Kaikkonen sai äänestä noin 82 prosenttia.

Ehdokkaat pitivät ennen äänestystä noin kuuden minuutin puheenvuorot.

Kaikkosen puheessa teemoja haettiin niin talonrakentamisesta kuin turvallisuudesta. Mukana lavaslla olivat niin työkalupakki kuin vatupassikin. Vatupassin kanssa Kaikkonen oli aiemmin kiertänyt myös puhumassa kokouspaikalle ryhmittyneille keskustapiirien edustajille: viesti kuului, että keskusta on suorassa, keskellä eikä kallellaan vasemmalle tai oikealle.

Aate ja arvot, ajatus oikeudenmukaisesta ja paremmasta Suomesta, Suomesta jossa työntekeminen, yrittäminen ja itsensä kehittäminen kannattaa ja jossa ihmisyydellä on merkitystä ja heikoimmista kannetaan huolta sekä osataan elää kumppanuudessa ja luonnon kanssa. Nämä Kaikkonen luki keskustan kivijalkaan kuten alueiden ja maakuntien arvostamisenkin.

– Se kivijalka ei ole rapistunut, hän sanoi.

Kaikkonen, entinen puolustusministeri, pyöritteli turvallisuusteemaa eri näkökulmista.

Kansallismielisyyttäkin puheessa oli. Hän sanoi, että syvänvihreä keskustan lippu on nostettava salkoon liehumaan siniristilipun viereen.

– Siten, että talosta muita mantuja katsomaan menneet löytävät takaisin, Kaikkonen sanoi ja pyrki valamaan uskoa, että puolue voisi tavoittaa uusiakin kannattajia.

Kaikkosen mukaan Suomessa on liikaa niitä, jotka repivät ja eivät välitä. Hän korosti puolueensa rakentavuutta, jota väistyvä puheenjohtaja Annika Saarikkokin on pyrkinyt tekemään.

VÄHÄN tuntemattomampi vastaehdokas Tuomas Kettunen otti puheensa aluksi yleisön haltuun huumorilla.

– Osa teistä miettiikin, mikä mies täällä pöntössä puhuu ja miksi. Osa teistä tuntee minut paremmin. Olen Kettunen, tavallinen suomalainen, tavallisesta perheestä. Kansanmies Kainuun maakunnasta. En ole vannonut ministerinvalaa. Ei minulla ole Stoltenbergin puhelinnumeoa – vielä. Sen sijaan minulla on Puolangan kunnallisjärjestön puheenjohtajan numero ja sydämessä palaa roihu, roihu Suomelle, roihu keskustalle, isänmaalle, kansanliikkeelle, Kettunen julisti.

Hän painotti keskustan olevan tavallisten ihmisten puolue. Poliittisesti puheen painopisteet olivat enemmän vasemmalla kuin Kaikkosella.

Kokoomusta ja perussuomalaisia Kettunen kritisoi toivottomuuden luomisesta ja siitä, ettei kasvun näkymiä ole.

Kettunen sanoi, että tavallinen suomalainen, duunarit ja vähäosaiset on unohdettu. Jo kampanjassaan hän korosti palkansaajien asemaa. Puheessaan hän nosti esiin myös sopimisen kulttuurin palauttamisen.

Kaikkonen ja Kettunen saivat suurin piirtein samanlaisen reaktion salista, yhtä paljon aplodeja.

Kettunen suuntasi Kaikkosen voiton selvittyä mukaan varapuheenjohtajavaaliin, kuten oli ennakoitu.

“MINÄ tunnen kuinka vauhti kiihtyy”, kovaäänisistä soi, kun Kaikkosen voitto oli selvinnyt.

Vastavalitulla puheenjohtajalla oli edessään toinen puheenvuoro, jossa hän jakoi kiitoksia niin puolisolleen, läheisilleen kuin keskustaväelle. Kettuselle hän totesi, että ehdokkaat onnistuivat tekemään hyvän mielen kampanjan.

– Tällä kertaa puukot pidettiin tupessa. Suomea kierrettiin hyvässä hengessä.

Edellisistä puheenjohtajavaaleista keskustan sisälle on jäänyt haavojakin. Kaikkonen haluaa varmasti uskoa, että ne ovat nyt ummessa.

Erityisen paljon hän kiitteli väistyvää puheenjohtajaa Annika Saarikkoa.

– Olet edelleen Suomen politiikan taitavimpia sanankäyttäjiä ja suunnannäyttäjiä.

Kaikkonen kuvasi voittopuheessaan itseään keskustan kansanliikkeen kasvatiksi. Jyväskylän puoluekokous 30 vuotta sitten oli ensimmäinen puoluekokous, jossa hän oli mukana. Ympyrä on siis sulkeutunut.

– Tunnen keskustan ja tunnen myös aika lailla hyvin maamme.

– Älkää jääkö ikään kuin katsomaan, seuraamaan, että mitenköhän se Kaikkonen nyt mahtaa pärjäillä. Pysykää mukana, hän opasti puoluekokousväkeä.

Kettusen tavoin tavalliseksi tunnustautui myös Kaikkonen – varmasti tiedostaen, että keskustan saaminen Juha Sipilän aikojen nousuun saattaa olla hankala tehtävä, mitä se on ollut Katri Kulmunille ja Saarikollekin.

– Minä en ole ihmemies, en ole pomomies, en ole sateentekijä, pikemminkin olen aika tavallinen pulliainen, mutta haluan, että Suomi pärjää, haluan, että keskustakin pärjää ja sen eteen olen valmis tekemään työtä aika laillakin.

Kaikkonen hauskuutti väkeä vielä sanomalla, että hänellä on Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin numero mutta muistutti, että Stoltenberg on jäämässä eläkkeelle.