Hän ajoi esimerkiksi aktiivimallia, vaikka on nimennyt myöhemmin suurimmaksi virheekseen, että laski sen läpi. Aktiivimallista tuli kuraa niskaan ja paljon, niin oppositiosta kuin heiltä, joihin se iski.

Jos leikkaus oli jotain jota, Sipilän (kesk.) hallitus kutsui parannukseksi, Lindströmin suusta sen saattoi kuitenkin silti kuulla olevan leikkaus.

Vaikka Lindströmiä arvostetaan yli puoluerajojen, tietty rehtiys ja suorapuheisuus ei kuitenkaan politiikassa aina auta. Kun perussuomalaiset hajosi, Lindström valitsi siniset. Tiedämme, miten sinisille kävi, heillä ei ole enää ainuttakaan kansanedustajaa.

– Tiukassa olisi ollut paikka, vaikka hän kovia äänimääriä veti.

Tänään ilmestyneissä muistelmissaan Syvään päähän (Wsoy) Lindström käy uraansa läpi.

Jotain hänen imagostaan kertoo kenties sekin, että Lindström sai viime presidentivaalien yhteydessä parikin kutsua tasavallan presidentin vaalitilaisuuteen. Ensimmäinen ei mahdollistunut aikataulun puolesta, mutta uutta kautta tavoittelevan ehdokkaan tiimin puolelta oltiin sinnikkäitä.

– Jonkin ajan päästä sain kutsun uuteen vaalitilaisuuteen, tällä kertaa Kotkaan. Se onnistui aikataulun puolesta ja niinpä, sinunkaupat tehtyämme me, Sauli ja Jari, keskustelimme kauppakeskus Pasaatin lavalla työllisyyteen liittyvistä asioista, Lindström kirjoittaa.

Mainittu Sauli oli siis jatkokauden presidenttinä lunastanut Sauli Niinistö.

Lindström kertoo kirjassaan myös ”eräästä tahosta”, joka kannusti häntä ministeripestin aikana useaan otteeseen.

– Kerran erään kyselytunnin aikana, kesken opposition höykytyksen, sain kannustavan tekstarin: ”Hyvin puolustettu.”

Tämä eräs taho oli hänkin, Sauli Niinistö.

Jari Lindström kertoo Demokraatille, ettei hän tiedä, lähettääkö presidentti Niinistö muillekin ministerille istuntojen aikaan kannustusviestejä. Lindströmin mukaan ei niitä hänellekään aivan kuukausittain tullut.

– Aina joskus kun oli oikein kunnon vääntö ja oppositio höykytti. Tuli fiilis, että hän tykkäsi että jos on jotain päätetty, ollaan sen takana, Lindström sanoo selvästi tyytyväisenä.

Oikeus- ja työministerinä ja myöhemmin työministerinä Sipilän  hallituskaudella toiminut Lindström ei muista tarkemmin mihin yksittäisiin asioihin Niinistön tsemppiviestit liittyivät mutta kyse oli työelämän lainsäädäntöhankkeista.

Lindströmin eduskunta- ja kunnallispolitiikan kokemuksista piirtyy kirjan perusteella erikoinen kontrasti. Kuntapuolella on ollut melkoinen rähinä päällä ja vihamiehiäkin Lindströmillä on kuntatasolla riittänyt.

– Oli vaikein kirjoittaa se osuus, meni niin nahkan alle, Lindström huokaa kertoessaan kirjan kuntavääntöjä käsittelevästä osuudesta.

Hän sanoo avaavansa kirjassa ensi kertaa näitä vaikeita asioita omalta kannaltaan.

– Olen aika sydänverelläni kirjoittanut sen kohdan. Varmaan olen tehnyt ihan helvetisti virheitä, mutta on joskus tullut olo, että tämä ei ole reilua. Täällä on porukka maalittamisen osannut mestarillisesti. Minun syykseni on Kouvolassa kaadettu vaikka mitä.

Lindström sanoo, että on väitetty, koska hän ei ole lähtenyt Kouvolan Sanomissa käymään keskusteluja, että hän olisi myöntänyt tiettyjen henkilöiden olevan väitteissään oikeassa.

– Tämä kirja on nyt vastaus. Olisivatko eräät kokeneet niin, että olen saanut liian paljon ja olen ollut väärä henkilö eduskunnassa ministerinä ja ylipäätään missään. On hirveän vaikea sanoa, mikä on kaiken taustalla. Sitä olen yrittänyt avata. Tiedän sen, että kirjan sävy muuttuu juuri siinä kappaleessa.

Lindström on yhä sininen, kunnallispolitiikassakin. Puolue on kuitenkin enää kuin tynkä vain. Kirjaa lukiessa syntyykin kuva, ettei Lindströmille edes löydy Suomen poliittiselta kartalta oikein kalustettua kotia.

Hän allekirjoittaa väitteen.

– Se varmaan pitää paikkansa. Olen omasta mielestäni perussuomalainen, mutta sitä perussuomalaista puoluetta ei enää ole. Yritimme rakentaa ja pitää sen voimissa, mutta se ei onnistunut sinisten kautta. Puolue, jolla ei ole rahaa, ei ole näkyvyyttä. Ja jos ei ole näkyvyyttä, sellaista puoluetta ei ole. Sieltä nouseminen on ihan helvetillisen vaikeata.

Sitä, sammuuko Sininen tulevaisuus lopulta kokonaan, Lindström ei mielellään lähde analysoimaan.

– Siellä on niin paljon ystäviäni ja he itse varmaan uskovat juttuunsa.

Hyvää Lindström sanoo sinisille toivovansa.

Lindström jatkaa myös, että jos hän ei Kouvolassa tee mitään, oikein mitään ei paikkakunnalla sinisten kannalta tapahdu.

– Olen sanonut, että teidän pitää jonkin muun ruveta tätä tekemään ja kirjoittelemaan. Tiedän kuinka vaikeata se on. Minun kauttani tämä lähti perussuomalaisten aikana tällä alueella nousemaan. Se henkilöityi jotenkin minuun, vaikka meillä oli muutama muukin.

Kuluvan valtuustokauden loppuun Lindström on sinisten jäsen, muttei ole tehnyt päätöksiä, miten sen jälkeen.

Perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole määritellyt perussuomalaista populistiseksi puolueeksi, mitä Timo Soini piti esillä.

Onko Lindström mielestään populisti?

– Tietyllä tapaa varmaan olen edelleen. Mutta se on muuttunut. Se ongelma on se, että populismi ja vastuunkantaminen aika usein törmäävät toisiinsa. Sitten kun joutuu oikeasti vastuuseen ei pysty lunastamaan lupauksia, odotuksia ja tavoitteita. Se johtaa siihen että ihmiset pettyvät. Mutta en ole kyllä sellainen populisti kuin olin ennen hallituskokemusta, Lindström vastaa.

Kirjassaan hän epäileekö, haluaako Halla-ahon perussuomalaiset edes hallituspuolueeksi.

– Jos pitäisi jollain lailla mittaroida sitä, hänelle se ei ole niin suuri asia kuin kaikille muille puolueille. Hän ei pidä sitä itseisarvona. Jos saavat asetella tietyt ehdot, varmaan menevät. Hän on kuitenkin älykäs kaveri ja tietää, että se tarkoittaisi äärimmäisen kovia vastaantuloja muilta, onko sellaista edes näköpiirissä, Jari Lindström pohtii.

Lindström toteaa miten perussuomalaisten kannattajakunta tulee vasemmalta, oikealta ja joka puolelta. Niinpä Halla-aho onkin usein sanonut, että politiikassa asiat pitää löytää sieltä, mistä puolueessa ollaan samaa mieltä. Lindström katsoo näiden asioiden olevan EU-vastaisuus, maahanmuuttopolitiikka ja ilmastopolitiikka. Mutta heti kun mennään vaikkapa työllisyyspolitiikkaan, puolue on Lindströmin mukaan ongelmissa, koska ihmisiä on niin oikealta kuin vasemmalta.

Lindström nostaa esiin Halla-ahon häilyneitä kantoja yleissitovuutta kohtaan ja muistuttaa SAK:n hiljattain teettämästä kyselystä. Siitä ilmeni, että perussuomalaiset on varsin korkealla puolueista, kun tarkastellaan kannattajien tyytymättömyyttä yleissitovuutta kohtaan.

– Väitän, että paine on myös heidän eduskuntaryhmässään. Siellä on yrittäjätaustaisia ja puolueen kannattajakunnassa on myös.

Lindström sanoo, että jos perussuomalaiset ottaa kantaa yleissitovuutta vastaan tai puolesta, puolet porukasta suuttuu.

– Minäkin sain kuulla Sipilän hallituksen työllisyyslinjauksista, kuinka on takki kääntynyt enkä pidä duunarin puolta. Heillä olisi hallituksessa sama tilanne, Lindström sanoo.

Lindströmille kokoomus oli Sipilän hallituksen vaikea puolue. Sipilää itseään Lindström arvostaa.

– Hän oli aika rohkea. Hänellä oli tietty visio, kun aloitettiin hallitusneuvottelut ja kuultiin madonluvut, missä tilassa Suomi on. Meilläkin varmaan neuvottelutilanteessa monen silmät aukesivat, että onko tämä näin huonossa jamassa. Joki aika meni, kun ymmärrettiin, mitä Sipilä hakee. Jossain vaiheessa se itsellenikin aukesi. Ymmärsin aika nopeasti sitä prosessitavoitetta, tehdään tuo että tämä täyttyy ja tämä ja tämä.

Silti, paikka paikoin Lindström toivoi Sipilältä enemmän jämäkkyyttä. Asioita oli myös ilmassa liikaa yhtä aikaa. Työllisyyshankkeita työllisyysvaikutuksineen piti esimerkiksi saada hirmutahtia läpi.

– Olisi voinut miettiä toisenlaista lähestymistä. Toisaalta lähdimme surkeista lähtökohdista, työllisyysaste oli 67 ja jotain.
Sen Lindström muistaa yhä kirkkaasti, kun virkamiehet alkoivat kertoa, että työttömyys on alkanut sulaa. Tämä näkyi ensin piilotyöttömyyden putoamisena.

Lindströmin mielestä Sipilä keskusteli paljon työmarkkinaosapuolten kanssa. Entinen työministeri sanoo pitävänsä reiluna sitä, että Sipilä sanoi työmarkkinaosapuolille, että jos te ette tee, me teemme.

– Minä en kokenut sitä uhkauksena vaan reiluna pelinä että hallitus istuu kuskin paikalle, jos ei asia kolmikantaisesti ratkea, Lindström sanoo.

On sanomattakin selvää, että työntekijäpuolella näin ei koettu.

Kokoomuksesta vaikeana hallituskumppanina SDP:n puheenjohtaja Antti Rinnekin oli varoitellut erään tv-ohjelman jälkeen

– Antti sanoi ja piti tupakkaa, että olkaa nyt varovaisia kokoomuksen kanssa.

Lindström sanoo hallituksessa ymmärtäneensä, mitä Rinne tarkoitti.

– Kokoomus oli ihan helvetin taitava puolue pelaamaan. Törmäsimme siihen niin monta kertaa, että tulimme siihen johtopäätökseen, että tämä ei ole sattumaa, tämä on menettelytapa.

Jos kokoomus jäi kolmen puolueen hallituksessa 2-1 häviölle, Lindströmion mukaan puolue palasi asiaan uudelleen ja uudelleen.
Lindströmin mieleen on jäänyt, miten kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) vielä hallituksen viimeisinä vaiheina yritti ujuttaa paikallista sopimista valiokunnan mietintöön.

– Sain Juhanan vihat päälle ja syytökset, että olen tehnyt jonkin diilin ay-liikkeen kanssa. Hän väitti, että se on eduskunnan käsissä, mutta ei, minähän sen joutuisin selittämään.

– Se (kokoomus) on helvetin raskas hallituskumppani. Toisin kuin kepu, koin että ensipäivästä lähtien löysimme toisemme niin monta kertaa. Varmaan se johtuu siitä, että on aikanaan oltu samaa kansanliikettä, Lindström sanoo ja viittaa Maalaisliiton ja SMP:n juuriin.

Lindström kuvaa kirjassaan myös, miten häntä kyseltiin moneen muuhun puolueeseen. Ennen kuin perussuomalaiset hajosi kesällä 2017, Kesärannassa oli opposition ja hallituksen yhteinen illanvietto. Lindströmin mukaan moni SDP:stä tuli tuolloin sanomaan, että puolueessa olisi kansanedustajalle tilaa.

– Nyt on pyydetty kokoomuksesta, keskustasta ja demareista kaikista kunnallisvaaleihin, Lindström sanoo mutta ehdolle hän ei enää asetu.

Olitko lähellä vaihtaa puoluetta?

– Ei minulla ollut sellaista, että olisin jatkanut keskustelua aiheesta. Moni lopetti sen siihen.

Noin viikko ennen perussuomalaisten puoluekokousta palkittu toimittaja Lauri Nurmi kirjoitti kovan skuupin, jossa ennustettiin aivan oikein, että soinilaiset perustavat oman eduskuntaryhmän. Jälkeenpäin Nurmi työsti perussuomalaisten hajoamisesta kirjankin.

Yllättäen Lindströmin kirjassa Nurmen kirjaa ei mainita lainkaan.

–Se oli alkuperäisessä käsikirjoituksessa mukana, kommentteja siihen. Otimme sen kustannustoimittajan kanssa pois.

Lindtröm sanoo, että ”Nurmi oli kuutamolla kuin lumiukko”. Toisaalta Lindström toteaa ristiriitaisesti myös, että ”olihan se ehkä kärryillä niistä jutuista”.

Yhtä kaikki kyse on siitä, että Lindström ei allekirjoita sitä Nurmen näkemystä, jonka mukaan uusi eduskuntaryhmä olisi ollut etukäteen suunniteltu juttu. Se sai syntynsä vasta Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen.

Toimittaja Jari Korkin kirjoittamassa kirjassa myös puolustuzministerinä toiminut Jussi Niinistö (sin.) on kiistänyt Nurmen esittämän tulkinnan, että sinisten loikkausta perussuomalaisista olisi suunniteltu etukäteen jo ennen Jyväskylän puoluekokousta.

Korkin kirjassa kerrotaan lauantai-illasta viikonlopun puoluekokouksen aikana. Tuolloin Jussi Niinistö lähetti erityisavustajalleen Petteri Leinolle tekstiviestin: “Huone 308. Sampolla Jallua.” Vasta Sampo Terhon hotellihuoneessa vahvistui tuolloin käsitys siitä, että poliittinen koti oli palanut.

Jari Lindström ei tuossa hotellihuoneessa ollut, vaikka oli jo henkilökohtaisesti ehtinyt miettiä puoluekokouksen puoluejohdon valinnat nähtyään, että oma taival perussuomalaisissa oli siinä.

– Minä olin ryyppäämässä, Lindström kertoo.

– Kun Laura Huhtasaari voitti Niinistön 1. varapuheenjohtajavaalissa, päätin, että tämä oli tässä.

– Siinä missä Nurmi menee metsään, niin minun silmiin tai korviin ei kuulunut ennakkosuunnitelmaa, että jos käy näin niin me tehdään näin. Sellaista ei minun korviini ole kuulunut.

Se, että Nurmi osasi ennakoida uuden eduskuntaryhmän synnyn, oli Lindströmin mukaan ”hyvä veikkaus”.

– Ei tartte olla hyvä matemaatikko, kun muistaa miten ryhmä hajosi ennen kuntavaaleja 9 kansanedustajan irtiottoon. Siitä pystyy jo aika paljon päättelemään, Lindström sanoo.

– Ne, jotka uskovat Nurmea, uskokoot ja ovat täysin eri mieltä minun kanssani, olkoot. Ei se mitään.

9 kansanedustajan irtiotolla hän viittaa siihen, kun joukko perussuomalaisia koplasi maaliskuussa 2017 yhteen maahanmuuttopolitiikan kiristykset sote-uudistuksen kanssa.

Tästä Timo Soini sai eduskuntaryhmässä kunnon raivarin ja Laura Huhtasaari asettui avoimeen vastarintaan. Tämän hetken Lindström lukee puolueen hajaannuksen alkusysäykseksi.

Palataan vielä politiikan puheenparteen Lindströmin, entisen työministerin kanssa.

– Se on kyllä mielenkiintoinen kysymys, kun itse ajatteli näin, että jos jokin asia näyttäytyy ihmisille faktisesti vaikkapa leikkauksena johonkin etuuteen, minun oli vaikea sanoa kiertoilmauksella, että tämä on teille hyväksi. Selvitäkseni keskusteluista päätin sanoa, että kyllä tämä on leikkaus, te olette ihan oikeassa.

Lindström toivoo, että tällainen suorasukainen keskustelu saisi sijaa politiikassa.

– Jätettäisiin ne kiertoilmaukset. Jo virkamiehet kirjoittavat pohjat kiertoilmauksilla.

Lindström sanoo joskus tiedustelleensa virkamiehiltä, että tarkoittaako jokin asia leikkausta.

– No miksei sitä voi sanoa, kysyin. No, sinä voit sanoa, minulle sanottiin. Minä sanoin.

Vaikka Soini markkinoi itseään populistina, Lindström sanoo ymmärtäneensä mitä niin Veikko Vennamo kuin Timo Soini tarkoittivat, kun he puhuivat politiikkaa.

– Sen kun saisi lisääntymään, että asioista puhuttaisiin oikeilla nimillä. Lintilä (kesk.) yrittää sitä. Ei se ole helppoa.

Mika Lintilä on Marinin hallituksen elinkeinoministeri.

Lindström palaa omiin kokemuksiinsa eduskunnan täysistunnoista, kun piti puolustaa asiaa, joka ei oma puoluetta miellyttänyt.

– Se on joskus vittumainen tilanne, kun kaikki salissa tietää, mistä tässä on kysymys. Mutta sinä et voi lojaalisuusyistä sanoa (hallituskumppanille), että kun noi halusi. Teki monesti mieli sanoa, että noi halus ja me saatiin toi.

Politiikassa Lindström ei aio ainakaan toistaiseksi olla enää mukana. Palo on sammunut. Kyselytunteja hän on katsonut televisiosta.

– Kun katson ministeriaitioon, en katso niinkään mitä sanotaan, vaan miten toisen puolueen ihminen reagoi ilmeellään, silmillään. Jos sanotaan, että hallituksella on nyt hyvä henki ja toinen ministeri pyörittelee silmiään, niin ei se nyt ihan autuutta ole.