Kolmen suuren median päätoimittajat muistavat kymmenen vuoden takaa Jokelan koulusurmat tapahtumana, joka johti journalismin etiikan laajaan tarkasteluun ja toimitusten sisäisiin ohjeistuksiin.

7. marraskuuta 2007 Uudellamaalla Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa yksi koulun opiskelija ampui kahdeksan ihmistä ja surmasi myös itsensä. Tapahtumapäivänä ja sen jälkeen Jokelaan saapui kymmeniä toimittajia ja kuvaajia.

Helsingin Sanomille Jokela oli ainutlaatuisuudestaan huolimatta arkista uutistoimintaa, sanoo päätoimittaja Antero Mukka.

– Käsittääkseni toimituksissa ei kuitenkaan ollut juuri varauduttu siihen, että näin todella tapahtuu, arvioi STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.

Uuden eteen mediat asetti myös nettiin siirtynyt reaaliaikainen uutisointi, joka kiristi uutiskilpailua ja aikatauluja entisestään. Koululta poistumassa olleet nuoret ja opettajat olivat ensimmäisiä, joilta oli ylipäätään mahdollista saada tietoa tapahtumista.

Nuorten haastattelut nousivat myöhemmin mediakritiikin keskiöön. Osa koki haastattelupyynnöt ja kuvaamisen ahdistavana – kaikki eivät olleet ymmärtäneet puhuneensa toimittajan kanssa.

Osa nuorista kuitenkin halusi puhua ja oli suoraan yhteydessä medioihin, kertoo Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä.

– Myös nuorilla on sananvapaus ja oikeus tulla kuulluksi heitä koskettavissa asioissa, muistuttaa Kivelä.

– Järkyttävät tapahtumat ovat asia erikseen, hienotunteisuuden merkitystä niissä tilanteissa ei voi korostaa liikaa, hän jatkaa.

Jokela työllisti myös Julkisen sanan neuvostoa (JSN), jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja toimittajien tiedonhankintaa. Nuorten adressi johti siihen, että neuvosto suorastaan pyysi kanteluita, joissa olisi kuvattu konkreettisia ylilyöntitapauksia, kertoo viime vuonna JSN:n pääsihteerin tehtävästä eläkkeelle jäänyt Ilkka Vänttinen.

Neuvosto sai lopulta nuorilta taustaraportin, muttei kanteluita.

Mediat kuitenkin kuuntelivat palautetta.

– Toiminnan muutos näkyi jo Kauhajoen ampumatapauksessa (2008). Sen uutisointi ei saanut ollenkaan samanlaista kritiikkiä, Vänttinen sanoo.

JSN sai lopulta neljä Jokelaan liittyvää kantelua, mutta ne eivät käsitelleet haastattelutilanteita.

Jokelan viranomaistiedotusta on kritisoitu medioissa yleisesti. Tiedottamisen merkitys ymmärretään nyt aiempaa paremmin.

STT:n Holopaisen mukaan kyse on vuorovaikutuksesta vaikeassa tilanteessa. Tiedottamalla viranomaiset eivät palvele mediaa, vaan suurta yleisöä.

– Median ensisijainen eettinen velvollisuus on hankkia tietoa, hän muistuttaa.
Faktoihin perustuvan nopean tiedon tarve on korostunut sosiaalisen median myötä entisestään.

– Media on paikalla hoitamassa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Se ei etsi kohu-uutisia, vaan välittää kansalaisille tietoa tilanteessa, jossa tiedon tarve on poikkeuksellisen suuri, Mukka kuvailee.

Jokelan jälkeen monissa toimituksissa on hiottu isojen uutistapahtumien ennakointia ja laadittu tarkkoja eettisiä ohjeistuksia.