SDP on ollut hallitusvastuussa erittäin poikkeuksellisella vaalikaudella. Koronapandemia ja Ukrainan sota aiheuttivat merkittäviä taloudellisia iskuja niin globaaliin kuin Suomen talouteen.

Taloutta on elvytetty, minkä seurauksena valtion velka on kasvanut euromääräisesti nopeasti. Elvytyspanostusten auttamana taloudellinen kehitys on kuitenkin pysynyt verrattain hyvänä, työllisyysaste on noussut, julkisen talouden vaje supistunut ja velan suhde bruttokansantuotteeseen on koronavuoden 2020 huipulta jopa laskenut.

Velkasuhteen laskussa inflaatiolla ja siten nopealla nimellisen bruttokansantuotteen nousulla on toki merkittävä rooli, mutta julkisen talouden näkökulmasta poikkeuksellista vaalikautta voitaneen pitää ainakin osittain onnistuneena.

Samalla on selvää, että nopea ja laajamittainen leikkauspolitiikka voi heikentää talouskasvua keskipitkällä tähtäimellä.

Työllisten määrä ei voi merkittävästi nousta ilman maahanmuuton lisääntymistä, ja investointien pullonkaulaksi voi muodostua osaavan työvoiman puute.

Tämä haastaa kasvavien menojen rahoittamisen tulorahoituksella ja vaikeuttaa sote-sektorin työvoimapulaa.

Sosialidemokraattien talousreseptikirja tulevalle vaalikaudelle on tasapainotuksen osalta suoraan sanoen vaatimaton. Vaalitavoitteet ja talousnäkemykset listaavat kyllä ansiokkaasti mahdollisten leikkausten ongelmallisuuden talouden näkökulmasta, mutta eivät juurikaan tarjoa evästä puolueen prioriteeteista.

PRIORISOINTI näkyy pääasiassa siinä, mihin ollaan valmiita investoimaan lisää (koulutus, tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit, palvelujärjestelmä) ja minne lisäyksiä ei esitetä.

Vaaliohjelmassa esitetään verrattain pieniä ja – ja sanalla sanoen hieman populistisen kuuloisia – leikkauksia esimerkiksi viranomaisten matka- ja tilakuluihin.

Menoihin ja veroihin tehtävät muutokset yhteensä kattavat ohjelmassa 1-2 miljardia euroa vaalikauden 6 miljardin euron sopeutustarpeesta. Yritystukiin painottuvat leikkaussuunnitelmat kattavat korkeintaan miljardin.

SUURIN osa sopeutustavoitteen saavuttamisesta jää siis korkeamman työllisyysasteen ja talouskasvun varaan.
SDP pitää työn verotuksen keventämistä pienituloisten osalta mahdollisena, muttei vaikuta uskovan merkittävästi veronkevennysten dynaamisiin vaikutuksiin.

Puolue haluaisi laajentaa ja tiivistää veropohjaa sekä lisätä progressiota, mikä ei lisäisi koulutuksen kannattavuutta yksilön näkökulmasta eikä auttaisi houkuttelemaan maahan korkean osaamisen maahanmuuttajia.

Mahdolliset tulonalenemat halutaan kompensoida muuta verotusta kiristämällä – erityisesti omaisuusverojen puolella. Myös haittaverojen sitominen indeksiin sekä listaamattomien yritysten verotukien poisto ovat SDP:n listoilla.

VEROTOIMET ovat osittain perusteltuja julkisen talouden sopeutustarpeiden kannalta, mutta on vaikea nähdä, miten SDP aikoisi mahdollisessa sinipunahallituksessa (joka vaikuttaisi olevan sosialidemokraattien selkein tie hallitusvaltaan) toteuttaa niitä ilman, että se sitoutuisi myös menoleikkauksiin.

Riski vaalilupausten syömisestä leikkauslinjan välttämisen osalta onkin ilmassa. Tätä olisi helpottanut, mikäli puolue olisi kyennyt hieman avoimemmin pohtimaan mahdollisia leikkauskohteita.

Valtion toimitilakulujen säästö sekä julkisten hankintojen tehostaminen ovat luonnollisesti mahdollisia ja varmasti järkeviäkin kohteita, mutta niiden jääminen lähes ainoiksi konkreettisiksi säästöesityksiksi tekee ohjelmasta kevyehkön.

Kaiken kaikkiaan sosialidemokraattien ajatukset kasvupolitiikan sisällöksi niin vihreän siirtymän kuin koulutukseen ja osaamiseen panostamisen osalta ovat monella tapaa houkuttelevia.

Niiden toteuttaminen ja taloudellisen tasapainon saavuttaminen ovat silti erittäin haastavia toteuttaa yhtä aikaa neljän vuoden perspektiivillä.

KÄYTÄNNÖSSÄ tämä vaatisi selvästi nopeutuvaa taloudellista kasvua, joka taas ei toteudu, mikäli globaali talous ei vedä selvästi nykyistä paremmin ja työvoimapulaa ei saada helpotettua.

Geopoliittisten jännitteiden aikakaudella, monien maiden kisatessa osaavasta työvoimasta ja keskuspankin kiristäessä rahapolitiikkaa, toiveajattelu merkittävästi nopeutuvasta talouskasvusta saattaa tuottaa pettymyksen.

Sarjassa Danske Bankin Suomen pääekonomisti Pasi Kuoppamäki arvioi keskeisimpien puolueiden talouspoliittisia linjauksia.