Ilmiöstä on käytetty myös nimeä jakamistalous. Projektitutkija, YTT Maija Mattila Kalevi Sorsa -säätiöstä ei pidä nimitystä osuvana.

– Jakamistalous tuo mieleen sympaattiset pihakirppikset ja kimppatyömatkat. Termi kätkee alleen kuitenkin myös työntekoa huonoilla työehdoilla, hän perustelee säätiön Impulsseja-raportissa. Raportti valottaa työntekijän näkökulmaa alustataloudessa.

Raportissa otetaan esimerkiksi Uber-oikeudenkäynti Iso-Britanniassa. Tapaus osoittaa, että työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa tehtävää työtä saatetaan perusteetta pyrkiä teettämään yrittäjätyönä.

Mutta toiset työtehtävät taas ovat aikaan ja paikkaan sidottuja, kuten Uberin taksipalvelut tai Foodoran ruokalähettipalvelut. Molempia alustatyön muotoja on puolustettu niiden joustavuudella.

Hänen mukaansa joustavuudesta hyötyvät sekä työntekijä ja yhteiskunta, jos huolehditaan työehdoista ja sosiaalisesta suojelusta, kuten eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutuksen kattavuudesta.

–On luotava järjestelmä, joka ratkaisee sekä yhdelle alustalle työtä tekevän pyörälähetin että monille toimeksiantajille verkon välityksellä työskentelevän freelancerin sosiaalisen suojelun ongelmat.

Esimerkkejä Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on etsitty keinoja vastata alustatalouden työntekijää kohtaaviin ongelmiin. Suomessa ilmiöstä ei vielä tiedetä riittävästi. Kun tietoa kerääntyy tarpeeksi, Mattilan mielestä on syytä pohtia muun muassa sitä, onko työsuhteen tunnusmerkistö lainsäädännössämme riittävä.

Mattila haastaa työmarkkinaosapuolet miettimään, mitkä ovat työnteon olennaiset kysymykset alustatalouden, digitaalisuuden, aikakaudella. Työntekijöiden pitäisi päästä neuvottelemaan algoritmeista, työntekijöiden arviointijärjestelmistä ja digitaalisista järjestelmistä vapaasta ajasta.

Maija Mattilan kirjoittama raportti ”Alustatalouden haasteet työntekijälle” kehottaa myös pohtimaan, miten työntekijöiden järjestäytyminen onnistuu, kun työtä ei tehdä enää fyysisessä työpaikassa.