Olkiluodon ensimmäisissä käsittelyvaiheissa huomasin arvostavani Mauno Koiviston lähestymistapaa. Koivisto kiinnitti huomion rajuihin kustannuksiin ja varoitti teollisuuden kehittämisen kannalta keskeisten voimavarojen sitomisesta vuosikymmeniksi hankkeeseen.

Ydinvoiman lisärakentamista pidettiin lopulta välttämättömänä energiaomavaraisuuden varmistamiseksi ja koska ydinvoiman lisärakentamista markkinoitiin sillä, että se ei vaatisi valtionrahoitusta.

Nyt kokoomus hakee jälkeenpäin Olkiluodon ja Fortumin pelastajaksi kansaa ja valtiota. Samalla halutaan vapauttaa demokratia ja eduskunta päättämästä uusista ydinvoimaloista.

Totuus on päinvastainen: kuljettu tie osoittaa nyt, että Fortumin valtiolliset panokset edellyttävät väkevämpää valtion ja parlamentaarista ohjausta. Jatkossakaan ei ydinvoiman käytön tai turvallisuuden seuraukset jää ilman kansallisen vastuun ja taakankannon seurauksia.

OLKILUODON ydinvoimalan jatkuvien teknisten ”yllätystarkastusten” tai seisokkien osalta on selvitettävä, onko niiden syntyyn mahdollisesti aiheutunut riski-tekijöitä rakentamisen valvonnan puutteiden johdosta.

Oliko ydinvoimalan toteutus ja mitoitus testattu vai haettiinko jo silloin sitä Mykkäsen ennenkokematonta ”jättiratkaisua”?

Työ- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisessa eduskunnassa lokakuussa 2012 tuli esille – kuten silloin jo totesin – rikollista toimintaa lähenevää toimintaa.

Olkiluodon työmaan ongelmaksi oli koettu, että ulkomaisten yritysten rekisteröityminen suomalaiseen verorekisteriin oli vapaaehtoista. Myös ulkomaalaisyritysten suomalaisten yhteyshenkilöiden pätevyyttä pidettiin riittämättömänä hoitamaan asioita työmaalla.

Sisäministerinä toimiessani 2003 perustettu pimeän ulkomaisen työvoiman valvontayksikkö hävitettiin 2008 kokoomuksen Anne Holmlundin ottaessa sisäministeriön ja Mikko Paateron poliisin johtaakseen.

Kun työt TVO:n uuden reaktorin työmaalla alkoivat, toimin sisäministerinä. Arvostelin puutteellista lainsäädäntöä ja rajusti viranomaisia.

Ylen uutiset kertoi otsikolla ”Olkiluodon työmaa on halpatyövoiman pilottihanke.” Jutussa siteerattiin puhettani eduskunnassa:

“Kun me täällä olimme hyväksymässä tätä hanketta aikoinaan, niin emme kyllä kuvitelleet, että tästä tehdään halpatyömarkkinoiden ja kaksien työmarkkinoiden pilottihanketta. Tällä tulee olemaan vakava vaikutus koko tämän sektorin tulevaisuuden poliittiseen selkänojaan.”

“Tähän liittyy niin vakavia verolakien rikkomuksia, Suomen lakien vastaista toimintaa ja työnteijöiden kiristämistä, työsyrjintää. Eräiltä osin toiminta lähenee jo rikollista toimintaa.”

Viittasin muun muassa Satakunnan poliisilaitokselle tehtyihin konkreettisiin puolalaisten nosturikuljettajien todistamiin ilmoituksiin. Ne olivat maanneet siellä jo kaksi ja puoli vuotta, eikä poliisi ottanut edes yhteyttä työnantajaan.

Rakennusliiton Satakunnan aluejärjestön jättämät tutkintapyynnöt eivät väärinkäytösepäilyistä huolimatta edenneet ministerin eikä oikeusviranomaisten päätöksillä. Helsingin poliisin yrityksistä huolimatta poliisiylijohtaja Paatero ja hallitus eivät ryhtyneet mihinkään käytännön toimiin pimeän ulkomaisen työvoiman kasvaessa.

OECD on vakavasti huomauttanut Suomen rikostorjunnan ja korruptiotutkinnan laiminlyönneistä ja vaatinut Suomelta asiasta kiireisiä toimenpiteitä.

Poliisihallinnon rakenteen korjaaminen Paateron jäljiltä on oikeusvaltion keskeinen remonttikohde. Poliisihallinnon rakenteen korjaaminen edellisen poliisijohtaja Seppo Kolehmaisen valmistelun pohjalta on kiireellinen asia.

Rikostutkinnat raukeavat ja korruptio tutkinnat eivät etene. ”Korruptiovapaa” maa on markkinointikupla. Tarvitsemme EU:n oikeusviranomaisten vahvempaa saantia mukaan Suomen tilanteen korjaamiseksi.

”Suomessa ei ole korruptiota, koska sitä ei tutkita”, totesi sattuvasti asiasta huolta kantanut poliisi.

Seppo Lindblom totesi vuonna 2010, että juuri kun talouden uutta käännettä odotettiin, hallinnon, talouden ja politiikan rakenteisiin tuli kielteisiä piirteitä.

Kirjoittaja on valtiopäiväneuvos, joka toimi sisäministerinä 2003-2007 ja kansanedustajana 1983-2015.