se ei pyrikään. Venäjälle riittää vastakkainasettelun lietsominen ja sitä myötä EU:n päätöksenteon hankaloittaminen.

Kun vaalien jälkeen Brysselissä aletaan neuvotella parlamentin järjestäytymisestä ja komissiosta ohjelmineen, olisi Venäjän etujen mukaista tehdä siitä mahdollisimman riitaista ja hidasta.

Siinä se saa apua paitsi aiemmin mainituilta ääriryhmiltä, myös ainakin Unkarilta ja Slovakialta. Muidenkin EU-maiden hallituksissa on EU-vastaisia voimia, jotka ihan oman politiikkansa takia voivat heittäytyä hankaliksi.

Jos järjestäytyminen kestää niin pitkään kuin sen ennustetaan kestävän, Eurooppa kärsii syksyllä demokraattisten maiden johtamistyhjiöstä.

SAMAAN aikaan kun EU setvii parlamenttikuvioitaan, syöksyy Yhdysvallat yhä syvemmälle totaaliseen vaalikamppailuun. Viimeistään lokakuuhun mennessä Joe Biden varoo taatusti tekemästä yhtään mitään, mikä voisi kampittaa häntä äärimmäisen tiukassa presidentinvaalissa.

Vanhasta tottumuksesta Venäjä on tukenut ääriajattelua myös Atlantin takana. Venäjälle mahdollisimman rikkonainen ja sisäänpäin kääntynyt Yhdysvallat on mieleen. Tavoitteena sillä on sielläkin vastakkainasettelun lisääminen ja päätöksentekokyvyn heikentäminen.

Tulevana syksynä Putin voikin nähdä tilaisuuden yrittää asioita, joihin länsi ei poliittisen johtajuuden puuttumisen takia pysty vastaamaan.

Jatkuvasti lisääntynyt ja koventunut hybridivaikuttaminen voi tähdätä siihen, mitä ikinä tuossa ajassa onkin ehkä tarkoitus yrittää.

Yksittäinen kansalainen voi näissä tilanteissa tehdä kovin vähän, mutta nyt sentään voi miettiä omaa äänestyspäätöstään myös tämän tilanteen kautta.

Joka tapauksessa jokainen demokratian tukemiseen annettu ääni tekee omalla tavallaan EU:sta vahvemman ja turvallisemman.