– Jo Ruotsissa alkoi näyttää siltä, että moderaateilla oli hyvinvointivaltion talousongelmiin paremmat lääkkeet. Käsitys vahvistui, kun tulin takaisin Suomeen ja osallistuin SDP:n talouspoliittiseen työryhmään, Vartiainen sanoo ja listaa ongelmat.

– Meillä on liian alhainen työllisyysaste, liian lyhyet työurat ja palkkasopimusjärjestelmämme ei ole sopusoinnussa kansainvälisten pääomamarkkinoiden kanssa. Sen, että liiketoiminnan pitää olla täällä yhtä kannattavaa kuin muuallakin. Aloin SDP:n talouspoliittisessa työryhmässä ajatella, ettei johtavilla demareilla ole halua hakea ratkaisuja näihin kysymyksiin.

– Haluan tuhota kolmikannan, mutta en halua tuhota ammattiyhdistysliikettä. Se on kuitenkin Pohjoismaiden tärkein kansanliike, ja se on luonut tämän hyvän, turvallisen yhteiskunnan. Mutta se on nyt väärässä roolissa. Muissa Pohjoismaissa ammattiliitot eivät tee tupoja eivätkä uhkaa yleislakoilla. Sen sijaan luottamusmiehet tukevat ihmisiä työpaikoilla yksilöllisissä palkkaneuvotteluissa. Se on minusta ammattiliiton oikea rooli.

– Sehän tuhoaa poliittisen liikkeen. Nuoret ihmiset, jotka tulevat politiikkaan, haluavat itse miettiä hyviä ratkaisuja kuten kansalaistuloa, digitaalista yhteiskuntaa ja ympäristöpolitiikkaa. Jos vasemmistolla on tämmönen rajoitus, että organisoituneen työväen kanssa ei koskaan voi olla eri mieltä, niin eihän se innosta ketään.

Sosialidemokratian perusvirhe on Vartiaisen mukaan se, että se sitoutuu liiaksi niihin tapoihin joilla hyvinvointi luotiin hyvinvointivaltion ensi vaiheessa. Hän viittaa muun muassa kunnallisiin terveyskeskuksiin ja työehtosopimusten yleissitovuuteen.

– Ei ole ymmärretty, että ne olivat välineitä sitä aikaa varten. Elämme nyt ihan eri maailmassa kuin 50-luvulla, jolloin yleiskorotukset alkoivat. Silloin inflaatio saattoi laukata kymmenen prosenttia ja köyhät perheet elivät kädestä suuhun. Ymmärrän hyvin, että Metallityöväenliitto ja paperityöläiset katsoivat miten paljon maidon hinta nousi ja halusivat perheille sen saman, että pysytään hengissä. Mutta meillä on nyt sosiaaliturva ja yleisesti paljon rikkaampi yhteiskunta.

Kun Vartiainen toi näkemyksiään esille SDP:n talouspoliittisessa työryhmässä, keskustelu kiertyi hänen mukaansa epäolennaisuuksiin. Työryhmässä pohdittiin muun muassa sitä, miten eläkeläisiltä saadaan ääniä. Vartiaisen mukaan työryhmä ei Lipposen aikana olisi tuhlannut ruutiaan eläkeläisten äänten kalasteluun.

– Minusta opportunismi oli niin räikeää, että turhauduin siihen. Yksilötasolla monet demarit tulivat juttelemaan, että olet ihan oikeassa, mutta kollektiivisessa tilanteessa kukaan muu ei puhunut reformien tarpeesta.

Hän ei väitä, ettei opportunismia olisi politiikassa myös laajemmin ja löytää sitä myös taannoisesta Jyrki Kataisen kokoomuksesta.

– Ei mikään puolue ole tästä vapaa. Esimerkiksi vuoden 2007 Sari Sairaanhoitaja -kampanja oli taloudellista sabotaasia. Kyllä kai sen nyt ovat kaikki myöntäneet.

Vartiainen kokee silti löytäneensä kokoomuksesta itselleen luontevaa seuraa.

– Kun puhun hyvinvointivaltion modernisoimisesta, sen rahoituksesta ja reformeista, joita tarvittaisiin työurien pidentämiseksi niin ihmiset ymmärtävät ja haluavat samantapaisia asioita. Osmo Soininvaara varoitti, että kokoomuksessa on kovia oikeistojyriä ja änkyröitä. En nyt kuitenkaan ole tavannut mitään ihan kammottavaa.

– Ja varsinkin nuoret kokoomusnaiset ovat aika samanlaisia kuin minä. He ovat kohtuullisen markkinaliberaaleja mutta myös feministejä, jotka haluavat hyvinvointivaltion. Jos jossakin on hirveä äärioikeistojyräsiipi, niin ainakaan se ei ole tullut minulle kertomaan itsestään.

Lue Juhana Vartiaisen laaja haastattelu torstaina 9.6. ilmestyvästä Demokraatti-lehdestä.