Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

D-analyysit

Kesän suurin värimuutos: A2 keltainen vaihtui Venäjän verenpunaiseen

Demokraatti
Päätoimittajalta

Petri Korhonen

Kirjoittaja on Demokraatin vastaava päätoimittaja.

Viimeiset naamiovärit on poistettu: puolustusvoimien komentaja kertoi uutistoimisto Reutersille Suomen harjoitelleen ja harjoittelevan vain Venäjän hyökkäyksen torjumista.

Petri Korhonen

Demokraatti

Kenraali Timo Kivisen uusi, juhannusviikolla julkaistu Reuters-haastattelu sisältää enemmän symboliikan purkua kuin mitä äkkiseltään arvaisi.

Muutamalla sananvalinnalla Kivinen riisui yli 75 vuotta jatketun salailun verhon.

”Olemme järjestelmällisesti kehittäneet puolustustamme juuri tämän kaltaiseen sodankäyntiin”, hän sanoo uutistoimistolle Venäjän Ukraina-hyökkäykseen viitaten.

Reutersin mukaan Suomi on vuosikymmenien ajan valmistautunut nimenomaan Venäjän hyökkäykseen. Läntiset sotilasmahdit, edes suurvalta USA eivät hyökkää mihinkään venäläisellä taktiikalla.

Niin, mikä tässä haastattelussa sitten on erikoista? Kaikkihan Suomessa sen tietävät.

Kaikki tietävät, mutta kukaan virassa oleva suomalaiskomentaja ei ole sanonut sitä näin suoraan ääneen.

Suomen sotaväki on ollut maan varmin ja viimeinen idänsuhdepoliittisesti korrektin kielen linnake. Puolustusministeri on sentään joskus sanonut sanan ”Venäjä” ja saanut siitä hirveän älämölöryöpyn.

Tähän kevääseen asti sotilaiden leukaperiin hitsattuna tehdasasetuksena on ollut korostaa, että Suomi on valmis puolustamaan aluettaan KAIKISTA ilmansuunnista tulevia hyökkäyksiä vastaan.

Kuulemma vielä ennen koronaa parissakin sotaharjoituksessa Kivisen alaiset olivat saaneet kovat ukaasit: harjoituskartoissa ei saisi lukea liian tarkasti, mistä päin vihollinen Suomen rajojen sisäpuolelle tulee. Vihollisen BMD-tiedusteluajokit vain ilmestyivät kuin tyhjästä rajanpinnan kyliin, ja maahanlaskuväki materialisoitui iskukohteisiinsa ehkä avaruudesta.

Oikeassa, jo alkaneessa sotatilanteessahan Suomi yrittäisi tuhota tänne tulevia joukkoja niiden ryhmittyessä hyökkäykseen. Syykin on selvä: se säästää puolustajalta ihmishenkiä, kuten Ukrainassa on nähty. Siksihän Suomi on hankkinut yhä pitemmälle yltäviä aseita.

Jos karttoja on pitänyt viime vuosiin asti peitellä, vastustajan nimeämisessä on oltu vielä arempia. Vihollinen on ollut usein se neutraali A2 keltainen.

Tämä tarkoittaa pääosin mekanisoidun jalkaväen sakkia, joka hyökkää tankkikiiloina kuten… niin, kuten Venäjä Ukrainassa keväällä 2022, Venäjä Tshetsheniassa 1995 tai Neuvostoliitto Ihantalassa 1944.

Onko peitesanoihin ollut joku todellinen syy, vai miksi virallinen valtio ei ole halunnut puhua asioista oikeilla nimillä?

Venäjälle ei ole ollut ainakaan Suomen EU-jäsenyydestä alkaen mitään epäselvyyttä siitä, mitä ja kenen hyökkäystä vastaan Suomi suunnittelee puolustautuvansa.

Eikä Neuvostoliittoakaan A2-kaunisteluillamme hämätty.

Varusmiessukupolville on vuosikymmenien ajan opetettu nimenomaan itänaapurin T-tankkien heikkoja kohtia, ei vaikkapa Israelin Merkava-vaunujen tähtäyspisteitä.

Merivoimissa 1990-luvun vedenalaismaaleina olivat ihan sattumalta Pietarista lähteneet Tango- ja Kilo-luokan näköiset sukellusveneet, ei koskaan esimerkiksi herttaisen pullukka ruotsalainen Sjöormen.

Lentäjien torjuntaharjoituksissa vastustajia oli aina paljon enemmän kuin meitä. Ne lensivät koneilla, joiden ominaisuudet vastasivat MiG- ja Sukhoi-kalustoa ja taistelunjohtotavat olivat suoraan idästä.

Toistan: Venäjä tietää tämän. Jo Neuvostoliitto tiesi, että opettelemme torjumaan heitä.

Joten ainoa syy, miksi emme uskaltaneet sanoa sitä edes 2010-luvulla ääneen, oli se Venäjään liittyvä hähmäinen, sokea piste jossain omassa tajunnassamme.

Päättäjämme eivät halunneet, että omat poliittiset ryhmämme saisivat puolustusvalmisteluista lyömäaseen ja pöyristelisivät ”rauhalliseen naapurimaahamme suuntautuvaa sotilaallista aggressiota”. Kauhistelijat eivät oikeasti olisi loukkaantuneet Venäjän puolesta, vaan mekastaneet raadollisesti omien etujensa ajamiseksi.

Vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten sotaharjoitusskenaarioihin lipsahtanut Venäjä-sana olisi saanut eduskunnassa aikaan välikysymyksen ja suurta huutoa.

Siihen olisi tarttunut niin vasemmisto kuin oikeistokin, riippuen siitä kuka tuolloin olisi ollut hallitusvastuussa moisesta skandaalista.

Muistanette varmaan, millainen melu syntyi vielä 2017, kun valtion Turvallisuuskomitea tutkitutti Venäjän painostusvalikoimiin kuuluvia keinoja, ja erehtyi mainitsemaan ääneen näistä salamurhat.

Tarkempi novitšokin tai muiden Kremlin suosimien myrkytystapojen esittely olisi ehkä tuonut komitealle potkut.

Tästä värisokeudesta, epäkielellä Venäjästä puhumisesta ja sen seurauksista Suomen valtiolla on vielä oma kansallinen psykoanalyysinsa tekemättä.

Jos aiomme tulevaisuudessa luoda terveemmät suhteet Venäjään, siihen tarvitaan rehellisyyttä ja kaksinaamaisesta liturgiasta luopumista. Suomessa poliittinen nykyjohtomme on onneksi jo aloittanut tämän.

Nyt vuorossa alkaa olla turvallisuuspolitiikan naamioväreistä, kuten tuosta henkisestä ”A2 keltaisesta” irti päästäminen.

Sen tilalle voidaan hyvin keskusteluissa vaihtaa Vladimir Putinin hallinnon verentahrima Z-merkki tai oranssimustat Yrjönristin värit – ja puhua vakavista asioista juuri sen värisinä kuin ne ovatkin.

Eikä tämä koske sotaharjoitustekniikkaa. Sotaväen kannattaa vastedeskin käyttää harjoituksissaan vastustajasta tarkoituksenmukaisinta teknistä koodistoa ja lyhenteitä – sellaista terminologiaa joka kulloinkin istuu karttoihin ja tilannepiirroksiin parhaiten. A2 saa näkyä kartoissa niin pitkään kuin tarvitaan.

Mutta todellisuutta tai sodan rumia värejä ei enää tarvitse jättää kertomatta jostain kuvitteellisista ulkopuolisista syistä. Siinä Timo Kivinen purki ainakin sotilaiden esteet hyvällä esimerkillään.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE