Joulun lähestyessä monen suomalaisen mielessä on tänä vuonna huoli, ei rauha. Lokakuussa 2025 työttömyysaste nousi 10,3 prosenttiin. Työttömiä oli 276 000 – lähes 50 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Erityisesti naiset ja nuoret kantavat taakkaa: naisten työttömyys on 9,4 prosenttia ja nuorisotyöttömyys jo 22,5 prosenttia. Jokaisen luvun takana on perhe, joka käy talveen ilman turvaa toimeentulosta.

Silti työnantajat kautta maan kertovat jatkuvasta työvoimapulasta. Hoiva, rakentaminen, teollisuus ja kausipalvelut etsivät osaajia, joita ei löydy.

Tähän paradoksiin ei auta toivominen – se vaatii politiikkaa, joka toimii.

START-UP-KENTTÄ on jo pitkään varoittanut rakenteellisista esteistä. Yrityksiä syntyy ja siemenrahoitusta löytyy, mutta kasvun edellytykset ovat heikot.

Monet toimijat kertovat laajentavansa ”jos olosuhteet sen mahdollistavat”, mutta Suomessa nämä olosuhteet jäävät liian usein puolitiehen.

Työvoiman saatavuus, niukka rahoitus ja varovainen markkina jarruttavat kasvuyrityksiä, jotka voisivat olla tulevaisuuden työllistäjiä. Tässäkään asiassa Suomi ei voi sekä syödä kakkua että säästää sen – kasvua ei synny ilman rohkeita investointeja.

Tilanne muistuttaa vaarallisesti 1990-luvun laman alkuvuosia: talous sakkaa, epävarmuus kasvaa ja päätöksenteko on kääntynyt sisäänpäin juuri silloin, kun suunnan pitäisi avautua ulospäin. Silloinkin nousu viivästyi, koska kasvua tukevat rakenteet jätettiin rakentamatta ajoissa.

Juuri tässä hetkessä hallituksen ideologisesti värittyneet leikkaukset osuvat kaikkein tuhoisimmin. Ne kohdistuvat aloihin, joissa Suomen tulevaisuus oikeasti tehdään: tutkimukseen, innovaatioihin, koulutukseen ja palveluihin, jotka auttavat ihmisiä kiinnittymään työmarkkinoille.

Nykyinen linja ei vahvista työllisyyttä – se uhkaa vierittää nuoret, naiset ja pienituloiset ojasta allikkoon: köyhyyden ja pitkäaikaisen syrjäytymisen riski kasvaa.

SUOMI tarvitsee välittömästi kansallisen kasvustrategian, joka ei kilpaile julkisen talouden tasapainottamisen kanssa vaan kulkee sen rinnalla.

Sen tulee vahvistaa yritysten mahdollisuuksia kasvaa, turvata osaavan työvoiman saatavuus ja pitää huolta julkisista palveluista, joihin koko taloutemme nojaa.

Mutta tällä hetkellä strateginen ajattelu loistaa poissaolollaan. Hallitus nojaa leikkauksiin – perussuomalaisten ajaman säästölinjan ehdollistamana – silloinkin kun sekä taloustutkimus, yrityskenttä että työmarkkinatoimijat muistuttavat, että kasvun aikakausi ei ala ilman investointeja.