Ukraina on monen arvion mukaan juuri nyt pahemmassa vaarassa kuin kertaakaan Venäjän vuoden 2022 suurhyökkäyksen alkuviikkojen jälkeen.

Maan asevoimat ovat puolustuskannalla, rintamalla pitkään olleet sotilaat ovat väsyneitä, ammuspula riivaa tykistöä melkein talvisotamaisessa mittakaavassa ja Venäjä vyöryttää väsymättömästi miehiä, tankkeja, drooneja ja ohjuksia ukrainalaisten päälle.

Selkein yksittäinen syy tälle tilanteelle löytyy Yhdysvaltain sisäpolitiikasta. Amerikkalaisten 56 miljardin euron suuruinen sotilaallinen apupaketti on ollut puolisen vuotta juuttuneena maan sisäpoliittiseen vastakkainasetteluun.

Trump ja Ukrainan aseapu on ollut hankala yhdistelmä ennenkin. Presidenttikaudellaan 2019 Trump yritti kiristää aseavulla Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyä aloittamaan perusteettomat tutkimukset Bidenin perheen toimista Ukrainassa.

TRUMP on puhunut pitkään, miten hän ratkaisisi Ukrainan sodan vuorokaudessa ja rauha koittaisi. Vastikään mediassa kerrottiin hänen ajattelevan, että rauha syntyy alueluovutusten avulla. Hänen kampanjansa on kiistänyt nämä kaavailut.

Varmaa on kuitenkin se, että presidenttinä Trump toteuttaisi eristäytymispolitiikkaa, jossa demokraattinen Eurooppa jäisi laajemminkin yksin vastaamaan Putinin Venäjän valtapolitiikkaan. Niin kauan kun Trumpilla on näpeissään toinen Yhdysvaltain valtapuolueista, Euroopassa hellitty käsite atlanttisesta suhteesta on vähintäänkin koetuksella.

Yksi Trumpin käsikassaroista on edustajainhuoneen puhemies Mike Johnson. Taustaltaan uskonnollisesti äärimmäisen konservatiivisen Johnsonin toimiston ulkopuolella komeilee kolme lippua: liittovaltion ja oman osavaltion tunnukset sekä niin sanottu Kuusilippu.

Kuusilippu on Uusi apostolinen reformaatio -nimellä tunnetun uskonnollis-poliittisen liikehdinnän tunnus. Mike Johnsonin uskonopin tavoitteena on luoda Jumalan valtakunta maan päälle. Siis luoda yhteiskunta, joka perustuisi äärimmäisen vanhoillisiin tulkintoihin Raamatun sisällöstä.

Johnson on se päättäjä, jonka takana Ukrainan apupaketti muodollisesti on. Niin kauan kun hän ei puhemiehenä tuo senaatin esitystä äänestykseen, hanke on käytännössä pysähdyksissä. Jos hän toisi paketin äänestykseen, se voittaisi todennäköisesti enemmistön yli puoluerajojen.

Näin siis kahden äärimmäisen erilaisen, mutta omassa asiassaan häikäilemättömän miehen yhteistyö pitää Ukrainan pulassa, ehkä jopa romahduttaa sen.

UKRAINAN asemaa vaikeuttaa omasta kulmastaan myös Joe Bidenin hallinto. Ukrainan menestyksekkäät iskut Venäjän öljynjalostamoihin olivat vaarassa aiheuttaa polttoaineiden maailmanmarkkinahinnan nousua.

Bensiinin hinnan nousu taas on Yhdysvaltain sisäpolitiikassa lähes pahinta mahdollista myrkkyä istuvalle hallinnolle. Siksi Washingtonista on marraskuun presidentinvaaleja silmällä pitäen viestitetty Ukrainalle, ettei se tekisi enää näitä iskuja. Kiovalla ei yksinkertaisesti ole varaa olla tottelematta.

Sekä Trumpille että Johnsonille Ukraina, ja ehkä koko Eurooppa, ovat uhrattavissa olevia asioita. Tähän on nyt reagoitu myös täällä vanhalla mantereella. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ottanut uuden, tiukemman linjan Venäjään ja samalla tehnyt pesäeroa Washingtonin ratkaisuihin. Tämä n herättänyt närää Bidenin hallinnossa.

DEMOKRAATTISILLA mailla, varsinkaan Venäjän naapurissa, ei pitäisi olla varaa antaa Venäjän voittaa Ukrainassa oikeastaan mitään. Toistaiseksi Yhdysvaltoihin voi sisäpoliittisen hajanaisuuden takia luottaa vain rajoitetusti, ja mahdollisen Trumpin uudelleenvalinnan jälkeen vielä vähemmän.

Oman lisänsä antaa Putinille myönteisen laita- ja äärioikeiston poliittinen eteneminen eri EU-maissa.

Sekä Ukrainan tukeminen voittoon asti että Euroopan turvallisuuden ottaminen omiin käsiin ovat olleet viimeiset kaksi vuotta maanosamme johtajien hokemia.

Nyt niistä kummastakin olisi pakko tehdä merkittävissä määrin totta. Muuhun meillä ei pitäisi olla varaa.