Valtioneuvostosta kerrottiin Ylelle, että uusi neuvonantaja ehtisi perehtyä tehtävään ja olisi seuraavan pääministerin aloittaessa jo sisällä asioissa. Virkaa ei jaettaisi puoluepoliittisin perustein, ja se tulee avoimeen hakuun.

Asiasta on kuitenkin herännyt jo tuoreeltaan keskustelua, jossa on spekuloitu myös nimityksen poliittisuudella.

Demokraatti kysyi oppositiopuolueiden kokoomuksen ja perussuomalaisten puheenjohtajien kantaa tarpeeseen turvallisuuspolitiikan neuvonantajalle ja toisaalta näkemyksiä siitä, että pesti täytettäisiin jo ennen vaaleja.

Orpon mukaan se, miten ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita valmistellaan ja hoidetaan on iso kysymys ja siksi muutoksista nykymalliin olisi syytä keskustella parlamentaarisesti.

– Miksi tällainen kiire ja miksi eduskunta on pidetty sivussa valmistelusta? Orpo kysyy.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra vastaa niin ikään tekstiviestitse. Hän on ollut tänään Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa Tukholmassa eikä ole juuri ehtinyt perehtyä aiheeseen.

– Ajoitus ja perustelut vaikuttavat joka tapauksessa oudoilta. Jos uusi rakenne on tarpeellinen, asia pitää hoitaa ja tehtävä täyttää vasta uuden hallituksen toimesta, ei nyt, Purra kommentoi lyhyesti.

ENTINEN pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) toteaa, että pääministereillä on perinteisesti ollut ulko- ja turvallisuusopoliittisiin asioihin liittyen avustaja.

– Esimerkiksi minun aikanani oli entinen suurlähettiläs Esko Hamilo, joka oli ulkoministeriön virassa ja tuli sieltä vierailijana valtioneuvoston kanslian puolelle. En ole pääministeri Marinin avustajakunnan rakennetta katsonut, että onko siellä ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesavustajia, Vanhanen toteaa.

Hamilolla oli Vanhasen avustajana virkamiesstatus ulkoministeriöstä ja hän sai samat tiedot, jotka pääministeri saattoi saada.

– Rauhallisempanakin kansainvälis-poliittisena aikana pääministerillä on niin paljon kansainvälisiä tehtäviä, että esimerkiksi itselleni oli ehdottoman välttämätöntä, että oli avustaja, joka erityisesti keskittyi EU-asioihin ja toinen, joka keskittyi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. He kuuluvat ikään kuin vakiokalustoon, hän jatkaa.

Turvallisuuspoliittisen neuvonantajan ja siihen liittyvän yksikön nimittäminen on Vanhasen mielestä täysin valtioneuvoston päätettävissä oleva asia.

– He ovat varmasti harkinneet sen tarpeen.

Syntynyttä keskustelua nimityksen mahdollisesta poliittisuudesta Vanhanen ei lähde ruotimaan.

– Perinteinen työnjako on se, että meillä on ulkoministeriö ja puolustusministeriö, jotka valmistelevat asoita koko hallitukselle ja myös pääministerille. Ovat varmasti harkinneet sen tarpeen, jos näin on. En halua sen tarkemmin ottaa siihen kantaa, Vanhanen sanoo.

– Pääministerillä on aika iso kanslia muutenkin. Kyllähän sinne mahtuu väkeä, entinen ulkoministeri, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd.) sanoo kaavaillusta neuvonantajasta ja siihen liittyvästä yksiköstä.

Hän jatkaa, ettei pidä asiaa isona uutisena vaan työn järjestelykysymyksenä. Neuvonantajan nimitys on hyvä, jos sille nähdään tarve ja Tuomioja toteaa, että pääministeri itse arvioi asian.

Tuomioja ei näe, että kenenkään varpaille astuttaisiin, jos valtioneuvoston kanslian turvallisuuspoliittista osaamista vahvistettaisiin. Hän toteaa, että tehtävästä käsin oltaisiin yhteydessä kaikkiin niihin toimijoihin, jotka ovat tekemisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.

– Se on aika paljon koordinaatiotehtävä ja se on hyvä asia, Erkki Tuomioja summaa.

VIHREIDEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puolustusvaliokunnan jäsen Atte Harjanne (vihr.) kertoo kuulleensa taustoja erilaisista ajatuksista liittyen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan nimittämiseen jo ennen Ylen uutista, joten yllätyksenä asia ei hänelle tullut.

Hän sanoo pitävänsä selvänä, että täytyy olla riittävää päätöksenteon tukea ja asiantuntevaa analyysia turvallisuuspolitiikassa. Hän toteaa myös, että siihen ei ole varaa, että järjestelmä olisi pirstaleinen tai eri hallinnonalat jolldakin tavalla kilpailisivat keskenään.

– Kannattaa katsoa aika tarkkaan, ettei vain luoda sellaista rakennetta, jossa meillä tehdään joko tehottomasti rinnakkain tai sitten pahimmillaan vielä vähän keskenään kilpailevia virkoja tai rakenteita.

Harjanne nostaa olemassaolevista rakenteista esiin tasavallan presidentin ja tämän kanslian, ulkoministerin ja ulkoministeriön hallinnonalan, puolustusministerin ja puolustusministeriön hallinnoalan, Puolustusvoimat sekä sisäisen turvallisuuden organisaatiot. Hänen mielestään nykysysteemi toimii varsin hyvin ja hallinnonalojen yhteispeli ulko- ja turvallisuuspolitiikan toiminnassa on ollut tuloksekasta.

– En ole ihan täysin hahmottanut, mihin tarpeeseen tämä pääministerin neuvonantaja tulisi muutoin kuin toki pääministerin työn tueksi. Kyllähän siinä on sitten yksi toimija lisää. Totta kai pääministeri on nykyiselläänkin hallituksen päänä myös turvallisuuspolitiikassa kiinni.

KUN Harjanteelta vielä tiukkaa kantaa, tarvitaanko hänen mielestään valtioneuvoston kansliaan omaa turvallisuuspolitiikan neuvonantajaa ja omaa yksikköä tähän työhön, hän vastaa, että olisi hassua kategorisesti sulkea asiaa pois.

– Varmaan pääministeri osaa sanoa, miten on. Toisaalta minun mielestäni on ihan selvä, että kyllähän meillä on jo aika paljon turvallisuuspoliittista koneistoa päätöksenteon tukena. En usko, että se sinänsä massiivisesti maailmaa muuttaisi. Toki meillä on pääministeri-instituutiossakin eri pääministereillä erilaisina aikoina ollut erilainen rooli käytännössä siinä, kuinka paljon turvallisuuspolitiikka on painottunut osana työtä. Oletettavasti tämän vuosikymmenen näkymät ovat sellaiset, että se painottuu.

Harjanne tiivistää, että olennaista on, että turvallisuuspolitiikassa toimitaan hyvin yhteen.

Se, voisiko uusi neuvonantaja astua jonkin toimijan varpaille tai uhata yhteistoimintaa, riippuu Harjanteen mukaan siitä, miten uusi yksikkö neuvonantajineen toimisi. Tärkeintä olisi, että tiedonkulku pelaisi ja eri instansseilla on asiasta yhtenäinen tilannekuva.

Harjanne sanoo, että hänen on vaikea nähdä, että valtioneuvoston kanslian vahvistaminen olisi ongelma siltä kannalta, miten ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen on määritelty perustuslaissa. Siellä on selkeät reunaehdot toiminnalle.

Ylen uutisen mukaan uutta turvallisuuspoliittisen neuvonantajana virkaa ei jaettaisi puoluepoliittisin perustein, ja se tulee avoimeen hakuun. Kuten kerrottu, tätä on kuitenkin ehditty jo epäillä.

– Jos tuohon lähdetään, minusta on vaikea spekuloida. Sen näyttää sitten, minkälainen nimitys tehtäisiin. Olisi hyvin tärkeää, että meillä säilyy korkea luottamus turvallisuuspolitiikan tekemiseen tässä maassa, Atte Harjanne sanoo.

TAMPEREEN yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio arvioi, että neuvonantajan tehtävällä ja yksikön perustamisella valtioneuvoston kansliaan on kaksi syytä. Toinen on se, että nykyinen konteksti on tuonut turvallisuuspoliittiset kysymykset hyvin vahvasti agendalle.

Toinen peruste on se, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu presidentin ja hallituksen yhteisjohtajuuteen.

– Nythän tässä keskustelussa tämä menee aina väärin ja presidentit itse mielellään vielä vääristävät sitä eli sanotaan, että presidentti johtaa. Niinhän se ei ole. Näin ollen se on aivan perusteltua, että annetaan pääministerille ja laajemmin hallitukselle riittävät resurssit sitten myöskin johtamista varten. Näin ollen turvallisuuspoliittisen asiantuntijuuden vahvistaminen pääministerin kansliassa vaikuttaa kyllä ihan loogiselta, Raunio sanoo.

Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Raunion näkemys on, että silloin kun nimitetään tärkeimpiä henkilöitä, olipa kyse poliittisista avustajista tai valtiosihteereistä tai ministeriöiden korkeimmista virkamiehistä, puoluepolitiikka on edelleen hyvin vahvasti mukana.

– En minä pysty tietysti etukäteen arvioimaan, että missä määrin se sitten ohjaa tätä mahdollista nimitysprosessia. Senhän sitten aika vasta näyttää.

Raunio toteaa, että hallituksessa on kahdenlaisia ihmisiä töissä, niitä jotka tulevat ja menevät hallitusten kanssa ja toisaalta niin sanottuja uravirkamiehiä. Hän toteaa, ettei tiedä, onko neuvonantajan tehtävä pysyvä vai määräaikainen ja painottaa, että siinä täytyy tulla toimeen pääministerin kanssa.

Raunion mukaan tuntuisi loogiselta, että neuvonantaja valittaisiin vasta vaalikauden aluksi.

– Nyt ollaan kuitenkin jo niin lähellä vaaleja, että ei tässä nyt mitään erityistä lisäarvoa politiikan sisällön näkökulmasta saada sillä, että sinne tulee yhtäkkiä uusi ihminen töihin keskellä vaalikampanjaa.

PETTERI Orpo totesi, että perustuslakivaliokunnan mukaan Nato ”sopii nykyrakenteisiin” ja että olisi syytä käydä vaalit ja saada Nato-jäsenyys maaliin ennen ”uusia järjestelyjä”. Riikka Purrakin puhui neuvonantajaan ja yksikköön viitaten uudesta rakenteesta.

Tapio Raunio painottaa, että turvallisuuspolitiikka on perinteisesti hoidettu vahvasti ulkoministeriön ja puolustusministeriön akselilla.

Presidentillä on Raunion mukaan käytännössä aika olemattomat henkilöresurssit ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävän hoitamisessa. Pääministerin kansliassa on puolestaan pikemminkin EU-asiantuntijoita.

– Siinä mielessä näen, että kun pääministeri yhteisjohtaa Suomen ulkopolitiikkaa presidentin kanssa, on aivan loogista, että silloin pääministerillä on sen alan erityisosaamista työskentelemässä hänelle. Se on ihan selvää. Sille on selkeä peruste, joka tulee meidän perustuslaistamme.

Raunio allekirjoittaa myös sen, että sille on rakenteellinen tuki, että pääministerillä pitää olla käytettävissään ulkopolitiikan erityisosaamista.

– Jos me haluamme, että pääministerillä on edellytykset aidosti yhteisjohtaa ulkopolitiikkaa, silloin on perusteltua, että vahvistetaan sellaista osaamista valtioneuvoston kansliassa.

Tasavallan presidentin kanslian resursseja Raunio ei pitäisi tarpeellisena vahvistaa.

– Meillä Suomessa on lähdetty siitä, jo vanhan perustuslain aikaan mutta myös uuden perustuslain mukaan, että kaikki asiat valmistellaan hallituksen toimesta. Idea on se, että presidentti ei sinällään valmistele mitään, vaan valmistelu tehdään hallituksen toimesta ministeriöissä ja valtioneuvoston kansliassa. Minun mielestäni se on ihan hyvä työnjako, koska se vahvistaa yhteisjohtajuutta eli sitoo presidentin hallituksen kanssa tehtävään yhteisjohtajuuteen.