Kirjallisuus
26.2.2025 13:26 ・ Päivitetty: 26.2.2025 13:26
Kirja-arvio: Satutettu mieli – Elina tuntee olevansa ihmisroska
Hanna Lanton (s. 1981) esikoisromaanissa Bilbao pohditaan rajoja.
Itsemääräämisoikeutta käsitellään sekä yleisellä että yksityisellä tasolla. Edellisessä Espanjan valtio pompottelee sen rajojen sisällä sijaitsevaa Baskimaan itsehallintoaluetta ja jälkimmäisessä Baskimaan pääkaupunki Bilbaoon rakastunut suomalaisnainen joutuu toistuvasti seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Hanna Lantto: Bilbao
Tammi 2025, s. 324
Hanna Lanton romaanin kuvio on yksinkertaisen kekseliäs, mutta sen kehittely jää viemättä maaliin. Espanjan lehtorina Turun yliopistossa työskentelevä Lantto tuntee selvästi sympatiaa vähemmistökansa baskeja kohtaan, ja käsitteli väitöskirjassaan heidän kaksikielisyyttään. Baskimaassa käytetään espanjaa ja baskien omaa kieltä euskaraa, joka tuo kummallisuutensa puolesta mieleen suomen.
Tarina alkaa opiskelijavuosista, jolloin Elina-niminen päähenkilö ja kertoja lähtee vaihto-oppilaaksi Bilbaoon. Siellä poliittinen ilmapiiri on tulehtunut huolimatta siitä, että diktaattori Francisco Francosta on päästy, ja Espanja tapailee taas varovasti demokratiaa. Eletään vielä Baskimaan itsenäisyyttä väkivallalla ajavan terroristijärjestö ETAn (Euskadi ta Askatasuna eli Baskimaa ja vapaus) vuosia. Elina selittää vaikeaa tilannetta näin: ”Baskimieliset hallitsevat ilmapiiriä opiskelijoiden keskuudessa, espanjalaismieliset mediaa, poliisia ja oikeuslaitosta.” (s. 28)
KAHDEN KULTTUURIN välillä tasapainoilevalle nuorelle Elinalle Suomi merkitsee hänen toisinaan tarvitsemaansa rauhaa, Bilbao taas kiihkeää jokapäiväistä elämää. Synnyinmaa on tylsä, henkinen koti Baskimaa jännittävä. Elinan mieli järkkyy kuitenkin hänen tajutessaan, etteivät miehet osaa kohdella häntä vertaisenaan, vaan kokevat oikeudekseen heilutella elimiään, ladella rivouksia ja ottaa hänen ruumiinsa väkisin.
Bilbao on feministinen ja poliittinen romaani. Sen kohderyhmää ovat etenkin Me Too -liikkeen edustajat. Kirjassa sekä yliopistot että Bilbaon baarit osoittautuvat myrkyllisiksi paikoiksi, kiitos lonkeroitaan levittelevän sovinismin. Naiset ajautuvat toistuvasti ikäviin tilanteisiin, mutta eivät omaa syytään, vaan miesten sikamaisuuden takia.
Hyvät miehet ovat kertomuksessa harvassa. Pahat käyttävät sen sijaan valtaa esimerkiksi huumekauppiaina, poliiseina ja kansalliskaartilaisina, ja vähintään vihjaavat voivansa käyttää tarvittaessa fyysistä voimaansa. Yliopistoikäisenä Elina haaveilee sen sijaan ymmärrettävästi todellisuudesta, ”jossa suurempi ei tallo pienempää vain siksi, että sillä on valta ja voima.” (s. 79)
Romaanin jatkuessa Bilbaoon palataan yhä uudelleen. Vapauden majakkana aluksi näyttäytynyt kaupunki alkaakin merkitä Elinalle hänen omaa sisäistä pimeyttään. Psykopaattisen espanjalaismiehen taholta koettu raiskaus estää suomalaisnaiselle tavallisuuden. Elina kokee olevansa pelkkä ihmisroska: ”Mitä voin tehdä? Kaikki on yhtäkkiä saanut hirvittävän väärän suunnan, enkä ymmärrä, miten ja miksi. Mies lupasi, ettei painosta minua. Mies on pettänyt lupauksensa. Mies lupasi kunnioittaa tahtoani. Mies on näyttänyt, ettei tahdollani ole väliä.” (s. 170)
SOVINISTESESSA YHTEISKUNNASSA – ei siis pelkästään Espanjassa, vaan myös Suomessa – naisten kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan suhtaudutaan vähättelevästi. Esimerkiksi Elinan kohtaama terapeutti töksäyttää potilaalleen, että mitäpä jos unohtaisit sekoilun ja kasvaisit viimein aikuiseksi. Niinpä Elina kärsii pahenevista psyykkisistä häiriöistä ja purkaa pahaa oloaan ryyppäämiseen, huumeiden käyttöön ja irtoseksiin. Kyse on addiktiosta ja pakenemisesta, ei hauskanpidosta.
Inhimillisempi maailma vaikuttaa olevan mahdollinen Baskimaassa puhkeavissa mielenosoituksissa, joissa vaaditaan muun muassa muualle Espanjaan siirrettyjen baskivankien palauttamista kotiin. Nämä protestit eivät ole romaanissa väkivaltaisia, vaan pelkästään baskien kansallismielisyyden romanttisia osoituksia.
Politiikka kuitenkin enimmäkseen unohtuu, kun päähenkilö ottaa kokemustensa takia etäisyyttä Bilbaoon ja keskittyy työtutkimuksiinsa. Hänelle espanjan kieli näyttäytyy tosin vallankäytön välineen myös sukupuolissa: ”Maskuliini on oletusmuoto, jota käytetään, jos joukossa on yksikin mies – vaikka joissain edistyksellisissä piireissä perinteistä käytäntöä on alettu haastaa.” (s. 304)
Elinan kohdalla viha vaikuttaa tekevän pikku hiljaa tilaa anteeksiannolle, mutta helpotus ei ole pysyvä, sillä synnynnäisestä paremmuudestaan vakuuttuneet sikamiehet eivät jätä häntä ja muita hyvää tarkoittavia naisia rauhaan.
Bilbao käsittelee tärkeitä asioita, ja se on kirjoitettu siististi. Mutta koska näkökulma on Elinan, niin vastauksia poliittisiin solmuihin tai miehiseen julmuuteen ei juuri anneta. Romaani ei myöskään herätä suurempaa kiinnostusta matkustaa Baskimaahan tai ainakaan tutustua sen villiin yöelämään.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.