Kansanedustajat huomauttavat, että hanke on kokenut muitakin muutoksia kuin nimenvaihdoksen. Turku-Helsinki-yhteys on pätkitty eri hallituskausille venyviksi osuuksiksi ja rahoitus hakee vielä muotoaan, mutta onko hallitusohjelmaan kirjatusta hankkeesta tullut hallitukselle jo itsetarkoitus, liikennevaliokunnan sd-jäsenet pohtivat.

– Hallitusohjelmaan toivottiin nopeaa, kaksiraiteista Turku-Helsinki-junayhteyttä, mutta päätöksiä näyttää tulevan lähijunaradoista Turku-Salo ja Lohja-Espoo. Turun ja Helsingin välinen yhteys olisi edelleen verrattain hidas, pääosin yksiraiteinen ja siten herkkä häiriöille, ja sen heikkokuntoisin osuus Salosta Kirkkonummelle olisi entisellään. Itse pääosuus eli suurimman aikasäästön tuova oikorata Salosta Lohjalle jäisi seuraavien hallitusten ratkaistavaksi, valiokunnan sd-vastaava, kansanedustaja Seppo Eskelinen kuvailee tiedotteessa.

Eskelisen mukaan hallitus kiirehtii panostamaan hankkeisiin, jotka eivät ratkaise itse pääongelmaa millään tavalla. Hän pitää hankkeen vaiheistamista ymmärrettävänä, mutta Eskelisen mukaan olisi tärkeä pitää kokonaiskuva näkyvissä.

Valiokunnan sd-jäsenet peräänkuuluttavat junayhteydestä käytävää avointa keskustelua, sillä lopputuloksen on kestettävä aikaa. Anna-Kristiina Mikkonen nostaa esiin, että keskusteltava olisi esimerkiksi siitä, miten hallitus varmistaa suurhankkeen myöhempien vaiheiden toteutuksen ja suunnittelun jatkumisen seuraavilla hallituskausilla.

– On nähtävä pidempi aikaperspektiivi ja ymmärrettävä hankkeen vaatima sitoumus. Myös eri rahoitusvaihtoehdot sekä riskienhallinta pitäisi tuoda julkiseen keskusteluun. Keskustelu on luonnollisesti vaikeaa, kun suunnittelu on vielä kesken, mutta on perusteltua käydä julkista keskustelua ennen päätösten lukkoon lyömistä näin pitkäkestoisesta hankkeesta, hän sanoo.

KANSANEDUSTAJAT kertaavat tiedotteessa, että aikaisemmissa arvioissa Turku-Salo- ja Lohja-Espoo-osuuksien hintalappu oli noin kaksi miljardia, mutta hallituksen investointiohjelmassa niihin on varattu 460 miljoonaa. Hallituksen linjauksen mukaan valtion maksuosuudeksi tulisi korkeintaan 51 prosenttia rakennuskustannuksista ja kuntien osuudeksi 49 prosenttia, mikä yllätti kunnat. Hankeyhtiö yrittääkin laskea kustannuksia muun muassa luopumalla osittain kaksiraiteisuudesta, tarkastelemalla radan maksiminopeutta ja tavarajunien kulkumahdollisuutta uudelleen.

– Hallituksen osuus ei tule riittämään aiottujen osuuksien rakentamiseksi, vaan kuntien kanssa on käytävä keskusteluja loppuosan rahoittamiseksi. Kunnat eivät hyväksy valtion sanelemaa kustannusjakoa. On hyvä muistaa, ettei hankeyhtiön velka eroa julkisesta velasta kuin mahdollisesti korkokustannuksiltaan, Marko Asell sanoo.

Ratkaisua yritetään nyt löytää EU:n CEF-rahoituksesta. Epävarmasta rahoitustilanteesta huolimatta rakentamissuunnittelu haluttaisiin käynnistää jo tänä vuonna. Suna Kymäläisen mukaan päätöksiä tunnin junasta tunnutaan ajavan pakottamalla.

– Tässä kannattaisi miettiä huolella kokonaisuutta, koska kyse on valtavista rahasummista. Itse olen hieman huolissani, että nyt tehdään ratkaisuja pikemmin vaalilupausten ja hallituspuolueiden ehtojen perusteella kuin junaliikenteen kehittämisen ehdoilla. Myöhemmin paljastuvat ongelmat olisivat todella harmillisia erityisesti Varsinais-Suomelle ja Uudellemaalle, hän sanoo.