Ammattiyhdistysliike näkee niiden toiminnassa myös epäkohtia, kun esimerkiksi ruoka-annoksia kuskaavilta läheteiltä puuttuvat sekä työntekijän oikeudet ja turva että yrittäjän vapaus ja voitto.

Tämä kävi hyvin selväksi palkansaajakeskusjärjestö SAK:n järjestämässä paneelissa.

Työntekijöiden oikeuksia alustataloudessa tutkinut Maija Mattila Kalevi Sorsa -säätiöstä huomauttaa, että alustatyö – työn teettäminen ilman työsuhdetta pakkoyrittäjänä – ei ole kovin uusi juttu.

Samoilla linjoilla ovat johtaja Heli Puura SAK:sta ja lakimies Suvi Vilches Palvelualojen ammattiliitosta PAMista.

Hänen mukaansa esimerkiksi pyörälähetillä ei ole käytännössä yrittäjän vapautta, vain vastuu.

– Tällaiset toimeksiantosuhteet pitäisi katsoa työsuhteisiksi.

Vilches muistuttaa, että palvelualoilla on perinteisesti kokeiltu kaikenlaisia uusia työelämän innovaatioita vuokratyöstä lähtien. Hän näkee alustatyön samana jatkumona.

– Yritykset pyrkivät ehkä tietoisestikin hämärtämään sitä, etteikö tässä olisi kyse ihan perinteisestä työn teettämisestä.

Täysin eri linjoilla ay-liikkeen edustajien kanssa on Juhani Mykkänen, yksi suomalaisen ruokalähettifirman Woltin perustajista. Hänen mielestään alustatyössä on kyse aivan uudenlaisesta konseptista.

– Yrittäjänä toimiva lähetti voi itse päättää, milloin laittaa puhelimen päälle ja tekeekö keikkaa kuinka paljon – vai ei ollenkaan. Tämä on ennennäkemätöntä vapautta, jonka mobiili-internet on tuonut. Työsuhteeseen sisältyy ajatus, että ihmisellä on muun muassa pomo ja työvuorot, joita pitää noudattaa.

Mykkänen lataa numeroita: Wolt-lähetti tekee keskimäärin 20-tuntista työviikkoa. Läheteistä täysipäiväisiä on 32,7 prosenttia. Keskimääräinen tuntipalkkio on 13,44 euroa ja se on noussut 11 prosenttia kahden vuoden aikana. Tällä hetkellä Woltin kautta ansaitsee rahaa noin 20 000 lähettiä ympäri maailman.

– 84 prosenttia sanoo olevansa älyttömän tyytyväisiä joustavuuteen. Tarjoamme tiettyä palkkiotasoa, ja lähetti saa itse päättää, haluaako tehdä työtä sillä hinnalla.

Hän päättelee, että keikkapalkkiotakaan ei pidetä kovin huonona, koska viime vuonna 10 500 haki Wolt-lähetiksi.

– Vaikka koen, että me toimimme reilusti, ei ole takuuta, että kaikki toimivat, Mykkänen huomauttaa.

Justice for Courieras -kampanja yrittää parantaa lähettien oikeuksia maailmanlaajuisesti. Pyörälähetin näkökulman keskusteluun toi yleisön joukosta Tuomas Tammisto, joka korostaa, ettei kampanja halua missään nimessä lopettaa alustayritysten toimintaa.

Hänen mukaansa tavoitteena on saada pelisääntöjä, kun riskiä siirretään työntekijän asemassa olevalle “yrittäjälle”, jolta kuitenkin puuttuvat työsuhteessa olevista poiketen oikeudet muun muassa vakuutuksiin tai sairaus- ja vuosilomiin.

Alustayrittäjien hehkuttama valinnanvapaus ei Tammiston mielestä toimi toivotunlaisesti käytännössä.

– Lähetti ei näe, mihin tilaus pitää toimittaa ennen tilauksen valintaa. Jos tietäisi, hän voisi valita, kannattaako tilaus ottaa vastaan, hän kertoo käytännön ongelmista.

Hänen mukaansa autolähetit saavat tietyillä alueilla usein sakkoja, koska parkkipaikat puuttuvat.

– Alustayritys ei näitä maksa, koska tämä on sitä yrittäjän riskiä.

Aito yrittäjyys on Tammiston mielestä kaukana, jos lähetti ei saa päättää tärkeimmistä asioista eli tilauksista ja työn hinnoittelusta.

Mykkäsen mukaan riski kuuluu alustatalousbisnekseen.

– Aina meitä haastetaan tästä. Jos olet toimeksiantosuhteessa, sinä kannat riskiä siitä. Yrittäjyyteen kuuluu riski. Se on jokaisen oma valinta.

Alustatyö on rajoittunut toistaiseksi aika kapealle sektorille. Ay-liikkeen edustajat povaavat ongelmia eläkejärjestelmälle, jos keikkatyö yleistyy huomattavasti. Puuran mukaan yrittäjät ylipäänsä maksavat liian pieniä yrittäjän eläkevakuutusmaksuja.

– Veikkaan, että osalla ruokaläheteistä YEL-vakuutus jää kokonaan maksamatta tai rahoitusta ei kerätä riittävästi. Jos näin on, eläkkeelle jäädessä ihmisen pitää turvautua sosiaaliturvaan ja silloin kaikki ovat maksumiehiä.

Puura pitää tätä keskeisenä ongelmana alustajayrityksissä: teetetään käytännössä työsuhteen kaltaista työtä, mutta ei makseta työnantajan eläke- ja sosiaaliturvamaksuja.

– Iso ongelma on käsissä jo hyvinvoinnin rahoituksessa, jos ei kanneta työnantajan vastuuta.

Mattila pohtii, että yhteiskunta voisi vastata ongelmaan laittamalla vakuuttamisen pakolliseksi tai säätää korkeammat vakuutustasot.

– Mutta sekään ei auta, jos alustayritys saa päättää yksipuolisesti palkkioista ja lähetillä tai siivoojalla ei ole neuvotteluoikeutta, hän huomauttaa viitaten palkkioiden tasoon.

Woltin Mykkänen näkee myös alivakuuttamisen ongelmaksi.

– Eläkevakuuttaminen, sairasajan- ja työttömyysturva tulevat tällä hetkellä huomattavasti paremmin hoidetuiksi työsuhteessa kuin yrittäjänä. Toimeksiantosuhteeseen liittyy taas vapaus ilman pomoja ja työvuoroja. Eikö näitä voisi jotenkin yhdistää?

Wolt olisi Mykkäsen mukaan valmis mielellään vähentämään jokaisen palkkionmaksun yhteydessä tietyt sosiaali- ja eläketurvamaksut.

Kalevi Sorsa -säätiön Mattilalta tulee salamannopea vastaus.

– Meillä on jo järjestelmä, joka antaa mahdollisuuden tähän kaikkeen. Se on työsuhde.