Ministeri Jari Lindström taipui ja ilmoitti lopulta, että TE-toimistoihin lisätään työvoimaa. Tälle vuodelle kymmenellä miljoonalla eurolla saadaan 200 henkilötyövuotta lisää tekemään tiivistyvällä tahdilla työttömien haastatteluja.

Viime vuonna TE-toimistoissa työskenteli noin 2 200 henkeä. Nyt määrä nousee 2 400:aan. Vertailun vuoksi, Ruotsissa virkailijoita on 14 000. Sitä paitsi kaikkia TE-toimistoja hallituksen päätös ei kohtele samalla tavalla, jossakin kirjataan tämänkin vuoden saldoksi miinushenkilötyövuosia.

Haastattelujen kokonaismäärä nousee jopa miljoonaan, kun niitä 2015 oli noin 300 000. TE-toimistojen vahvistamisen lisäksi hallitus siirtää viisi miljoonaa euroa tulosperusteisten ostopalvelujen hankintaan. Jakosuhdetta voidaan pitää nyt jossain määrin järkevänä. Toisaalta on myös katsottava, ettei yksityiselle puolelle aleta syytää verorahaa palveluihin, joita ne muutoinkin tekevät omin voimin. Työttömien yhdistykset pitäisi ottaa rahanjakoon ja haastatteluihin mukaan, nyt ne on laiminlyöty.

Työttömien tiivistyvistä haastatteluista on myös puhuttu pakkohaastatteluina. Kiirettä pitäisikin välttää, pelkkä työllistymissuunitelman päivittäminen ei riitä. Realismia valitettavasti on, ettei henkilökohtaisia haastatteluja pystytä järjestämään kuin pienelle osalle. Jos haastatteluista tehdään sanktiointiautomaatteja, ne muuttuvat irvikuvakseen. Isoa käännettä työmarkkinoiden vetovoimassa ei vielä ole. Kaikkia suomalaisia ei voida lähettää hyvien uutisten Turkuun tai Uuteenkaupunkiin.

Vallitsevan tilanteen tekee erityisen pahaksi se, että hallitus on päästänyt pitkäaikaistyöttömyyden ennätyksellisiin lukemiin. Ja se maksaa joka päivä hirmuisesti. Silti työllisyysmäärärahat vähenevät, vaikka nyt työttömiin pitäisi investoida. TE-toimistoja voisi resursoida lisää, palkkatukeen pitäisi panostaa – ja kun töitä ei vielä ole tarpeeksi tarjolla, koulutusmäärärahoja täytyisi lisätä eikä niukentaa. SDP on laatinut pitkäaikaistyöttömyyden taittamisohjelman, jossa on tukku muita hyviä keinoja.

Hallitus työstää paraikaa myös kasvupalvelulakia, jolla se aikoo sovittaa yhteen ja uudistaa nykyiset TE-palvelun ja yrityspalvelun tehtävät. Kun työllisyyden hoito siirtyy maakuntiin, palveluntuotantoa aiotaan, kuinkas muutenkaan, yksityistää ja yhtiöittää. Tällöin vaarassa ovat muun muassa työttömien haastattelut sekä kuntien moniammatilliset palvelukeskukset, koska kunnat eivät saisi vetää palveluita. Rakenneuudistustensa kanssa vauhtisokeutuneen hallituksen pitäisi katsoa, ettei ihminen jää kiireessä jalkoihin.