Hallitusohjelmaan on kirjattu kunnianhimoiseksi tavoitteeksi saavuttaa 100 000 uutta työllistä. Valtiovarainministeriö (VM) on arvioinut Orpon hallituksen toimien työllisyysvaikutuksia. Viime kesänä ministeriö arvioi työllisyyden kasvavan 74 100 henkilöllä.

Kalevi Sorsa -säätiön tuoreen raportin mukaan VM:n arvioihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Paras arvaus? -raportissa arvioidaan, että hallituksen päätösten työllisyysvaikutukset voivat olla murto-osa verrattuna ministeriön arvioihin.

Raportista ehti jo sihistä kohua torstain aikana.

– Laskelmien keskeiset oletukset on poimittu vain kolmesta tutkimuksesta, jotka koskevat toisenlaisia ja eri oloissa tehtyjä uudistuksia kuin hallituksen toimet. On ikävää, että talouspoliittisessa keskustelussa on ripustauduttu näin epävarmoihin ennusteisiin, Kyyrönen sanoo tiedotteessa.

Hänen mukaansa osa VM:n käyttämien tutkimusten aineistoista on kerätty viime vuosituhannella ja tuoreimmatkin ovat yli kymmenen vuoden takaa.

Ralf Sund. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Pitkän linjan työmarkkinaekonomisti Ralf Sund tarkastelee raportissa VM:n vaikutusarviomenetelmiin liittyvää epävarmuutta vaihtoehtoisen laskelman avulla. Hän päätyy huomattavasti vaisumpaan lukuun. Vaihtoehtoarvion mukaan hallituksen toimet tuovat 13 000 lisätyöllistä 74 100:n sijaan.

– Valtiovarainministeriön arviot ovat ylioptimistisia, Sund sanoi raportin julkaisutilaisuudessa.

Hän perustelee väittämänsä sillä, että VM:n arviot perustuvat vanhoihin aineistoihin aikana, jolloin työllistäminen oli helpompaa. Lisäksi hän kiinnittää huomiota hallituksen säästöpäätöksien negatiivisiin vaikutuksiin. Leikkaukset supistavat taloutta, mikä vaikuttaa myös työllisten määrään.

– Vaikkei säästöpäätösten vaikutuksia edes huomioisi, valtiovarainministeriön laskelmien oikaisu pienentää arviota lisätyöllisistä 40 000:lla. Tutkimusten pohjalta voi siis päätyä hyvin erilaisiin lukuihin. Se kertoo laskelmien epävarmuudesta, joka pitäisi ottaa päätöksenteossa paremmin huomioon. Vain yhteen lukuun ei pidä nojata, Sund sanoo tiedotteessa.

Julkaisutilaisuudessa valtiovarainministeriön finanssineuvos Jukka Mattila ei niellyt raportin väittämiä. Hän kysyi, onko arvioiden tekeminen tarkoituksenmukaisesti pessimistisillä oletuksilla parasta mahdollista tietoa. Hänen mukaansa raportissa on valittu matalampi jousto – eli vaikutuksen voima toimenpiteille – jolloin arvio hallituksen toimien vaikutuksesta muuttuu pessimistisemmäksi.

– Valtiovarainministeriössä ei ole tietoisesti valittu optimistisempia joustoja tai pessimistisempiä joustoja, vaan on pyritty pikemminkin keskivälille, Mattila sanoi.

– On ihan mahdollista, että meidän arviot ovat pessimistisiä, on myös mahdollista, että ne ovat optimistisia, mutta minä uskon, että ne ovat realistisia.

Hän perusteli raporttiin kohdistunutta kritiikkiään myös sillä, että monet arvovaltaiset tahot, kuten Talouspolitiikan arviointineuvosto ja Valtiontalouden tarkastusvirasto, ovat pitäneet valtiovarainministeriön arvioita laajalti uskottavina ja tutkittuun tietoon perustuvana.

– Mielenkiintoinen kysymys on, mikä selittää näin valtavaa eroa tässä kokonaisuudessa. Miksi on päädytty niin totaalisen erilaisiin johtopäätöksiin?

Mattilan mukaan erilaisten uudistusten vaikutuksia koskeva epävarmuus ei välttämättä ole painava syy jättää tekemättä uudistuksia.

– Silloin täytyy kysyä, kannattaako meidän tehdä päätöksiä parhaan mahdollisen tiedon valossa tiedostaen se, että tieto on joka tapauksessa epävarmaa, vai kannattaako meidän olla tekemättä niitä päätöksiä ollenkaan koska se tieto on epävarmaa, Mattila pohti.

Jukka Mattila. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n johtava tutkija Tuomas Matikka antoi myös omat kommenttinsa raportista. Hän piti raporttia tärkeänä ja huolellisesti tehtynä keskustelunavauksena. Poliittisessa keskustelussa epävarmuustekijät jäävät usein liian pienelle huomiolle.

– Vielä 15-20 vuotta sitten numeerisia vaikutusarvioita ei ministeriöiltä näkynyt, ainakaan niitä ei julkisesti missään esitelty, Mattila sanoi.

Tuolloin oli lähinnä laadullisia arvioita. Ne olivat sen tyylisiä, että verotusta laskemalla voidaan parantaa työllisyyttä, mutta numeroita niistä oli hyvin vaikea löytää. Nyt tutkijoiden ja päättäjien käytössä on paljon kattavampia aineistoja, jotka mahdollistavat paremman tietoon perustuvan päätöksenteon kuin monessa muussa maassa.

– Yleensä valtiovarainministeriön laskelmat ovat huolellisesti tehtyjä, vaikka puutteitakin välillä on. Kehitettävää löytyy, ja kritiikkiä niistä on aina tärkeä esittää, Matikka kommentoi.

– Tuoreessa raportissa on käyty läpi VM:n arvioita ja avattu hyvin, minkälaisia estimaatteja on käytetty ja minkälaisiin tutkimuksiin arviot perustuvat.

Hänen mukaansa valtiovarainministeriön omissa arvioissa on tuotu usein esille epävarmuustekijöitä, mutta tieto siitä häipyy keskustelusta aika nopeasti, ja sitten tietyt luvut jäävät elämän.

– Vaikutusarviot ovat kehittyneet, mikä on tietysti hyvä asia, ja niiden painoarvo on kasvanut huomattavasti. Se on ehkä hyvä ja huono asia, Matikka pohtii.

Tutkijana häntä vaivaa se, että välillä esiin nousee kommentteja, joiden mukaan taloustieteen perusteella jokin uudistus täytyy tehdä, koska sillä saadaan tietty määrä työllisiä.

– Mutta siinä unohtuu, mikä taloustieteessä ja muissakin sosiaalitieteissä on usein lähtökohtana, eli taustalla on kuitenkin aina se, kuinka politiikka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin kokonaisuutena. Työllisyys on vain yksi osa sitä. Tutkijana en edes halua ottaa kantaa siihen, miten näitä asioita arvotetaan.

Tuomas Matikka. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Sund sanoi julkaisutilaisuudessa, että hallituksen toimien työllistämisvaikutuksien suhteen raportissa mainittu 13 000 uutta työllistä on parempi arvaus kuin hallituksen kaavailema 100 000. Heti perään hän totesi: painosanalla arvaus.

Hallituksen tavoitteet yhdeksän miljardin sopeutuksista nojaavat kahden miljardin osalta työllisyyden kohentumiseen.

– Yhdeksän miljardin potista tämä kaksi miljardia on hiekalle rakennettu, Sund sanoi.

Arvioiden tekemisen vaikeuksista huolimatta päätöksiä on tehtävä, koska työllisyys on keskeinen osa talouspolitiikkaa.

– Politiikassa pitää tehdä päätöksiä myös silloin, kun laskenta ja teoria eivät anna riittävän vahvaa pohjaa. Silloin pitää tehdä arvopohjaisia päätöksiä, Sund sanoo.

– Jos ollaan sitä mieltä, että köyhät kyykkyyn, niin miksi ei sanota sitä. Olisi hyvä, että politiikka tulisi takaisin politiikkaan.